Fossiilit voivat kertoa paljon muinaisten eläinten elintavoista, mutta harvoin sitä, miltä ne kuulostivat. Nyt tutkijat ovat kuitenkin ensimmäisen kerran onnistuneet herättämään henkiin 165 miljoonaa vuotta sitten eläneen hepokatin sirityksen.

Tutkimus perustuu samassa raportissa kuvattuun Archaboilus musicus -hepokatin fossiiliin. Hepokattien siritys syntyy niiden hieroessa oikean etusiipensä takareunaa vasemmassa etusiivessä olevaa hammasriviä vasten.

Koska fossiilissa tämä soittoapparaatti oli poikkeuksellisen hyvin säilynyt, tutkijat oivalsivat, että sen perusteella olisi mahdollista selvittää, millainen ääni siitä on lähtenyt.

Siipien siritysominaisuudet määräytyvät siipien takareunan pituuden ja muodon sekä hankausnopeuden perusteella. Tutkijat vertailivat lähes 60 nykyään elävän hepokatin "soitinta" ja vertailivat sitä niiden siritykseen.

Näin he onnistuivat määrittämään, millä tavalla soittimen ominaisuudet vaikuttivat sirityksen taajuuteen. Tämän jälkeen malliin lisättiin fossiloituneen hepokatin soittimen mitat, ja katsottiin, mihin kohtaan jatkumoa se osuu.

Tulokset osoittivat, että jurakauden hepokatit sirittivät keskimäärin matalammalta taajuudelta kuin tämän päivän sukulaisensa, ja siritys oli erittäin kuuluvaa. Tutkijat uskovat, että muinainen hepokatti siritti tiheämmin kuin nykypäivän sukulaisensa, sillä jurakauden metsissä ei ollut lepakoita, joita sen olisi pitänyt varoa.

Tutkimuksen julkaisi Proceedings of the National Academy of Sciences.

Kuuntele hepokatin siritystä.