Suomessa elää ihmisryhmä, jonka mielestä ainoat kunnolliset työpaikat sijaitsevat huutotäisyydellä Helsingin ydinkeskustasta. Näitä ihmisiä kutsutaan asiantuntijoiden keskuudessa "luovaksi luokaksi", joka on pakkautunut tiheästi Etelä-Helsinkiin – Eiran, Punavuoren ja Ruoholahden alueelle.

Esimerkiksi Suomen elokuvatuotannosta yli 80 prosenttia tuotetaan Uudellamaalla ja siitä puolet Etelä-Helsingissä, kertoo asiaa tutkinut yliaktuaari Aku Alanen Tilastokeskuksesta.

Helsingin "luovuus" on mittavaa kansainvälisestikin. Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara kertoo, että kun Helsinkiä verrattiin 12 muuhun eurooppalaiskaupunkiin, Helsinki tuli ykköseksi luovilla työpaikoilla mitattuna.

"Helsinki oli luovien ja tietointensiivisten ammattien osalta ihan ykkönen – taakse jäivät niin Amsterdam, Barcelona kuin Münchenkin!" hän kertoo.

Arkkitehtitoimisto Workspacen johtava asiantuntija Heikki Prokkola sanoo, että urbaanit arvot omaksuneet nuoret määräävät, mihin suuntaan työelämä kehittyy.

Kahviloissa läppäreineen notkuvat nuoret sopeutuvat huonosti työelämän pelisääntöihin, joita vanhempi ikäluokka pitää itsestäänselvyyksinä. Osaavimmat sanelevat työnantajille omat ehtonsa – esimerkiksi työpaikan sijainnista.

Moni etelähelsinkiläinen osaaja ei esimerkiksi haluaisi mennä Pasilaan töihin, se kun on liian kaukana pääkaupungin sykkeestä ja tunnelmasta, vaikka sinne on vain muutama kilometri Helsingin rautatieasemalta.

"En minäkään lähtisi Pasilaan oikein mistään hinnasta", sanoo Prokkola, joka suunnittelee työkseen toimitiloja.

Heikki Prokkola nauttii istumisesta kioskikahvilan terassilla Esplanadilla. Mukana voi olla mäkkiläppäri tai ainakin älypuhelin, jolla pystyy lukemaan sähköpostit.

Kyse on estetiikasta. Prokkolaa inspiroi kävellä aamuisin Unioninkadun-toimistolle vehreän Espan halki.

Joillekin trenditietoisille taas Helsingin ydinkeskustan tarjonta voi tuntua liian konservatiiviselta: todellinen luova luokka kun pesiytyy esimerkiksi Kallioon.

Prokkolan mielestä "samanlainen hakeutuu samanlaisen luo". Esimerkiksi teknologiatyöpaikat keskittyvät Keilaniemeen, jonne insinööri pääsee sujuvasti autolla.

Luovan luokan sisältä erotetaan kotimaisesti ja kansainvälisesti "superluovien" luokka, jonka edustajat ovat esimerkiksi muotoilijoita ja tekstiilisuunnittelijoita. He työskentelevät – ja usein myös haluavat asua – kaupunkien keskustoissa.

"Superluovista" viidennes asuu kaupunkien keskustoissa, ja heidän lisäkseen kolmannes asettuu kaupungin muille ydinalueille.

Helsingissä noin joka kahdeksas ihminen, 13 prosenttia, toimii kulttuurisilla ja tietointensiivisillä aloilla.

Yliaktuaari Alanen on tarkka termeistä. Hänen mielestään on puhuttava "luovasta luokasta" ja kulttuurisista aloista. Sen sijaan korvaan särähtää pahasti "luovat alat", koska se jättää monenlaisia ihmisiä ulkopuolelleen.

Esimerkiksi taloustutkija voi olla hyvin luova, kun taas sinfoniaorkesterin soittaja seuraa uskollisesti tahtipuikkoa ja nuottivihkoa luomatta yhtään mitään.

Missään päin Suomea ei ole niin helppo kuluttaa kulttuurituotteita ja palveluja kuin Helsingin keskustassa ja Etelä-Helsingissä. Helsingin kirjakaupoista yli puolet sijaitsee Etelä-Helsingissä. Sieltä löytyy myös neljännes pääkaupungin taide- ja antiikkiliikkeistä.

Varsinaisen luovan luokan lisäksi urbaanien arvojen pöpö on tarttunut jo tavallisiin toimistotyöntekijöihin.

Kiinteistönvälitysfirma Vuokraturva majaili vuosia Kluuvikadulla. "Työskentelimme yli neljä metriä korkeissa huoneissa. Puitteet olivat upeat, ja talo yksi Helsingin hienoimmista", kertoo toimitusjohtaja Timo Metsola.

Kun talossa alkoi peruskorjaus, yritys päätti muuttaa liikenteellisesti kätevimpään paikkaan. Se löytyi Pasilasta, vanhasta vesitornista MTV3:n ja Ylen kainalosta.

Sijainti oli helpotus autoileville asunnonvälittäjille, mutta toimistohenkilökunta ei ollut yhtä ihastunut. "He olivat tottuneet hakemaan lattensa Aleksilta ja käymään ruokatunnilla jätskillä Espan puistossa."

Muuttoa seuraavina kuukausina muutama toimistotyöntekijä vaihtoi työpaikkaa niin, että syyksi selvisi työpaikan muutto, Metsola kertoo.

Prokkolan mukaan monet työntekijät hyväksyvät varttitunnin pidemmän työmatkan, jos saavat käydä kesken työpäivän kahvilla Kauppatorilla ja napata kotiin lähtiessä ruuat Stockan Herkusta.

Syrjäisille työnantajille paras tapa pärjätä kilpailussa osaajista on panostaa toimitilojen laatuun.

Maaseudulta muuttaville Espa ja Flemari voivat olla yhtä kaikki stadilaisten – tai siis hesalaisten – hömpötyksiä.