Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

HS löysi Turkista ihmissalakuljettajien rannan – pakolaisten hätä pyörittää miljardien bisnestä

Pakolaisten ahdinko on synnyttänyt ympärilleen valtavan teollisuuden. HS löysi Turkin Izmirin läheltä salakuljettajien rannan.

Ulkomaat
 
Teksti: Paavo Teittinen Kuvat: Kalle Koponen
HS löysi salakuljettajien rannan Turkissa
HS löysi salakuljettajien rannan Turkissa
Nuljuva kumivene, pieni perämoottori ja 20 kilometria tuulista merta on Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden edessä, kun he saapuvat rantaan Turkissa ja näkevät seuraavan etappinsa, Lesboksen saaren Kreikassa. Toimittajat ja kuvaus Paavo Teittinen ja Kalle Koponen, leikkaus Kalle Koponen
Fakta

Pakolaisteollisuus on iso bisnes

 Paikka kumiveneessä: talvella noin 600–700 dollaria. Sylivauvat samalla maksulla. Lapset puoleen hintaan.

 Paikka turvallisemmassa moottoriveneessä: 2 000 dollaria.

 Kesällä hinnat kaksinkertaistuvat.

 Salakuljettajan kustannukset: kiinalainen kumivene noin 6 000 dollaria, logistiikkajärjestelyt noin 3 000 dollaria per vene.

 Välittäjän palkkio: 25 dollaria per pakolainen.

Lähteet: HS:n haastattelemat salakuljettajat

Izmir

Olemme saapuneet oikeaan paikkaan.

Lasten vaimeat äänet erottuvat aamun hiljaisuudessa. Pensaikon läpi näkyy ihmisiä pelastusliivit päällä. Nuotion tuoksu tunkee sieraimiin.

Tämä on salakuljettajien ranta, sadan kilometrin päässä Turkin Izmiristä. Täältä tuhannet ja taas tuhannet pakolaiset lähtevät vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa.

Kreikan saari Lesbos kohoaa merestä etäällä. Matkaa sinne on alle parikymmentä kilometriä.

Oliivilehdon suojissa on toistasataa pakolaista. Vanhuksia, keski-ikäisiä, nuoria. Paljon lapsia, myös sylivauvoja.

Tyttö vierittää auton sisärenkaita mäkeä ylös. Ne ovat suosittuja leikkikaluja.

Pelastusliiveihin puettu mies makaa liikkumatta puun alla ja tuijottaa merelle. Hän on halvaantunut vyötäröstä alaspäin.

Ihmissalakuljettajat ajavat valkoisen pakettiauton keskelle nurmikkoa ja purkavat sieltä uuden kumiveneen. Hetkeä myöhemmin keskustelumme pakolaisten kanssa loppuu kuin seinään.

”Kauanko olette olleet siinä?!”

Terävä ääni rikkoo rannan puheensorinan. Turkkilais-kreikkalainen nainen harppoo meitä kohti vauhdilla. Hän huutaa naama punaisena ja vaatii saada tietää, miten löysimme heidän salaisen lähtöpaikkansa. Pian paikalle saapuu turkkilainen mies, joka on vähintään yhtä raivona.

Kalle Koponen / HS
Pakolaisperheet odottavat oliivilehdossa nuotion äärellä matkaansa Eurooppaan. Ensimmäinen yritys epäonnistui, kun ylitäysi vene meinasi upota. Yö on ollut kylmä ja pakolaiset ovat läpimärkiä.
Pakolaisperheet odottavat oliivilehdossa nuotion äärellä matkaansa Eurooppaan. Ensimmäinen yritys epäonnistui, kun ylitäysi vene meinasi upota. Yö on ollut kylmä ja pakolaiset ovat läpimärkiä.

Mies uhkailee meitä: kysyy, haluammeko ”lahjan”, kun veneet on lähetetty matkaan. Pakolaiset, joita on kielletty puhumasta kanssamme, tarjoavat empaattisia katseita. Yksi kuiskaa olevansa meistä huolissaan.

Tilanne on irvokas, koska toisin kuin pakolaisilla, meillä ei ole mitään vaaraa. Salakuljettajat ovat täällä tekemässä rahaa. Toimittajien vahingoittaminen sopii kuvioon huonosti.

Turkkilaiset vievät puhelimemme ja tarraavat kiinni kameraan. Ensin he käskevät lähtemään, sitten istumaan maahan.

”Liian myöhäistä, ette mene mihinkään. Pomoni on matkalla tänne”, nainen sanoo uhmakkaasti.

Pitkähkön odotuksen jälkeen paikalle saapuu koko operaation johtaja, syyrialainen Hasan Nasaam, 41.

Nasaam on pieni ja riski mies, joka pitää kovaa ääntä. Ensi töikseen hän syleilee meitä ja ojentaa turkkilaisia epäkohteliaasta käytöksestä.

Odottakaa siinä, Nasaam sanoo, vene pitää saada ensin vesille. Katsomme, kun hän nostaa halvaantuneen miehen harteilleen ja kantaa tämän alas.

Kalle Koponen
Puolialaston salakuljettaja ohjaa Kreikkaan suuntaavaa venettä ensimmäiset parisataa metriä, opastaa kuskiksi valittua pakolaista ja ui sitten takaisin rantaan. Kumiveneeseen on sulloutunut yli 50 ihmistä, mukaan lukien useita pieniä lapsia.
Puolialaston salakuljettaja ohjaa Kreikkaan suuntaavaa venettä ensimmäiset parisataa metriä, opastaa kuskiksi valittua pakolaista ja ui sitten takaisin rantaan. Kumiveneeseen on sulloutunut yli 50 ihmistä, mukaan lukien useita pieniä lapsia.

Salakuljettajien huomion siirryttyä veneeseen voimme keskittyä rannalla oleviin pakolaisiin.

Valtaosa heistä tuntuu tulevan Syyriasta. 33-vuotias Ayham on kotoisin Damaskoksen eteläpuolelta. Hän opetti englantia yliopistossa, kunnes sai puhelun hallitukselta.

”Minut haluttiin värvätä armeijaan. Sanoin heille, että ainoa aseeni on koulutus. En tapa ihmisiä.”

Salakuljettajat hakivat Ayhamin ja muut pakolaiset puoliltaöin Izmiristä. Ensimmäinen yritys Eurooppaan tapahtui viideltä aamulla.

”Olimme sopineet salakuljettajien kanssa noin 35 matkustajasta. Mutta meitä olikin noin 50. Mukana oli paljon lapsia.”

Iranilainen kuski ei osannut kieltä eikä tiennyt mitään veneen ohjaamisesta, Ayham kertoo. Liian painava alus oli vähällä upota.

Yö on ollut kylmä. Nuotion ympärillä kyyhöttää joukko aikuisia ja kaksi parivuotiasta lasta.

”Olemme läpimärkiä. En ole huolissani itsestäni, vaan lapsista”, Ayham sanoo.

Hän katselee ympärilleen lohduttomana. ”Tämä on uutta maailmankauppaa. Tiedän sen olevan väärin, mutta meillä ei ole vaihtoehtoja.”

Valtaosa pakolaisista on matkalla Saksaan. He utelevat, onko Suomi suvaitseva ja monikulttuurinen maa. Tanskaan ei halua kukaan.

Turkkiin ei voi jäädä, pakolaiset sanovat. Töitä ei löydy. Ja jos löytyy, palkalla ei tule toimeen. Ennen lähtöään Ayham opetti englantia Istanbulissa.

”Korvaus oli surkea. Turkkilaiset käyttävät kärsimystämme hyväkseen. Meitä kohdellaan kuin toisen luokan kansalaisia.”

Muinaisesta Palmyran kaupungista on saapunut rannalle kuusi perhettä.

”Isis tuhosi koko paikan. Siitä ei ole enää mitään jäljellä”, sanoo 26-vuotias Ahmed. Mustan pipon alta tuijottavat väsyneet kasvot. Veli Omar nyökyttelee vieressä.

Viisikymppinen perheenisä Abed kertoo ylpeänä osaavansa espanjaa ja vähän italiaa.

Ennen sotaa Abed työskenteli Palmyrassa turistioppaana. Hän ei mieti, mitä tulee tekemään Euroopassa.

”Haluan vain saada perheeni turvaan”, Abed sanoo ja esittelee isänsä jalkaan nojaavan kuusivuotiaan Laylan.

Mukaan lähtevät myös pienet kaksospojat sekä perheen toinen tyttö, 14-vuotias Naya, joka makaa maassa ja katselee rantaan. Pää lepää auton sisärengasta vasten. Pelastusliivit ovat tukevasti päällä.

”Matka pelottaa minua paljon. Yritimme lähteä aikaisin aamulla, mutta vene oli liian täynnä. Itkin koko ajan.”

Nayalla ei ole suunnitelmia tulevaisuudelle.

”Toivon Euroopasta vain rauhaa.”

Turkkilainen salakuljettaja heiluu rantakiven päällä ja karjuu ohjeita vaikeuksissa olevalle kuskille.

Lopulta meitä syleillyt salakuljettajien johtaja Hasan Nasaam riisuu punaisen takkinsa, hyppää itse veteen ja ui veneelle.

Joku salakuljettajista ohjaa aina venettä alusvaatteisillaan hetken aikaa kohti Lesbosta. Sitten he uivat takaisin rantaan ja jättävät pakolaiset oman onnensa nojaan.

Kun vene on aloittanut matkansa, Nasaam innostuu puhumaan. Hän paikantaa nopeasti riistetyn omaisuutemme sijainnin.

Lähdemme kävelemään pitkin rantaa. Turkkilaiset salakuljettajat ovat hädissään, Nasaam selittää, koska he voivat saada vuosikymmenien vankilatuomion.

Syyrialaisten kohdalla tilanne on toinen.

”Minulle poliisi ei voi mitään! Jos jään kiinni, minut lähetetään Syyriaan. Sitten pakkaan laukkuni ja palaan tänne”, hän nauraa.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan saa salakuljettajien johtajalta läksytystä.

”Ottakaa minusta kuva ja laittakaa se lehtenne kanteen! En pelkää Erdoğania enkä poliisia!”

Salakuljettajan mukaan Erdoğan käyttää eurooppalaisia hyväkseen.

”Hän vie rahanne, mutta ei anna mitään syyrialaisille.”

”Erdoğan on roisto! Jos hän oikeasti välittäisi syyrialaisista, Turkki lähettäisi laivoja viemään heitä Kreikkaan!”

Euroopan unioni ja Turkki sopivat viime marraskuussa, että Turkki puuttuu pakolaisten tuloon. Vastineeksi EU on luvannut maalle kolme miljardia euroa ja muita porkkanoita.

Onko salakuljetus vaikeutunut? Sellaista Nasaam ei ole huomannut.

”Poliisit eivät häiritse meitä päiväsaikaan. Illalla he saattavat tehdä ratsioita”, hän sanoo olkiaan kohauttaen.

Näyttää siltä, ettei Turkkia juuri kiinnosta puuttua Nasaamin tai muiden salakuljettajien toimintaan.

HS löysi paikalle tutkimalla karttaa. Todennäköinen ylityspaikka on helppo päätellä. Matkalla oli kaksi tiesulkua, joiden kiertäminen on salakuljettajille pelkkä muodollisuus. Nasaamin operaation keskipisteenä toimiva kukkula rantoineen on ensimmäinen sopiva paikka, jonne voi kääntyä vuoristossa mutkittelevalta tieltä. Vastaavia lähtöpaikkoja on lukemattomia.

Jos Turkin viranomaiset haluaisivat, ne löytäisivät salakuljettajien rannat helposti.

”Neuvomme heitä suuntaamaan noiden väliin. Katso, se näyttää moskeijalta.”

Nasaam osoittaa kohti Lesboksen lentokentältä törröttäviä valkoisia torneja. Hän on tuonut meidät kukkulan päälle ihailemaan operaatiotaan.

Alhaalla kumivene etenee kohti Eurooppaa. Aurinko paistaa ja meri on rauhallinen. Kaukaa katsottuna matka näyttää helpolta.

Kameraa tarkentamalla kuitenkin selviää, että 30 hevosvoiman perämoottori jaksaa vaivoin työntää venettä. Eikä ihme, sillä siihen on ahdettu yli 50 ihmistä. Veneen pohjalla, aikuisten puristuksessa, kyyhöttää kymmenen pientä lasta.

Matkanteko on niin hidasta, että se kestää helposti yli neljä tuntia. Siinä ajassa sää voi muuttua ja tuuli nousta.

Samalla kun kiinalaisvalmisteinen kumivene keinuu aallokossa, Nasaam vakuuttaa, ettei käytä ihmisiä hyväkseen. Toisin kuin jotkut turkkilaiset salakuljettajat, hän lisää.

”En veloittanut mitään esimerkiksi siltä halvaantuneelta mieheltä.”

HS:n haastattelemien tahojen mukaan valtaosa salakuljetusverkostojen pyörittäjistä on turkkilaisia. Operaatioita voidaan johtaa kaukaakin, esimerkiksi Istanbulista. Monilla on kytköksiä Turkin järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Nasaam on harvinaisuus, koska tulee Syyriasta. Hänen oma matkansa kohti Eurooppaa pysähtyi Turkin rannoille neljä vuotta sitten liian täyteen ahdetun veneen takia. Suunnitelmat muuttuivat.

”Ajattelin, että minähän voisin pyörittää tätä bisnestä.”

Liiketoiminta on osoittautunut hyvin kannattavaksi. Nasaam sanoo maksavansa Kiinasta tulevista kumiveneistä 6 000 dollaria. Logistiikkaan uppoaa 3 000 dollaria. Päälle tulevat välittäjien palkkiot ja muiden salakuljettajien osuudet.

Yhteen veneeseen sullotaan usein lähes viisikymmentä ihmistä, joista osa on lapsia. Aikuiset maksavat noin 700 dollaria, mihin sisältyy kaksi sylivauvaa. Lapset pääsevät puolella hinnalla. Kesällä hinnat ovat kaksinkertaisia.

Viivan alle jää siis monta tuhatta dollaria jokaista venettä kohti. Nasaam ei halua puhua asiasta tarkemmin.

”Jätetään se Jumalan tietoon.”

Äänestä kuultaa ensimmäistä kertaa ärtymys. Salakuljettajien johtaja saattaa meidät ystävällisesti mutta määrätietoisesti autollemme.

Sitten hän toivottaa hyvää matkaa.

Nasaamin operaatio on osa pakolaisten ympärille kasvanutta valtavaa liiketoimintaa, jonka arvo liikkuu hyvin todennäköisesti miljardeissa dollareissa.

Parhaimmillaan veneitä saattoi kesällä lähteä yhden salakuljetusoperaation toimesta jopa sata päivässä, väittävät HS:lle puhuneet salakuljettajat. Nyt, kun sää on huonompi, he puhuvat parhaimmillaan noin 40 matkasta.

Lukuja on mahdoton vahvistaa ja ne ovat lähes varmasti liioiteltuja. Joka tapauksessa liike on suurta. Turkista kulki Kreikkaan viime vuonna noin 850 000 ihmistä. Tämän vuoden tammikuussa tulijoita on ollut jo yli 30 000.

Varovaisellakin arviolla pelkästään venematkoissa liikkuu siis reilusti yli puoli miljardia dollaria vuodessa. Lisäksi raha vaihtaa omistajaa esimerkiksi pakolaisten asumisessa, veneiden ostoissa, pelastusliiveissä ja matkoissa rannalle.

Koko toiminnan hermokeskus on sadan kilometrin päässä Nasaamin rannalta, Turkin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Izmirissä.

Pienelle Basmanen aukiolle saapuu pitkin päivää pakolaisia takseissa ja pakettiautoissa. Sieltä he hakeutuvat hotelleihin, joita löytyy vieri vierestä aukion takana kulkevalta kadulta. Yön saa halvimmillaan parilla eurolla.

Alkuillasta aukiolla on elämää. Pakolaisia saapuu ja matkaansa odottavat perheet kuluttavat aikaa kahvilassa.

Myöhäisillasta Basmane tyhjenee, kun salakuljettajien kutsu käy. Perheet keräävät kassinsa ja lähtevät nopeasti. Kaikki tämä tapahtuu aivan poliisin silmien alla.

Aukiolta avautuva kaupungin pääkatu on täynnä pelastusliivikauppiaita. Jotkut myyvät liivejä vaateliikkeistä, toiset kadulta.

Hinta vaihtelee usein 20–40 dollarin välillä. Liivit ovat väärennettyjä, koska oikeat Yamahat ovat kalliimpia. Paikallisten mukaan liivejä räätälöidään Izmirissä.

Liivit voivat olla myös tappavia. Pääkadulla päivystävä kauppias Furkat kertoo, että poliisi pidätti äskettäin kaksi ”mustia” liivejä myynyttä kilpailijaa. Mustat liivit muuttuvat painavimmiksi osuessaan veteen.

Kesän parhaimpina päivinä liivejä meni kaupaksi jopa 150 päivässä. Nyt, kylmemmällä säällä, luku on viitisenkymmentä.

Pakolaisten tulo Eurooppaan ei olisi mahdollista ilman salakuljettajien välikäsiä. Heitä löytyy Basmanen aukiolla sijaitsevasta ravintola Sindibatista ja sen lähiympäristöstä. Välittäjät yhdistävät pakolaiset ja matkasta vastaavat salakuljettajat.

35-vuotias syyrialainen Mahmud kertoo työstään sillä ehdolla, ettei keskustelua nauhoiteta tai hänestä oteta kuvaa. Pelkkä puhelimen vetäminen taskusta saa miehen hermostumaan.

”Ennen ihmiset menivät Marmarikseen tai Bodrumiin, nyt he tulevat Izmiriin.”

Mahmud työskentelee turkkilaisten johtamassa operaatiossa. Syyrialaiset välittäjät huolehtivat tulijoista muutaman päivän. He muun muassa kertovat, mistä kannattaa ostaa liivit. Kun on aika lähteä rannalle, toiminta siirtyy turkkilaisten käsiin.

Jos haluaa Eurooppaan, Mahmudin numero on helppo saada. ”Usein pakolaiset soittavat minulle. Joskus, jos näen sopivan perheen, tarjoan matkaa myös aukiolla.”

Matkan kustannus on sama kuin Hasan Nasaamin operaatiossa, eli talvisin 600–700 dollaria. Kylmä keli ja lisääntynyt kilpailu ovat laskeneet hintaa.

Ennen työtään välittäjänä Mahmud oli köyhä rakennusmies Izmirissä. Palkka oli puolet siitä, mitä turkkilaisille maksetaan.

Nyt Mahmud saa jokaisesta pakolaisesta 25 dollaria, eli käteen voi jäädä jopa tuhat dollaria kuussa. Se ylittää selvästi Turkin keskipalkan.

”Totta kai teen tätä rahasta. Joskus meitä haukutaan ihmissalakuljettajiksi. Tiedän kyllä, että tuolla on pahoja ihmisiä. He tunkevat 50 ihmistä 30 hengen veneeseen.”

Mahmud vakuuttaa, ettei ole yksi heistä. Hän kertoo aina asiakkailleen, että jos he eivät näe venettä otettavan käyttöön uutena, kannattaa pysyä maalla.

Köyhät tai halvaantuneet pääsevät joskus ilmaiseksi.

”Emme ole vieneet ketään yli kuuteen päivään, koska aallot ovat olleet niin suuria. Tiedämme, mitä teemme. Me autamme ihmisiä.”

Ihmisten järjestäminen veneille on vaikeutunut hieman viime kuukausina, Mahmud arvioi.

Yhä useampi vene jää kiinni rantavesissä. Joskus viranomaiset tulevat Basmanelle, lastaavat syyrialaisia autoihin ja lähettävät heidät takaisin rajalle.

Ei pakolaisten tulo silti mihinkään lopu, välittäjä sanoo. Ihmiset löytävät aina tiensä rannalle.

”Tiedätkö Madayan?” Mahmud tivaa viitaten piiritettyyn syyrialaiskaupunkiin, jonka asukkaita on kuollut nälkään.

”Jos näillä ihmisillä olisi mahdollisuus paeta, luuletko, että he jäisivät?”

”Syyriaan ei jää ketään, jos tilanne kehittyy tähän malliin. Euroopan tulisi varautua tänä vuonna kahteen miljoonaan pakolaiseen.”

Sitten Mahmudin pitää jatkaa työtään. Puhelin on soinut jo parikin kertaa kesken haastattelun.

Kaksi päivää myöhemmin saamme Ayhamilta sähköpostin.

Hän ja muut rannalla olleet syyrialaiset ovat elossa. Bussi kulkee kohti Makedoniaa.

”Matkamme oli kauhea”, Ayham kirjoittaa.

”Pääsimme rantaan kolmannella yrityksellä. Nyt yritän löytää tieni Hollantiin.”

Kalle Koponen / HS
Pakolaisperheet odottavat turkkilaisessa oliivilehdossa kumivenettä, joka veisi heidän Eurooppaan. Suuri osa Eurooppaan Turkin kautta pyrkivistä lähtee viimeiselle etapille, venematkalle kohti Kreikkaa syrjäisistä poukamista Izmirin kaupungin ympäristöstä.
Pakolaisperheet odottavat turkkilaisessa oliivilehdossa kumivenettä, joka veisi heidän Eurooppaan. Suuri osa Eurooppaan Turkin kautta pyrkivistä lähtee viimeiselle etapille, venematkalle kohti Kreikkaa syrjäisistä poukamista Izmirin kaupungin ympäristöstä.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat