Kylä ALEPPON lähellä. Rouva Umm Jasser pyyhkii pois kyyneleet kukallisen huivinsa kulmalla. Mikään ei pyyhi pois oliivilehdossaan istuvan äidin tuskaa siitä, että kaksi rakasta poikaa taistelee toisiaan vastaan Syyrian sisällissodassa.

"Meillä on poika Syyrian armeijassa ja toinen poika Vapaan Syyrian armeijassa", hänen miehensä Tayseer Jasser selittää hilliten omaa liikutustaan.

Aleppon lähistöllä kylässä asuvat vanhemmat näkivät Mohammedin viimeksi 16 kuukautta sitten.

Arabiaa opiskeleva Mohammed, 26, aloitti silloin asevelvollisuutensa. Alokas lähetettiin ensin eteläiseen Daraan kaupunkiin, josta kansannousuksi yltyneet protestit presidentti Bashar al-Assadia vastaan alkoivat viime vuoden maaliskuussa.

Seuraavaksi Mohammed sai komennuksen Deir Ezzoriin Syyrian itälaidalla. Myös siellä kapinalliset ja armeija ovat ottaneet yhteen.

Asevelvollisuus on isä-Tayseerin mukaan miesten kansallinen velvollisuus, joka yleensä on suoritettu ylpeänä. Nyt tilanne on muuttunut, kun armeija suuntaa aseet omaa kansaansa vastaan.

Isän mukaan pojan on pakko pysyä armeijassa. "Jos hän loikkaisi, hän kuolisi. Teiden varsilla on satoja tarkastuspisteitä ja häneltä on viety henkilötodistus."

Asevelvollisuusaikana Mohammed on menettänyt vaimonsa, mutta ei tiedä sitä. Lasta odottanut vaimo sai stressin vuoksi keskenmenon ja palasi epätoivoisena omien sukulaistensa luo.

Asevelvollisuus kesti Syyriassa ennen puolitoista vuotta. Nyt kautta on jatkettu, kun hallitus tarvitsee sotilaita riveihinsä. Sotilaat eivät myöskään saa lupaa kotilomiin rauhanajan tapaan.

Puhelinyhteydet Jasserin perheen kotikylään toimivat huonosti, ja niitä salakuunnellaan, joten tietoa Mohammedin vaiheista on vaikea saada.

Pelko ja suru vaikeuttavat vähäistäkin kuulumisten vaihtoa. Kun äiti ja poika viimeksi kuusi viikkoa sitten puhuivat, molemmat alkoivat itkeä muutaman sanan jälkeen, Tayseer-isä kuvaa.

Sen jälkeen armeija on aloittanut suurhyökkäyksen Aleppon kapinallisasemiin.

Myös nuorempi poika Anis, 23, on tarttunut aseisiin. Hän liittyi kolme kuukautta sitten kapinallisten Vapaan Syyriaan armeijaan.

"Tilanne on raskas", äiti sanoo syvään huoaten. "En tiedä kuka on hengissä ja kuka kuollut, kun tämä sota loppuu. Pelkään että pojat tapetaan. Molempia ammutaan."

Anis opiskeli ensimmäistä vuottaan yliopistossa ennen kansannousun puhkeamista.

"Anis päätti, että puolustetaan maatamme ja kunniaamme, ennen kuin ne tulevat tänne", isä kuvaa.

Aleppo on Syyrian talouskeskus, joka vältti muualla sisällissodaksi yltyneen väkivallan pitkään. Tilanne muuttui, kun kapinallisjoukot aloittivat yllätyshyökkäyksen ja valtasivat useita kyliä Turkin-vastaisen rajan tuntumassa.

Murehtivat Jasserit eivät ole yksin tilanteessaan. Tässä Aleppon lähellä sijaitsevassa muutaman tuhannen asukkaan kaupungissa he tietävät kymmenkunta muutakin perhettä, joiden pojat sotivat rintaman vastakkaisilla puolilla.

"Tämä murhenäytelmä on hirvittävän tavallinen", Abu Mahmudin nimeä käyttävä kylänvanhin kertoo AFP:lle.

Jasserin perhe lohduttautuu työllä. Sota tuntuu perhetaloudessa. Kun rahaa ei ole polttoaineen ostoon, ei voi pumpata vettä tomaatti- ja munakoisoviljelmille. Sato kärsii.

Perheellä ei myöskään ole varaa rakentaa valmiiksi kotitaloaan. Pihan kojuissa asuu jo muualta sotaa paenneita sukulaisia.

Mohammedin ja Anisin lisäksi Tayseereillä on kuusi muuta lasta: Neljä poikaa kävi ennen sotaa töissä Aleppossa, kaksi tytärtä asuu kotona.

Aleppoon ei ole enää menemistä. Sotilaat voisivat tappaa tarkastusasemalla, Anisin vuoksi, isä kertoo.

Vanhemmat suhtautuvat tilanteeseen alistuneen tyynesti. "Me kaikki puolustamme kotimaatamme, olimmepa tällä tai tuolla puolella", isä sanoo.

Umm Jasser saa lohtua rukouksesta. "Pojat ovat Jumalan käsissä", hän uskoo.