Varsova. Amerikkalainen sotavanki lähetti koodattuja viestejä Washingtoniin toukokuussa 1943 ja kertoi Neuvostoliiton syyllistyneen tuhansien puolalaisten joukkomurhiin Katynissa Länsi-Venäjällä.

Yhdysvallat vaikeni tiedosta silloin ja pitkään myöhemmin.

Tutkijat uskovat, että presidentti Franklin D. Roosevelt ei halunnut suututtaa silloista liittolaistaan Josif Stalinia, jonka Puna-armeijaa vielä tarvittiin Saksan ja Japanin voittamiseen toisessa maailmansodassa.

Arvio perustuu asiakirjoihin, jotka Yhdysvaltain Kansallisarkisto julkisti maanantaina.

Aineistossa on kaikkiaan 1 000 sivua sota-ajan asiakirjoja, joiden salassapitoaika on nyt päättynyt.

Neuvostoliiton salainen poliisi  murhasi 22 000 puolalaista Katynissa keväällä 1940.

Takaraivoon ampumalla tapettiin puolalaisia upseereita ja kansakunnan siviilien parhaimmistoa, kuten lääkäreitä, juristeja ja opettajia.

Nyt julkistettuihin dokumentteihin tutustuneet historiantutkijat pitävät kahden sotavangin lähettämiä koodattuja viestejä asiakirjoista kaikkein dramaattisimpina.

Saksalaiset olivat vieneet yhdysvaltalaiset sotavangit katsomaan joukkomurhan jälkiä. Järjestetty vierailu ja siitä Yhdysvaltoihin viestimisen salliminen oli propagandasotaa. Natsi-Saksa yritti näin lyödä kiilaa sitä vastaan liittoutuneiden Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain väliin.

Raportissaan amerikkalainen sotavanki kertoi nähneensä hajoamistilassa olevia ruumiita Katynin metsissä.

Ruumiiden tilasta saattoi päätellä, että alueelle melko äsken tulleet Saksan joukot eivät olisi voineet järjestää joukkomurhaa.

Asiakirjoista ilmenee myös, kuinka Yhdysvallat sitkeästi vuoteen 1990 asti selitti, ettei tiennyt Katynin joukkomurhan tekijöitä varmasti.

Pian maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa tosin alettiin vaatia Katynin tapausten selvittämistä. Kongressin asiaa tutkimaan asettaman komitean loppuraportissa vuonna 1952 Neuvostoliitto todettiin syylliseksi joukkomurhaan.

Silti tämänkään jälkeen Yhdysvaltain hallitukset eivät halunneet ottaa puheeksi Katynia, koska se olisi lisännyt jännitystä kylmän sodan aikana.

Vasta Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov myönsi Neuvostoliiton osuuden tapahtumiin. Tämä tapahtui vuonna 1990.

Uutistoimisto AP:n näkemissa raporteissa sotavangit, kapteeni Donald Stewart ja eversti John Van Vliet kertovat, kuinka heidät oli keväällä 1943 viety Katynin metsään, jossa avatuissa joukkohaudoissa oli tuhansia muumioituneita ruumiita.

Upseerit vihasivat natseja, mutta päätyivät siihen, että Neuvostoliitto oli syypää.

Miehille näytettiin haudoissa olleita lehtileikkeitä ja päiväkirjoja, joiden kaikkien viimeinen päiväys oli keväältä 1940. Saksa oli valloittanut alueen vasta kesällä 1941.

Vainajien vaatetus ja kengät vakuuttivat amerikkalaisupseerit. Tapetut eivät olleet ehtineet viettää vankeudessa pitkää aikaa, niin hyvässä kunnossa varusteet yhä olivat.

Stewart todisti näkemästään kongressin komiteassa 1951.

Van Vliet kirjoitti kaksi raporttia Katynista, mutta vuoden 1945 raportti on oudolla tavalla kadonnut, kertoo AP.

Katynin joukkomurhan yhteyttä Suomen ja Neuvostoliiton väliseen talvisotaan on jo aiemmin pohdittu historioitsijoiden piirissä.

On mahdollista, että puolalaiset murhattiin, koska Neuvostoliiton johto katsoi tarvitsevansa tilaa suomalaisille sotavangeille ja muille maan valtauksen jälkeen vangittaville.