Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ongelmalapsella on kova myyntityö

Tulevat viikot ovat hikisiä Britannian pääministeri David Cameronille, kun hän yrittää saada muut EU-pomot suostumaan vaatimuslistaansa, kirjoittaa Pekka Mykkänen

Ulkomaat
 
Pekka Mykkänen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n toimittaja.

Ranskan edesmennyt presidentti Charles de Gaulle (1890–1970) taitaa juuri nyt pyöriä haudassaan, jos hän on tuonpuoleiseen saanut tietoa Britannian mahdollisesta EU-erosta.

On voinut monelta unohtua, että nyt Euroopan unioniin penseästi suhtautuva Britannia oli aikoinaan suorastaan ruinaamassa unionin edeltäjän Euroopan talousyhteisön EEC:n jäseneksi. Mutta de Gaulle nöyryytti brittejä 1960-luvulla sanomalla, että kiitos ei, ja että ”Englanti ei ole paljoakaan enää”.

Silloin näytti maailma erilaiselta. Ranskan talous kasvoi kohisten, kun taas Britannian kasvuluvut olivat vain noin kolmanneksen Ranskaan ja Saksan liittotasavaltaan verrattuna. Se ei rappeutuvassa imperiumissa tuntunut kivalta. Vastaus alhoon oli brittipoliitikkojen mukaan EEC, johon Britannia sitten vihdoin pääsi vuonna 1973. Kun de Gaullesta oli aika jo jättänyt.

Sen jälkeen britit ovat aiheuttaneet verenpaineen kohoamista lukemattomille EU-virkamiehille ja jäsenmaiden päättäjille. Kaikenlaisia etuuksia on kinuttu, Maastrichtin sopimus ratfioitiin piinallisen hitaasti ja aina on jonkinlainen jurputus päällä. Ja niin on taas, kun Britannia yrittää tämän kevään aikana saada itselleen poikkeuskohtelua 28 maan unionissa.

Tulevat viikot ovat hikisiä pääministeri David Cameronille, kun hän yrittää saada muut EU-pomot suostumaan vaatimuslistaansa. Britanniassa suuri osa kansasta pitää Brysselin näytelmää, no, teatterina. On hyvin epätodennäköistä, onko millään EU:n kanssa väännetyllä sopimuksella vaikutusta kansanäänestyspäivänä.

Muissa EU-maissa on vähän huumorintajua unionin kauhukakaralle, varsinkin kun viime vuodet on ajelehdittu kriisistä toiseen ja tänä keväänä siirtolais- ja pakolaiskaaos tutisuttaa koko luomuksen uskottavuutta.

Mutta halu pitää Britannia EU:ssa on vahva. Vaakakupissa on nimittäin ajatus siitä, että unionin yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta katoaisi kuudennes ja väkimäärä hupenisi yli kymmenellä prosentilla. Britannia erkaantuisi entisestään manner-Euroopasta ja ajautuisi entistä tiukemmin Yhdysvaltain polvelle.

Ja sitten on pelko domino-efektistä. Britannia olisi ensimmäinen EU:sta lähtevä maa, mikä maa olisi toinen? Mitä se tekisi EU:n jo nyt kyseenalaiselle uskottavuudelle maailmanpolitiikan toimijana? Millainen sijoituskohde se olisi? Suomi menettäisi perinteisen liittolaisen EU-pöydissä, Saksan rooli unionin ykkösmahtina voimistuisi entisestään, samoin voimistuisi Ranska. Ja Venäjä nauttisi, kun EU heikkenisi.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat