Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kukaan ei palauta Krimiä Ukrainalle

Moskovassa kansain­välisestä kriisistä on ryhdytty puhumaan ”ikuisena”.

Ulkomaat
 
Oksana Yushko
”Krim. Venäjä. Ikuisesti.” Putin-propagandaa Kertšin ja Sevastopolin välisellä valtatiellä.
”Krim. Venäjä. Ikuisesti.” Putin-propagandaa Kertšin ja Sevastopolin välisellä valtatiellä. Kuva: Oksana Yushko

Venäläinen tutkimuslaitos Vtsiom julkaisi äskettäin mielipidetiedustelun, jonka mukaan 94 prosenttia Krimin asukkaista on mieluummin ilman sähköä kuin hyväksyy niemimaan kuulumisen Ukraina valtioon.

Kyselyn voi halutessaan jättää omaan arvoonsa, sillä se oli Kremlin tilaustyö ja kysymyksenasettelu sen mukainen – tutkimuslaitos ei tätä millään tavalla peitellyt. Jotain tämäkin tulos kuitenkin kertoo: ainakin sen, mitä ihmiset haluavat julkisesti vastata.

Mielipidetiedustelujen luotettavuutta Venäjällä on ylipäätään epäilty, ennen kaikkea neuvostohistorian vuoksi. Kritiikin ajatus kulkee niin, että kun uppo-outo ihminen soittaa kansalaiselle ja kysyy puhelimessa, pidätkö Putinista, tämä vastaa automaattisesti ja suureen ääneen rakastavansa maan isää.

Toisaalta riippumattoman Levada-keskuksen johtaja vastasi kritiikkiin äskettäin kiukkuisesti, ettei häntä kiinnosta, mitä tavallinen Vanja valittaa keittiössä vaimolleen. Häntä kiinnostaa se, mitä Vanja sanoo julkisesti.

Kommentti on ymmärrettävä, mutta niin on kritiikkikin: julkinen mielipide voi vaihtua sekunnissa, ellei sillä ole muuta aitoa pohjaa kuin yhteisön miellyttämisen halu.

Jos käsitys ”oikeasta” mielipiteestä on syntynyt televisiosta saadun tiedon perusteella, niin kuinka kauan televisiosta on lähetettävä toisenlaista tietoa ennen kuin mielipide muuttuu?

Ainakin venäläiset ryhtyivät tiedustelujen mukaan kannattamaan Syyrian sotaa heti kun televisiossa niin neuvottiin.

Vaikka Krimin miehitystä seurannut kansallinen uho on Venäjällä laantumaan päin, on kansalaisten mielipide niin Venäjällä kuin Krimilläkin yhdessä asiassa selkeä: Krimin liittäminen Venäjään on tapahtunut ja peruuttamaton tosiasia.

Tähän on vaikea väittää mitään vastaan. Kuvitellaanpa, että Kremlin isäntä vaihtuisi ja koko Venäjän eliitti sen mukana.

Uusi rauhantahtoinen johto lopettaa tyystin valtiollisen propagandan ja etsii Krimin kysymykseen kansainvälistä neuvotteluratkaisua. Jalta II -rauhankonferenssin jälkeen Krimillä järjestetään uusi kansanäänestys niemimaan kansainvälisestä asemasta.

Mikä mahtaisi olla lopputulos? Aivan, en pistä kopeekkaakaan likoon ukrainalaisen Krimin puolesta. Niemimaan palauttaminen Ukrainalle sotatoimin taas on aivan harhainen ajatus – juurihan Ukraina luopui siitä ilman vastarintaa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin taas on maininnut Krimistä puhuessaan sanan ”ydinase”.

Yhdysvaltain ja EU:n Venäjälle asettamat pakotteet perustuvat ensi sijassa juuri Krimin laittomaan kaappaukseen ja vasta toissijaisesti Venäjän osuuteen Itä-Ukrainan sodassa. Tämän vuoden puolella Moskovassa onkin kuultu joitakin erittäin pessimistisiä kommentteja Venäjän kansainvälisistä suhteista.

Ensin ulkoministeri Sergei Lavrov totesi tammikuisessa suuressa lehdistötilaisuudessaan, että Venäjän ja lännen suhteet eivät enää koskaan ole ”business as usual”, normaalilla tolalla. Analyytikkojen kommenteissa pakotteita on sen jälkeen nimitelty ”ikuisiksi”.

Ulkoministerin ja politiikan tutkijoiden ikuisuuskäsitys tuntuu luvalla sanoen hieman lyhytnäköiseltä. Ovathan esimerkiksi Suomen ja Venäjän ja erityisesti Suomen ja Neuvostoliiton välit olleet ajoittain lievästi sanoen tulehtuneet, mutta eivät sentään ikuisiksi ajoiksi.

Mutta umpikujaltahan tämä näyttää. Syyllisyyskysymyksistä riippumatta ratkaisuun tarvitaan kaksi, eikä rauhantahto aivan rajatonta ole Kiovassakaan. Ukrainan presidentti Petro Porošenko on vetänyt ajoittain myöntyväisyyslinjaa ja saanut siitä hyvästä kotona kylmää vettä niskaansa.

Muuta Eurooppaa krimiläisten asiat tuskin liikuttavat, eivätkä niin valtavasti Itä-Ukrainankaan vaikeudet. Huoli onkin aivan toinen: jos ensin Georgia ja sitten Ukraina niin mitä kolmanneksi? Vihreitä miehiä Narvassa?

Koko kysymys näyttää juuri nyt pelkältä kauhukuvan maalailulta. Mutta kauheinta kriisissä ei ole ikuisuus vaan lopullisuus.

Oksana Yushko
Jättisillan valmistelutyöt ovat täydessä vauhdissa Tamanissa Venäjän puolella.
Jättisillan valmistelutyöt ovat täydessä vauhdissa Tamanissa Venäjän puolella.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat