Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Afrikan nuoret muuttavat maailmaa

Afrikan väkiluku kasvaa hurjaa tahtia. Samalla Nigeria, Kongo ja Etiopia nousevat väestöltään maailman suurimpien valtioiden joukkoon.

Ulkomaat
 
Eteläafrikkalainen Nomvula Zakwe, 23, työskentelee parturina Alexandran townshipissä Johannesburgissa.
Eteläafrikkalainen Nomvula Zakwe, 23, työskentelee parturina Alexandran townshipissä Johannesburgissa.

Johannesburg

Pian maailmassa on noin 400 miljoonaa nigerialaista. Se tilanne koittaa vuonna 2050. Silloin Nigeria ohittaa Yhdysvallat maailman kolmanneksi väkirikkaimpana maana.

Ennuste käy ilmi YK:n tänä syksynä julkaisemasta World Population Prospects -raportista. Sen kertomat maailman muutokset tulevina vuosikymmeninä voi tiivistää yhteen sanaan: Afrikka.

Nyt maailman 7,3 miljardista ihmisestä vain 16 prosenttia elää Afrikan maissa. Mutta 35 vuoden päästä osuus on jo 25 prosenttia. Vuosisadan lopussa 39 prosenttia maailman ihmisistä on Afrikassa.

Euroopan maiden väkiluku vuoteen 2050 mennessä tule raportin mukaan olennaisesti muuttumaan. Sen sijaan jopa 28 Afrikan valtion väkiluku kaksinkertaistuu.

Nigeria, Kongon demokraattinen tasavalta ja Etiopia nousevat maailman kymmenen väkirikkaimman maan joukkoon. Yli sadan miljoonan väestöjä tulee myös Egyptiin, Tansaniaan ja Ugandaan.

Samalla syntyy uudenlaisia megakaupunkeja: Lagosissa 40 miljoonaa, Kinshasassa 30 miljoonaa. Burkina Fason pääkaupungissa Ouagadougoussa tulee olemaan vuonna 2050 yli kaksi kertaa enemmän väkeä kuin Suomessa.

YK:n raportti on vain yksi ennusteista. Maltillisempiakin arvioita on, mutta suunta on kaikissa sama. Afrikan vaikutus maailman väestöön ja sitä kautta kehitykseen on lähivuosikymmeninä valtava.

Afrikka on nyt väestöltään nuorin maanosa. Kuusi kymmenestä afrikkalaisesta on alle 24-vuotias.

Yleisesti ottaen afrikkalaiset perheet ovat yhä isoja. Hedelmällisyysaste on kuitenkin laskenut viime vuosina, ja sama suuntaus jatkuu YK:n ennusteen mukaan. Eli afrikkalainen äiti synnyttää keskimäärin vähemmän lapsia.

Samaan aikaan kuitenkin afrikkalaiset elävät aiempaa pidempään. Lapsikuolleisuus on vähentynyt rajusti vuodesta 2000. Polio on kitketty. Malariakuolemia on selvästi vähemmän.

Iso kysymys on, millaista Afrikan nykyisten nuorten elämästä tulee.

Toiveikas arvio on, että nuori ja runsas väestö toimii talouskasvun vauhdittajana.

Afrikka on 2000-luvulla saanut investointeja ja kasvattanut kauppaansa enemmän kuin koskaan. Jos talousbuumi jatkuu ja nuori työvoima löytää siitä työmahdollisuuksia, moni Afrikan maa voi muuttua suuresti.

Useassa Afrikan maassa työikäisiä on enemmän kuin elätettäviä. Tilanne on päinvastainen monissa Euroopan maissa, esimerkiksi Suomessa.

Synkempi arvio on, että Afrikan nuoret jäävät vaille mahdollisuuksia. Joutilaista nuorista yleensä poikii ongelmia. Seurauksena voi olla yhä enemmän köyhyyttä, rikollisuutta ja siirtolaisuutta.

Lähtijöitä Afrikasta on. Vastoin yleistä mielikuvaa valtaosa Afrikan maiden pakolaisista ja taloudellisista siirtolaisista kuitenkin jää Afrikkaan.

Afrikan sisäisessä muuttoliikkeessä parempia mahdollisuuksia haetaan kasvukeskuksista. Tärkeimpiä ovat Länsi-Afrikassa Nigerian Lagos, idässä Kenian Nairobi ja Etiopian Addis Abeba ja maanosan kärjessä Etelä-Afrikan suurkaupungit.

Kaikista Afrikan 54 maasta Etelä-Afrikalla pitäisi periaatteessa olla parhaat edellytykset huolehtia nuorista. Maalla on monipuolinen talous, vakaa vaikkakin meluinen demokratia ja toimiva infrastuktuuri.

Apartheidin päättymisen jälkeen talous on 21 vuodessa kasvanut ja kansainvälistynyt. Uusia asuntoja, kouluja ja työpaikkoja on luotu paljon.

Mutta myös väestö on kasvanut samassa ajassa noin 20 miljoonalla.

Nuorisotyöttömyys on yksi Etelä-Afrikan isoista ongelmista. Jopa puolet nuorista työikäisistä on vailla vakituista työtä.

Nuorten ongelmat kärjistyvät township-alueilla suurkaupunkien laidoilla. Townshipit syntyivät rotusorron aikaan mustien ja värillisten pakkosiirroissa. Nykyisin niissä asuu paljon myös muualta Afrikasta muuttaneita siirtolaisia.

Rikollisuutta on paljon ja elinolot ovat puutteelliset. Iso joukko nuoria kamppailee samoista mahdollisuuksista. HS tapasi nuoria Alexandrassa, joka on yksi Johannesburgin tunnetuimmista townshipeista.  

”Yritän selviytyä näiden lasten kanssa”

Nomvula Zakwe, 23, kampaaja

Nomvula Zakwe
Nomvula Zakwe

”Halusin pois maaseudulta. Siellä ainoaa työt olisivat olleet sokerijuurikasfarmilla.

Koko perheemme muutti KwazuluNatalin maakunnasta Johannesburgiin viisi vuotta sitten. Olin kai onnekas, että sain töitä parturiliikkeestä. Tienaan noin 300 randia (noin 20 euroa) päivässä

Pärjään sillä, koska asun isän ja äidin kanssa. Heilläkin on hieman tuloja. Minulla on kolme omaa lasta, mutta heidän isänsä ei asu kanssamme. En halua enempää lapsia. Yritän selviytyä näiden kanssa.

Alexandrassa joutuu kokemaan rikollisuutta, mutta joka paikassa on ongelmansa. Rikokset huolettavat, mutta en minä voi asialle paljon tehdä.

Haaveeni on perustaa oma kampaamoliike. Pitäisi olla toimipaikka ja alkupääomaa, varmaan ainakin 20 000 randia (noin 1 300 euroa). Nyt se ei ole mahdollista, mutta teen töitä tavoitteideni eteen. Jonain päivänä minulla on oma asunto ja auto.”

”Olen toiveikas tulevaisuudesta”

Happy Lefao, 21, automekaanikko

Happy Lefao
Happy Lefao

”Tulin Alexandraan opiskelemaan. Olen kotoisin Limpoposta (maakunta koillisessa), mutta kotiseudulla ei ollut hyvää mekaanikkokoulua.

Hain tänne kouluun ja pääsin. Sain valtion tukistipendin, joten se on lähes kuin saisi ilmaista koulutusta.

Olen toiveikas tulevaisuudesta. Valmistun automekaanikoksi vuoden päästä. Sitten aion hankkia kokemusta harjoittelupaikoissa. Kun osaan enemmän, perustan oman korjaamon. Viiden vuoden päästä viimeistään.

En halua jäädä Alexandraan koko elämäkseni. Aion muuttaa, ehkä Pretoriaan. Uskon, että oma asunto on ihan saavutettavissa, jos asiat menevät hyvin.

Koko perheeni on Etelä-Afrikassa. En halua muuttaa mihinkään kotimaastani. Mutta olisi hienoa käydä joskus matkalla Amerikassa.”

”Tekisin mitä työtä vain”

Mahlatse Mabotsa, 21, työnhakija

Sami Sillanpää / HS
Mahlatse Mabotsa
Mahlatse Mabotsa

”Olin eilen työnhaussa, tänään hain töitä, huomenna menen taas. Valmistuin juuri hotelli- ja matkailualan koulusta, mutta on vaikea löytää työtä.

Samoja paikkoja tavoittelevat aina todella monet nuoret. Ja yleensä on aina joku kokeneempi. Minulla ei ole vielä kokemusta. Mutta tekisin mitä vain työtä. Huomenna menen Eastgate-ostoskeskukseen. Siellä on Pick'n Pay -supermarketti. Kuulin, että ne voisivat tarvita ostosten pakkaajia.

Minulla on neljä veljeä. Meidän pitää elättää itsemme, koska vanhemmat ovat kuolleet.

Olen samaa mieltä kuin opiskelijat, jotka ovat viime aikoina osoittaneet mieltään. Hallituksen pitäisi tukea koulutusta enemmän. Joillekin se on liian kallista.

Mutta mielestäni nuorten on yritettävä enemmän. Monet kaverini ovat lannistuneet, koska eivät ole löytäneet töitä. Nyt he eivät enää yritä, vaan chillailevat kotona ja kaduilla. Minä en aio tulla sellaiseksi.”

”Halusin pois Mosambikista”

Lucas Chauke, 25, parturi

Sami Sillanpää / HS
Lucas Chauke
Lucas Chauke

”Mosambikissa oli todella vaikea löytää työpaikkaa. Halusin pois. Muutin Etelä-Afrikkaan paremman toimeentulon perässä. Täällä on hyvä. Mutta ulkomaalaisena on välillä raskasta, täytyy tehdä vieläkin enemmän töitä kuin paikalliset.

Minulla on oma parturiliike. Olen töissä joka päivä. Mutta hyvä puoli on se, että randin kurssi Mosambikin meticaliin on lähes yhden suhde neljään.Täällä tienaamillani rahoilla saa Mosambikissa paljon enemmän.

Ei minulla koskaan käynyt mielessä, että pyrkisin Eurooppaan. Se kuulostaa tosi kaukaiselta. Etelä-Afrikka on lähellä Mosambikia. Täällä on nyt ihan hyvä. Lähetän rahaa joka viikko vanhemmille ja sisaruksille Maputoon.”

”On oma valinta, jos ryhtyy rikolliseksi”

Nelane Pieterson, 24, baarimikko ja vihanneskauppias

Sami Sillanpää / HS
Nelane Pieterson
Nelane Pieterson

”Minä teen kahta työtä. Iltaisin työskentelen baarissa Braamfonteinissa. Mutta sitä työtä ei ole joka päivä. Siksi minulla on tämä kioski. Myyn vihanneksia ja hedelmiä. Ei tästä paljon voittoa kerry, mutta kaikki sekin on ruokaa lapsilleni.

Kyllä täällä on mahdollisuuksia nuorille, mutta kaikki eivät niihin tartu. On oma valinta, jos ryhtyy rikolliseksi. Minä en halua sille tielle. Siksi teen tätä. Mutta on raadettava. Mikään ei tule helpolla.

Minulla on kaksi lasta. Molemmista on koulumaksut, 750 randia (noin 50 euroa) kuussa. Olen vaimoni kanssa harkinnut lisääkin lapsia, mutta kyse on rahasta. Ei voi hankkia lapsia, jos ei pysty ruokkimaan heitä.

Enää Alexandrassa ei ole niin levotonta kuin ennen. Oli paljon aseita. Entisaikaan minä ja sinä emme olisi voineet istua tässä juttelemassa.

Aion jäädä asumaan Alexandraan. Tämä on kotini. Täällä ihmiset auttavat toisiaan.”    

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat