Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Me emme olleet Charlie Hebdo

Ulkomaat
 
Jukka Huusko Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja.
EMMANUEL DUNAND AFP
Ihmiset kantoivat Brysselissä perjantaina kylttejä, joissa luki "Minä olen Charlie" osoittaakseen kunnioitusta iskun uhreille.
Ihmiset kantoivat Brysselissä perjantaina kylttejä, joissa luki "Minä olen Charlie" osoittaakseen kunnioitusta iskun uhreille. Kuva: EMMANUEL DUNAND AFP

Kun islamistiterroristit murhasivat kylmäverisesti satiirilehden piirtäjät ja toimittajat keskiviikkona Pariisissa, sosiaalinen media reagoi tunnepitoisella solidaarisuudella.

Monella Facebookin profiilikuvaksi vaihtui teksti "Je suis Charlie" – Minä olen Charlie. Myös HS:n uutisetusivu muisti uhreja samalla sloganilla.

Sanottua

Iskujen uhka oli tiedossa

"Silti täytyy olla selkeä. On uhkia, on terrorismiuhkia. Estämme hyökkäyksiä, se on totuus, ja sitä ei pidä kieltää."

Ranskan presidentti Francois Hollande radiossa kaksi päivää ennen
Pariisin terrori-iskua.
"Keskustelua journalistisista säännöistä ja etiikasta voidaan käydä vain elävien, ei kuolleiden journalistien kanssa."

Venäjän ihmisoikeusneuvoston
puheenjohtaja Mihail Fedotov
Ranskan terrori-iskusta.
"Sanon uudestaan, että tarvitsemme uskonnollisen vallankumouksen. Te imaamit olette vastuussa Allahin edessä. Koko maailma odottaa, mitä sanotte."

Egyptin presidentti Abdel-Fattah Al-Sisi puhui radikaalia islamia vastaan.

Ajatus on kaunis, mutta olemmeko me Charlie?

Olimmeko Charlie silloin, kun lehden toimitus teki jokapäiväistä työtään tappouhkausten alla?

Vasemmistolainen ja ateistinen Charlie Hebdo on lehti, joka ammentaa ranskalaisen poliittisen satiirin vuosisataisista perinteistä. Tässä perinteessä mikään valtaan ja vallankäyttöön liittyvä ei ole jäänyt koskemattomaksi.

Lehden idea on länsimaisen sananvapauden ytimessä, mutta journalismin kentällä satiirilehti sijoittuu harmaalle alueelle. Tavallaan se tekee sananvapauden likaisia töitä. Charlie Hebdo ei ole epäröinyt julkaista kiistanalaisia mauttomuuksiakaan.

Lehden murhattu päätoimittaja Stéphane Charbonnier arvosteli usein valtamediaa siitä, ettei se käytä sananvapautta kaikessa laajuudessaan. Laatulehdillä on tapana pysytellä asiallisuuden rajoissa. Ei julkaista tahallaan loukkaavia asioita, ellei sille ole painavia journalistisia, yhteiskunnallisten ilmiöiden selittämiseen liittyviä perusteita.

Charlie Hebdo taas käyttää sananvapautta hanakasti ja niin laajasti kuin se on mahdollista, toisinaan lain rajoja hipoen. Se pyrkii paljastamaan ympärillämme liikkuvat keisarit, joilla ei ole vaatteita, ja asettamaan ne naurunalaisiksi.

Kuitenkin vasta islamistien maskien riisuminen asetti kiistanalaisen lehden tekijät kuolemanvaaraan.

Terrori-iskun jälkeen moni meistä sanoo olevansa Charlie. Mitä se käytännössä voisi tarkoittaa? Kysymys on vaikea.

Jos haluamme olla Charlie, median ei tarvitse ryhtyä julkaisemaan pilakuvia profeetta Muhammedista.Meidän ei myöskään tarvitse niellä laitaoikeiston villeimpiä kauhukuvia islamista.

Kuitenkin meidän pitää Charlie Hebdon tapaan ymmärtää, että islamistisen radikalismin nousu Euroopassa ja muualla on vakava ongelma, johon pitää puuttua. Islamistien pelonlietsontaa ei tarvitse sietää, eikä vapauksiamme uhkaaville vaatimuksille saa antaa milliäkään periksi.

Jos haluamme olla Charlie, meidän pitää varmistaa, että edellytykset sananvapauden purevallekin käytölle ovat mahdollisimman esteettömät.

Otetaan esimerkkinä Suomen laissa oleva pykälä uskonrauhan rikkomisesta. Kyseessä on jäänne vanhasta jumalanpilkkalaista.

Käytännössä laki asettaa uskonnot ja uskonryhmät vahvemman lainsuojan alle kuin muut ideologiat, ajatusrakennelmat tai poliittiset liikkeet.

Uskonnottomien etuja ajava Vapaa-ajattelijoiden liitto huomauttikin, että Charlie Hebdonin journalismi olisi ollut jumalanpilkkalain vuoksi Suomessa rikollista.

Me emme olisi olleet Charlie.

Jos haluamme olla Charlie, meidän pitää ymmärtää entistä syvällisemmin, mitä sanan- ja ilmaisunvapaus merkitsevät.

Vapaus on jakamatonta. Sanomisen vapaudessa ja uskonnonvapaudessa on lopulta kyse yhdestä ja samasta vapaudesta.

Se, mikä on vapauden rajoissa sopivaa ja mikä sopimatonta, on jatkuvan debatin kohde. Sananvapaus sisältää myös oikeuden loukkaantua ja ilmaista loukkaantumisensa lain rajoissa.

Vapauden jakamattomuudesta seuraa muun muassa se, että konservatiivisetkin islamilaiset yhteisöt saavat Euroopassa harjoittaa uskontoaan vapaammin kuin monissa islamilaisissa maissa. Iskemällä sananvapauteen islamistit iskevät oman vapautensa perusteisiin.

Jos olisimme olleet Charlie, lehden toimitukseen ei olisi ehkä koskaan hyökätty.

Satiirilehti joutui fanaatikkojen iskun kohteeksi siksi, koska se erottautui joukosta suhtautumalla sananvapauteen naurun varjolla vakavammin kuin muut.

Jukka Huusko HS
jukka.huusko@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat