Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Afrikan rautatieverkosto laajenee kiinalaisten rahalla – junamatkan voi aloittaa kuohuviinillä

Brittivalloittaja Cecil Rhodesin haave rautatiestä Kapkaupungista Kairoon jäi toteutumatta. Mutta nyt Afrikan rautateillä on uusi buumi, kun kiinalaisten hankkeet yhdistävät Afrikan maita. HS:n kirjeenvaihtaja Sami Sillanpää matkusti kuuluisan reitin Kapkaupungista Johannesburgiin.

Kapkaupunki/Johannesburg. Junamatka Afrikassa alkaa, ja heti kuuluu poksahdus. Se tulee kuohuviinipullosta. Junan henkilökunta tarjoilee tervetuliaismaljat baarivaunussa.

Seremoniamestari esittelee itsensä Patrickiksi ja kertoo matkan ohjelman: kello 12 lounas, kello 15 iltapäivätee ja kello 19 viiden ruokalajin illallinen.

Matka läpi Etelä-Afrikan, Kapkaupungista Johannesburgiin, kestää yön yli ja yhteensä 25 tuntia. ”Jos saavumme aikataulussa”, Patrick huomauttaa.

Kyse ei ole perusliikenteestä, vaan erikoisjunasta, jossa itse matkanteko on elämys.

http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/a2136d9ae88295d0261576b0ff7185ddd7279ea9-hs_afrikka_juna.jpg
Junamatka halki Etelä-Afrikan tarjoaa vanhan ajan luksusta
HS:n kirjeenvaihtaja Sami Sillanpää matkusti kuuluisan junareitin Kapkaupungista Johannesburgiin. Yli vuorokauden kestävällä matkalla voi nauttia kaunista maisemista ja monen ruokalajin aterioista.

Vanhan ajan hienostelutyylistä olisi varmasti pitänyt myös itse Cecil Rhodes. Hänen raiteillaan tässä puksutetaan.

Rhodes oli 1800-luvun lopun valloittaja, liikemies ja poliitikko, joka yritti levittää brittien vallan eteläisestä Afrikasta Välimerelle. Hän halusi vetää rautatien Afrikan lounaiskulman Kapkaupungista koilliskulman Kairoon.

Ikkunassa taakse jää Rhodesillekin rakas Pöytävuori. Pian silmissä vilistävät auringon hyväilemät Kapmaan viiniviljelmät.

Nyt on oikea aika junailla Afrikassa, sillä maanosassa on menossa uusi rautatiebuumi. Uusia yhteyksiä rakennetaan niin idässä kuin lännessä ja vanhoja ehostetaan. Vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen Afrikan rautatieverkosto yhdistyy ja kasvaa.

Mutta eipä hätäillä nykyhetken kanssa.

Pitkällä junamatkalla on hyvin aikaa pohtia historiaa. Rhodesin visio jäi tyngäksi. Afrikan läpi ei juna kulje. Ja hyvin harvassa Afrikan maassa juna on edes sisäisesti merkittävä kulkuväline.

Miksi?

Junamme syöksyy tunneliin vuorijonolla. Sen jälkeen koittaa tyhjyys, Karoon puoliaavikon kuivaa kivikkoa silmin kantamattomiin.

Sami Sillanpää / HS
Juna läpi Etelä-Afrikan Kapkaupungista Johannesburgiin kulkee reittiä, jota brittivalloittaja Cecil Rhodes yli sata vuotta sitten halusi jatkaa aina Egyptin Kairoon saakka.
Juna läpi Etelä-Afrikan Kapkaupungista Johannesburgiin kulkee reittiä, jota brittivalloittaja Cecil Rhodes yli sata vuotta sitten halusi jatkaa aina Egyptin Kairoon saakka.

Sitä katsellessa mielessä alkaa kehittyä neljän K:n teoria: koko, kolonialismi, konfliktit, köyhyys. Ne selittävät junien ja muidenkin asioiden puutetta Afrikassa.

Koko selviää kartasta pikavilkaisullakin – Afrikka on valtava. Joskus huomautetaan, että suuressa Intiassakin on saatu aikaan toimiva ja laaja rautatieverkosto. Mutta Intia on vain yksi valtio ja se mahtuisi pinta-alaltaan monta kertaa Afrikkaan, jossa on nykyisin 54 valtiota.

Rhodesin ajatus oli mittakaavaltaan mieletön.

Junanhytin sohva on mukavan pehmeä. Varustukseen kuuluvat myös kylpytossut ja kylpytakki, sillä käytävällä on suihkuhytti. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika. Sohvalla on kiva lukea Rhodesin elämäkertaa.

Vuonna 1899 hän oli jo mahtimies, mutta iso unelma takkusi. Rhodes tapasi Belgian kuningas Leopold II:n ja Saksan keisari Vilhelm II:n neuvotellakseen Afrikan läpi kulkevasta rautatiestä.

Sopua ei tullut. Kolonialismin luonne oli, että kukin Euroopan johtaja halusi vallata Afrikasta oman alueensa ja sen luonnonvarat. Kun rautateitä rakennettiin, yleensä ne vedettiin joltain kaivosalueelta satamaan. Yleisafrikkalaista raideverkostoa siitä ei syntynyt.

Kolonialismi oli siis toinen K. Euroopan valtiot vetivät Afrikan rajat mielivaltaisesti kieli- ja kulttuurirajoista välittämättä. Kun kolonialismia purettiin – suuri itsenäistymisaalto oli 1960-luvulta alkaen – neljän K:n teoria täydentyi. Tuli konflikteja ja köyhyyttä.

Junaliikenne näivettyi. Afrikan isot harvaan asutut maat ja pienet taloudet eivät tarjonneet junille tarpeeksi kuljetettavaa. Kun toiminta ei kannattanut taloudellisesti, rautateiden huoltoa laiminlyötiin. Sekin mitä oli, ruostui ja ruohottui.

Illallinen tarjoillaan kultaisen valon aikaan. Kingklip-kalan filee on rapea ja lampaanreisi on kypsennetty pehmeäksi. Vaikea on kuitenkin keskittyä ruokaan, kun maisema ikkunan takana näyttää niin upealta.

Laskeva aurinko värjää maata peittävän heinän hehkuvan keltaiseksi. Siellä täällä on vihreitä pensaita, joiden välissä astelee impala-antilooppeja. Tarkkasilmäiset erottavat maassa vilistäviä mangusteja.

Kyllä junailijan Etelä-Afrikassa kelpaa. Maa on Afrikan kehittynein, ja rautatieverkko on kattava ja toimiva. Raiteet kyllä jatkuvat pohjoiseen Zimbabween ja edelleen aina Kongoon ja Itä-Afrikan Tansaniaan asti, mutta hitain ja epäluotettavin yhteyksin.

Tumps! Yhtäkkiä junamme pysähtyy keskelle ei mitään. Edessä olevalla osuudella on sähköt poikki, joten odottelemme, että diesel-veturi saapuu lähimmästä kaupungista hinaamaan meidät eteenpäin.

Sami Sillanpää / HS
Auringonlaskun aikaan juna kulkee puoliaavikolla.
Auringonlaskun aikaan juna kulkee puoliaavikolla.

Sitten myös junan sisältä katkeavat sähköt. Pimeys parantaa tunnelmaa: mustalle tähtitaivaalle nousevat Etelän risti ja Orion, joka on toisin päin kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Kuu loistaa.

Uni tulee nopeasti. Hätiin tullut diesel-veturi vetää junaa mukavasti hytkyen.

Yöllä ohitamme kaivoskaupunki Kimberleyn. Sieltä löytyi aikoinaan timanttiesiintymä, joka osoittautui maailmanhistorian runsaimmaksi.

Siksi Rhodes taisteli erityisesti sen puolesta, että rautatietä jatkettiin Kimberleyyn. Hänen piti saada timanttinsa maailmalle.

Rhodesin vuonna 1888 perustamasta De Beersistä tuli maailmanhistorian mahtavin timanttifirma. Sen mainoslauseesta ”timantit ovat ikuisia” tuli legenda. Lähes sata vuotta, aina 1980-luvulle asti, De Beers hallitsi noin 90 prosenttia maailman timanttikaupasta.

Rhodes oli taitava esittämään liiketoimensa Britannian etuna. Rhodesin firmoja oli myös British South Africa Company, jonka omien asevoimien avulla hän valtasi alueita eteläisestä Afrikasta. Niille perustettiin Rhodesian valtio, josta syntyivät nykyiset Sambia ja Zimbabwe.

Aamulla huomaa, että vuorokausi lähdön jälkeen maisema ikkunan takana on vaihtunut savanniksi. On enemmän puskia, mutta ei ihmisiä täälläkään.

Aamuteellä on hyvä pohtia Afrikan rautateiden uutta aikaa.

Savannillakin toimii mobiilidata, ainakin pätkittäin. Internetiä selailemalla alkaa hahmottua Kiinan toimien laajuus. Nyt on iso veturi liikkeellä.

Itä-Afrikassa britit vetivät aikoinaan junayhteyden Mombasan satamakaupungista sisämaahan. Se on huonossa kunnossa. Mutta nyt kiinalaisfirma rakentaa uutta. Ja mikä tärkeintä: ensi kertaa tekeillä on laaja Itä-Afrikan yhteinen rautatieverkosto. Raideleveyskin on sama – siirtomaavalloittajilla oli aikoinaan kullakin omansa.

Uudessa verkostossa Kenian Mombasa liittyy junalla myös naapurimaihin Tansaniaan, Ugandaan ja Ruandaan. Pohjoisemmassa rautatie tulee viemään Etelä-Sudanin öljyalueille ja Etiopian suurkaupunkiin Addis Abebaan.

Muuallakin tapahtuu. Rautatie Etiopiasta Djiboutin satamaan avataan pian. Länsi-Afrikassa kunnianhimoisin hanke on suurmaa Nigeriaan tekeillä oleva 3 200 kilometrin rautatieverkosto.

Erilaisia junayhteyksiin liittyviä uusia hankkeita on nyt kymmeniä eri puolilla Afrikkaa. Niistä osa tosin on vasta suunnitteilla, ja jotkut ovat jo nyt pahasti myöhässä. Yhteistä on, että useimpia rakentavat ja rahoittavat kiinalaiset yhtiöt.

Hikeä pukkaa. Ulkona on Etelä-Afrikan keskikesä. Kun junan ikkunasta työntää päänsä ulos, viima puhaltaa kuumana.

Sami Sillanpää / HS
Hytin ja ateriat sisältävä lippu maksaa yhteen suuntaan runsaat 200 euroa.
Hytin ja ateriat sisältävä lippu maksaa yhteen suuntaan runsaat 200 euroa.

Hassua, kuinka ajankohtainen Cecil Rhodes on vuonna 2016. Etelä-Afrikassa on nyt menossa kansanliike, joka vaatii Rhodesin muistomerkin poistamista Pöytävuoren kupeesta. Monille afrikkalaisille hän edustaa sortoa ja rasismia.

Rikkauksien perässä kiinalaisetkin ovat. Kuten Rhodes, he sanovat hyödyttävänsä myös Afrikkaa.

Afrikan unioni (AU) teki viime vuonna pitkäaikaisen sopimuksen Kiinan kanssa infrastruktuurin parantamisesta. AU:n tavoite on viimein tehdä Afrikan yhtenäisyydestä totta. Kunnon verkosto rauta- ja maanteitä yhdistäisi eri maiden talouskeskuksia. Se lisäisi Afrikan sisäistä kauppaa ja liikkuvuutta.

Unionin johtajien juhlapuheissa tämä vuosisata on Afrikan aika. Teollistumisen uskotaan viimein tulevan.

Juna lipuu Johannesburgiin. Ympärillä nousevat vanhat tornitalot. Ne muistuttavat kaupungin luoneesta kultaryntäyksestä, joka teki Johannesburgista koko Afrikan vauraimman kaupungin.

Nyt Etelä-Afrikan taloudessa on vaikeaa, mutta muu Afrikka elää uutta talousbuumia.

Maanosan odotetussa nousussa voisi olla iloa Rhodesin rautatievisiosta. Ei ole mahdoton ajatus, että se vielä joskus toteutuisi. Paljon on kuitenkin rakennettavaa.

Juna saapuu Johannesburgin Park-asemalle 26 ja puolen tunnin jälkeen. On kuljettu noin 1 400 kilometriä, mikä on Afrikan kartalla mitätön matka.

Takana on Afrikan paras junayhteys. Olemme perillä vain puolitoista tuntia myöhässä.

Sami Sillanpää / HS
Juna läpi Etelä-Afrikan Kapkaupungista Johannesburgiin kulkee reittiä, jota brittivalloittaja Cecil Rhodes yli sata vuotta sitten halusi jatkaa aina Egyptin Kairoon saakka.
Juna läpi Etelä-Afrikan Kapkaupungista Johannesburgiin kulkee reittiä, jota brittivalloittaja Cecil Rhodes yli sata vuotta sitten halusi jatkaa aina Egyptin Kairoon saakka.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat