Elämme kehittyneissä maissa pidempään kuin koskaan aikaisemmin, sillä luonnon vaarat eivät juuri uhkaa meitä. Luonnossa useimmat aikuiset eläimet kuolevat nuorina tauteihin, nälkään tai saalistajien hampaisiin. Vain ihminen ja hänen lemmikkinsä kuolevat vanhuuteen.

Antiikissa ja keskiajalla syntyneen lapsen elinajanodote oli kolmisenkymmentä vuotta. Nykyihminen voi elää jopa 120 vuotta, jos terveys säilyy.

Vanhenemista ei voi kuitenkaan paeta. Evoluutio on ohjelmoinut sen meihin. Voimme ostaa lisäaikaa elinsiirroilla ja sydämentahdistimilla, mutta kaikkia ikääntymisen tuomia muutoksia tuskin voidaan koskaan kumota.

Vanheneminen heikentää sydämen ja suurten verisuonten toimintaa. Aivosolut kuolevat. Silmän mykiön ja verkkokalvon muutokset huonontavat näköä. Kuulo heikkenee. Munuaisten toiminta ei säily ennallaan. Sidekudokset heikkenevät ja kangistuvat, kun kudoksia kasassa pitävään kollageeniin alkaa muodostua entistä enemmän molekyylien välisiä sidoksia. Nivelrikko syö nivelet, ja luukato haurastuttaa luita. Mutkikas immuunijärjestelmäkään ei säily eheänä.

Vanhenemisen myötä epänormaaleja molekyylejä keräytyy elimistöön. Jotkut niistä kasautuvat ikäpigmentti lipofuskiiniin tai glykaation lopputuotteisiin.

Glykaatiossa sokeria liitetään proteiineihin, jolloin niiden normaali toiminta kärsii. Seuraukset näkyvät vanhenemisena: esimerkiksi iho kellertyy ja haurastuu.

Kun ikäännymme, solujemme mitokondrioissa tapahtuu mutaatioita, joita elimistömme ei korjaa.

Näin soluihin kasautuu myrkyllisiä jätteitä. Tämä haittaa mitokondrioiden normaalia toimintaa, ennen kaikkea solujen energiatuotannon turvaamista.

Esimerkiksi aivosoluihin kertyneiden jätteiden arvellaan heikentävän ikääntyvien ihmisten aivotoimintoja. Vanheneminen voi vaikuttaa myös geenien ilmentymisen säätelyyn, mikä saattaa altistaa syövälle, Alzheimerin taudille ja muille pitkäaikaisille sairauksille.

Kaikki nisäkkäät vanhenevat huomattavan samankaltaisesti, vaikka eliniän pituus vaihtelee. Eniten on tutkittu hiiriä ja rottia, jotka molemmat elävät kolmisen vuotta. Jyrsijät vanhenevat kolmekymmentä kertaa nopeammin kuin ihmiset.

Ravinnosta saatu energia kuluu eläimillä yleiseen aineenvaihduntaan, lisääntymiseen sekä aikuisen kehon ylläpitoon hedelmällisessä iässä.

Lajinkehityksen kannalta voimavarat on edullista sijoittaa lisääntymiseen eikä aikuisen kehon ylläpitoon. Heikentyvä aikuinen ei todennäköisesti selviäisi kauan ulkoisista vaaroista. Nuoret aikuiset tuottavat valtaosan jälkeläisistä.

Esimerkiksi jyrsijät panostavat paljon enemmän nopeaan lisääntymiseen kuin täysikasvuiseen elimistöön, koska ne eivät elä pitkään. Ihmisen kaltaiset pitkäikäiset eläimet taas saavat vähän jälkeläisiä.

Tätä on tutkittu myös laboratoriossa. On selvinnyt, että mitä pidempään eläimet elävät, sitä tehokkaampia niiden elimistöä ylläpitävät toiminnot usein ovat. Esimerkiksi sidekudoksia kasassa pitävä kollageeni muodostaa sidoksia ja haurastuttaa kudoksia kolmisenkymmentä kertaa nopeammin rotilla kuin ihmisillä.

Kehoa ylläpitävistä toiminnoista tärkeimpiä ovat esimerkiksi dna:n korjaaminen, viallisten proteiinien poistaminen, immuunivaste sekä haavojen umpeutuminen, johon kuuluu veren hyytyminen.

Kaikki nämä riippuvat lukemattomista geeneistä, jotka tavalla tai toisella kytkeytyvät vanhenemiseen. Ennen uskottiin, että vain muutama geeni säätelee vanhenemista, mutta näkemys on hylätty.

Voisimmeko elää ikuisesti? Jos voisimme, rakenteemme olisi pitänyt kehittyä täysin eri tavalla.

Kehossamme pitäisi olla monenlaisia uudistavia mekanismeja, jotka korvaisivat kokonaan soluja, kudoksia ja elimiä.

Sekään ei riittäisi, koska joidenkin elinten, kuten sydämen ja aivojen, pitää toimia jatkuvasti koko elämän ajan. Ne eivät juuri pysty korjautumaan solujen jakautumisen kautta, joten tarvittaisiin varaosia. Yksi elin voitaisiin ottaa pois käytöstä korjausta varten, kun varaosa toimisi sen paikalla. Mutta vaikka sisäelimet kestäisivät ikuisesti, aivoja ei voi uudistaa.

Elinikää voi silti jatkaa elinsiirroilla ja varaosilla kuten sydämentahdistimilla. Tieteen kehittyessä yhä useampia osia voidaan korvata keinotekoisilla. Esimerkiksi keinonivelet auttavat säilyttämään liikkumiskyvyn ja siten yleisen terveyden pidempään.

Vanheneminen on kuitenkin rakentunut ihmiseen lajinkehityksessä. Meidät on ohjelmoitu kuolemaan.

Lähteet:

Holliday (2006): Aging is no longer an unsolved problem in biology. Annals of the New York Academy of Sciences.

Holliday (2009): The extreme arrogance of anti-aging medicine. Biogerontology.

Ageing: Nature-lehden teemanumero, 25 March 2010.