Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Naton kutsuminen apuun pakolaiskriisissä kertoo epätoivosta ja EU:n epäonnistumisista

Naton apuun kutsuminen Turkin rannikon seutuville ei tarkoita, että ihmisten tulo Eurooppaan hellittäisi nopeasti. Nyt vasta fundeerataan, kirjoittaa HS:n Brysselin-kirjeenvaihtaja Pekka Mykkänen.

Ulkomaat
 
UMIT BEKTAS / REUTERS
Saksan liitokansleri Angela Merkel tapasi maanantaina turkin pääministeri Ahmet Davutoğlun Istanbulissa.
Saksan liitokansleri Angela Merkel tapasi maanantaina turkin pääministeri Ahmet Davutoğlun Istanbulissa. Kuva: UMIT BEKTAS / REUTERS

Bryssel

Valtioneuvosto tiedottaa: ”Puolustusministeri Niinistö osallistuu Naton puolustusministerikokouksen yhteydessä järjestettävälle Naton ja EOP-kumppanimaiden (Enhanced Opportunities Partners) työillalliselle --- lisäksi Niinistö osallistuu Yhdysvaltain puolustusministerin koollekutsumaan C-ISIL (Global Coalition to Counter ISIL) kokoukseen.”

Tällaista kirjainlyhenteiden keittoa tarjottiin suomalaisille tiedotusvälineille maanantaina, kun toimittajia valmisteltiin keskiviikkona ja torstaina pidettävään sotilasliitto Naton kokoukseen.

Jännittävänä yksityiskohtana kaupattiin tietoa, että Suomi, edustajanaan Jussi Niinistö (ps), osallistuu ensimmäisen kerran ikinä ”edistyneenä kumppanina” työillalliselle.

Markus Jokela / HS
Puolustusministeri Jussi Niinistö
Puolustusministeri Jussi Niinistö

Suomi ja neljä muuta Naton kumppanimaata ovat kuuluneet EOP-muodostelmaan syyskuun 2014 Walesin huippukokouksesta lähtien.

Sinänsä tärkeänä pidetty asia ei taida paljoa tavallista suomalaista hetkauttaa, mutta samaan aikaan toisaalla: Turkin pääkaupungissa Ankarassa pidettiin maanantaina tiedotustilaisuus, jossa Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Turkin pääministeri Ahmet Davutoğlu toivoivat Natoa apuun Euroopan pakolaiskriisin hoidossa.

Että jos sotilasliitto voisi ehkä tulla partioimaan Turkin rannikolle ja pitämään silmällä niitä häikäilemättömiä salakuljettajia?

Turkin ja Saksan pyyntö tuli Natolle pyytämättä ja yllättäen. Joidenkin näkemysten mukaan kyse oli Turkin aloitteesta, mutta käsikynkässä se esitettiin.

Naton puolustusministerikokouksessa oli agendalla tuttuun tapaan Venäjä, Venäjä ja Venäjä sekä ääri-islamistisen Isis-järjestön vastaisten toimien oheiskokous.

Aiemmin on jo sovittu, että Nato valmistautuu läheisempään dialogiin Venäjän kanssa Krimin valtaamisesta alkaneen parin vuoden jääkauden jälkeen.

Mutta nyt Natossa puhutaankin ongelmasta, jonka pitäisi kuulua enimmäkseen Euroopan unionille ja sen jäsenmaille.

Tiedon Saksan ja Turkin pyynnöstä pitäisi hetkauttaa Suomessa asti. Sillä eikös vasta tuossa joulukuussa kerrottu, että Euroopan unionin komissio on tehnyt ehdotuksen uudesta raja- ja rannikkovartiostosta? Sitä voitaisiin käyttää jopa jäsenmaiden tahdon vastaisesti, elleivät nämä saa rajavalvontaansa kuriin.

Eikös juuri marraskuun lopulla kerrottu EU:n sopineen Turkin kanssa, että nyt tämä pakolais- ja siirtolaiskriisi pannaan ojennukseen? Turkille porkkanaksi rahaa, vauhtia EU-jäsenyysneuvotteluihin, viisumivapautta ja muuta makeaa – ja Eurooppaan vähemmän pakolaisia.

”Tämä on historiallinen päivä ja historiallinen kokous”, julisti Turkin pääministeri Davutoğlu tuolloin Brysselissä.

Vaan ei ollut historiallinen päivä. Maanantain yllätystoive Ankarasta kertoi, että EU:n ja Turkin sopimus ei ole tuottanut yhtään mitään.

Se kertoi myös, että historia rullaa ympärillä liian nopeasti, jotta EU:n raja- ja rannikkovartiostolla saataisiin muutosta nykytilanteeseen – sen mahdollisesta perustamisesta kun yritetään muodostaa kantoja vasta kesään mennessä.

Naton apuun kutsuminen Turkin rannikon seutuville ei tarkoita, että ihmisten tulo Eurooppaan hellittäisi nopeasti. Nyt vasta fundeerataan.

Natossa on 28 jäsenmaata ja ainakin yhtä monta mielipidettä. Täsmälleen yhtä monta kuin EU:ssakin. Tämä voi olla yksi monista aloitteista, joista ei tule yhtikäs mitään.

Kaakkois-Euroopan tilanteen paheneminen ei tarkoita sitäkään, että Naton tarvitsisi nostaa katsettaan Venäjä-pallosta. Päinvastoin. Venäjän pommitusten avulla Syyrian armeija on pannut Aleppon alueen kapinalliset ahtaalle, ja sieltä on lähtenyt kymmeniä tuhansia ihmisiä pakoon Turkin rajalle. Kreikkaan taas on saapunut 76 000 pakolaista ja siirtolaista tämän vuoden alun jälkeen – keskimäärin 1 900 ihmistä päivässä.

Jos itäisen Euroopan suhteen on syntynyt hieman rauhallisempi olo, että Venäjän kanssa voidaan alkaa valmistella dialogia, niin Syyriassa on asetelma, joka suorastaan pakottaa tähän.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat