Ranskassa pohditaan museon tai pyramidin rakentamista varoitukseksi ydinjätteestä

 |   | 
 
REUTERS–HS
JEAN-PAUL BARBIER / AFP
Juna kuljetti 6,7 tonnia ydinjätettä Hollannista La Haguen ydinjätteenkäsittelylaitokseen Ranskaan lokakuussa.
Juna kuljetti 6,7 tonnia ydinjätettä Hollannista La Haguen ydinjätteenkäsittelylaitokseen Ranskaan lokakuussa.

Pariisi. Miten varoittaa hamassa tulevaisuudessa eläviä sukupolvia syvälle maahan haudatusta ydinjätteestä? 

Suomi ei ole ainoa maa, jossa radioaktiivisen jätteen varastoiminen aiheuttaa polemiikkia. Ranskassa asiaa on pohtinut jo 16 vuotta ydinjäteviraston Andran varajohtaja Patrick Charton.

Ranska on maailman ydinvoimariippuvaisin maa 58 ydinreaktorillaan. Tähän mennessä ydinjäte on varastoitu ydinjätteenkäsittelylaitokseen La Hagueen Normandian rannikolla. Laitos on kuitenkin haavoittuvainen terrori-iskuille ja lentokoneen törmäyksille. Tämän vuoksi voimakkaimmin radioaktiivisinta ydinjätettä on kaavailtu sijoitettavaksi 500 metrin syvyyteen itäranskalaiseen Buren kaupunkiin.

Ydinjätevirasto Andralla on jo maanalainen laboratorio kaupungissa. Tavoitteena on, että ydinjätteen sijoittaminen paikalle voisi alkaa aikaisintaan vuonna 2025 ja projekti päättyisi noin vuonna 2175.

Ydinjätteen muuttumisen vaarattomaksi on laskettu kestävän ainakin 100 000 vuotta. Ongelmaksi on muodostunut, miten ydinjätteen sijainti merkitään, jotta ihmiset kaukana tulevaisuudessakin ymmärtäisivät vaaran.

Chartonin johtama  ryhmä on muun muassa miettinyt, olisiko ydinjätteestä kertovan museon tai jopa pyramidin rakentaminen hautapaikalle hyvä tapa varoittaa ihmisiä.

"Pyramidin rakentaminen ei välttämättä olisi paras ratkaisu – ainakaan esteettisestä näkökulmasta. Se olisi hieman omituinen", Charton sanoo.

Chartonin mukaan ratkaisuja täytyy joka tapauksessa olla monia.

Tärkeää on, että maan alla olevasta vaarasta kertova viesti saataisiin jotenkin oleelliseksi osaksi maisemaa. Kun maanalaiset tunnelit pakataan täyteen radioaktiivista jätettä ja täytetään tiiviisti maa-aineksella, maaperän tiheyden vaihtelu saattaa vaikuttaa myös kasvillisuuteen. Tämä taas voi houkutella arkeologeja paikalle, Charton varoittaa.

Toinen ongelma on, millä kielellä tai symboleilla vaarasta kerrotaan ja säilötäänkö viesti digitaalisesti vai kaiverretaanko se esimerkiksi kupariin.

"Ranskan kieli voi hävitä. Ja voiko symbolien merkitys pysyä samana pitkälle tulevaisuuteen?" Charton miettii.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Muuta suosittua

Uutiset

Kaikki uutiset 24 viime tunnin ajalta
Kaikki uutiset 24 viime tunnin ajalta

Fingerpori