Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

”Tämä paikka on eläimiä varten” – HS vieraili Ranskan pahamaineisella pakolaisleirillä

Pohjois-Ranskaan on syntynyt leiri, josta pakolaiset yrittävät päästä Britanniaan. Tilanne ruokkii Ranskan äärioikeistoa ja brittien lähtöhaluja Euroopan unionista.

Ulkomaat
 
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/4021cd3f503cfc2ccb4ef374f4351dfa887a97f8-2439171-Dunkirk-video_04.jpg
Pohjois-Ranskaan on syntynyt lohduton mutainen pakolaishelvetti
Tuhannet Britanniaan pyrkivät pakolaiset ja siirtolaiset ovat juuttuneet mutaiselle leirille Pohjois-Ranskan Dunkerquen kaupunkiin. Ranska on pitänyt huolen, etteivät leirin olot kohene, Britannia ei heitä halua. Toimittaja, kuvaus ja editointi Pekka Mykkänen.

Dunkerque

Zhyar Osman, 19, kertoo edellisyön olleen poikkeuksellisen kylmä. Hän on viettänyt siitä kuusi tuntia jäätelörekan sisällä.

Irakin sotaa ja Isis-järjestöä paennut kurdi Osman ja seitsemän muuta yrittivät päästä salaa rekan kyydissä Britanniaan, mutta ennen kanaalin ylittämistä poliisi nappasi heidät. Joukko vietiin pidätyskeskukseen, josta heidät päästettiin parin tunnin päästä tarpomaan takaisin tänne mutaiseen leiriin Ranskan pohjoisrannikolla.

”Tämä paikka on eläimiä, ei ihmisiä varten”, Osman sanoo.

Dunkerquen leiri on paisunut nopeasti. Asukkaita on ainakin 2 500 eikä heidän olojaan voi mitenkään luonnehtia inhimillisiksi. On vaikea uskoa, että ollaan Ranskassa, yhdessä maailman vauraimmista valtioista.

Ihmiset tarpovat mutavellissä, elävät resuisissa teltoissa, lämmittelevät nuotioiden ääressä ja yrittävät tappaa aikaansa, jotta ilta taas koittaisi. Silloin jotkut uskaltautuvat taas yrittämään kanaalin ylitystä. Jokaisen unelma tuntuu olevan pääsy Britanniaan, vaikka jäätelöautossa.

Viikossa pääsee ehkä kerran suihkuun, koska suihkuja on liian vähän. Uskoa paremmasta pitävät kuitenkin yllä upottavien polkujen varrelle asetetut tienviitat: David Cameron Street ja Queen Elizabeth II Street.

Suomalainen avustustyöntekijä Hanna Kavasto, 37, on tullut Dunkerquen pakolaisleirille tuomaan ihmisille ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä. Kavasto työskentelee Brysselissä tulkkina ja on käynyt leirillä viikonloppuisin usean kuukauden ajan.

Useita kieliä puhuva ja monissa avustustehtävissä Meksikosta Moldovaan työskennellyt tulkki Kavasto kertoo auttavansa Dunkerquen leiriläisiä ”ihan vain sellaisesta inhimillisestä lähtökohdasta”.

Hänellä lähtökohtia tuntuu riittävän, sillä naisella on yhteensä 19 kummilasta, monet heistä köyhistä maista.

Kavaston ja muiden avustustyöntekijöiden kauhistukseksi Ranska ei ole halunnut kohentaa Dunkerquen leirin oloja. Portilla poliisit tutkivat avustustyöntekijöiden kassit, ettei alueelle livahtaisi vaikkapa laudanpätkiä.

”Rakennusmateriaaleja ei saa tuoda, koska tänne ei haluta hökkelikylää”, Kavasto kertoo.

Vaikka Ranska ei halua kohentaa leirin oloja, tänne on lähetetty virkamiehiä kertomaan turvapaikkamenettelystä maassa.

Britannia ei halua leiriläisistä kuullakaan. Kiristynyt rajavalvonta on johtanut siihen, että monet aiemmin Ranskan Calais’ta kanaalitunnelin läpi pyrkineet ihmiset ovat nyt alkaneet vaeltaa uusille alueille Britannian vastaiselle rannikolle: tuhannet tänne Dunkerqueen, tuntematon määrä muita ihmisiä Belgian ja Hollannin rannoille.

Tilanne ei ole mieltä ylentävä kenellekään ja monia se pelottaa. Pakolaiskriisi on noussut brittien suurimpien huolenaiheiden joukkoon. Se voi olla yksi ratkaisevista kysymyksistä, kun britit päättävät kansanäänestyksessä, pitäisikö heidän kotimaansa kuulua vielä Euroopan unioniin.

Mutainen leirihelvetti alleviivaa myös sitä, kuinka pahoin EU on kokonaisuudessaan epäonnistunut pakolaiskriisissä. Tällaisia kaoottisia näkymiä on nyt maanosa pullollaan.

Dunkerquen leirillä on kurjan lisäksi vaarallista. Tammikuussa kolme leirin asukasta haavoittui ampuma- ja tappeluvälikohtauksessa, joka sai ilmeisesti alkunsa ihmissalakuljettajien riidasta.

Rannikon tilanne ei miellytä tavallisia ranskalaisiakaan. Äärioikeiston tunnetuin hahmo, Kansallisen rintaman FN:n johtaja Marine Le Pen on saanut nostetta pakolaiskriisistä. Ensi vuonna presidentiksi pyrkivä Le Pen lupaa kuria pakolaistilanteeseen ja lupaa irrottaa Ranskan yhteisvaluutta eurosta.

Pariskunta Jean-Michel, 58 ja Joëlle, 58, kertoo äänestäneensä Le Peniä joulukuun aluevaaleissa, jonka ensimmäisellä kierroksella FN sai mojovan voiton. Erityisen suosittu puolue oli täällä Pohjois-Ranskassa.

”Meillä on seitsemän lastenlasta. Millainen maa Ranskasta tulee, jos jokaisen pitää kääntyä islamiin? Emme ole rasisteja, mutta ei tällaista voi sietää”, vaimo Joëlle sanoo.

Kilometrin päässä leiristä asuva pariskunta ei halua kertoa sukunimeään. Jean-Michel kertoo, että maahan laittomasti tulleet Lähi-idän miehet ovat alkaneet käydä käsiksi Dunkerquen tyttöihin.

”Tytöille huudellaan ja heitä kosketellaan, ja sitten varastetaan tavaraa”, hän sanoo.

”Vanhemmat vievät tyttönsä nykyään autoilla kouluun, vaikka asuisivat aivan koulun vieressä”, Joëlle lisää.

Jean-Michel ei itse uskalla enää päästää Joëllea yksin kauppaan. Nytkin hän on kyyditsemässä rouvaansa ostoksille leirin lähellä olevaan markettiin.

Joulukuun aluevaalien toisella kierroksella FN kuitenkin hävisi – ja koko ”suvaitsevainen” Ranska ja Eurooppa huokaisivat helpotuksesta. Hermostusta aiheuttaa kuitenkin se, että puolueen tappio perustui kilpailijoiden taktikointiin, ei pienentyneeseen äänisaaliseen.

Yksi vaalituloksesta huojentunut oli Serge Meurs, 69, joka asuu aivan Belgian rajan tuntumassa Bray-Dunes’ssa.

”Marine Le Pen haluaa palauttaa meidät viime vuosisadalle ja tuoda rajat ja oman rahan takaisin. Emme me sellaista halua”, Meurs sanoo.

Myös Ranskassa on ihmetelty, miksi kansainvaellukseen osallistuu enimmäkseen nuoria miehiä. Dunkerquen leirillä asuu silti myös satoja lapsia, kuten sisarukset Lida ja Tina Karem. Lida on neljä, pikkusisko kaksivuotias.

Äiti Kona Karem, 32, siirtelee kurdiperheen tavaroita, kun isä Kawa Karem, 38, pystyttää uutta telttaa. Hanna Kavasto puhdistaa paperilla Lidan mutaan sotkeutunutta nukkevauvaa.

Vieressä rätisee nuotio. Lähellä on bajamajojen rykelmä, joiden eteen pikkupoika vetää punaisella puukärryllään jätteitä yhä korkeamman ja saastaisemman kummun päälle.

He ovat lähteneet Irakin Suleimaniasta ja toivovat Euroopan halki tarvottuaan pääsevänsä sukulaistensa luokse Britanniaan.

Miten te sinne menette?

”Salakuljettajien avulla, täällä on paljon salakuljettajia”, Kona Karem sanoo.

Leirillä usein käyvä Kavasto kertoo auttavansa ihmisiä muistakin kuin inhimillisistä syistä. Hänen kotinsa kun on terroriuhan alla elävässä Brysselissä. Sen kaduilla partioi nyt sotilaita muistuttamassa siitä, että Belgia, Ranska ja muut Euroopan maat ovat epäonnistuneet ihmisten kotouttamisessa.

”Jos mitenkään ei auteta näitä ihmisiä, niin sitten tämä varastelu, tihutöiden tekeminen, ilkivalta ja väkivallanteot vain lisääntyvät. Sellainen voi johtaa ikäviin lopputuloksiin, katkeroitumiseen ja radikalisoitumiseenkin.”

Rikolliseksi ei yksikään leirin haastateltavista ilmoittaudu, mutta katkeruuttaan tulee moni purkamaan.

”Minä pakenin Mosulista sen jälkeen kun Isis-järjestö valtasi sen. Se on helvetti maan päällä. Ja täällä joudumme sitten elämään kuin apinat viidakossa. Kaikki kutisemme, kun emme pääse suihkuun”, sanoo 25-vuotias irakilainen Haval Omar.

Ja hän jatkaa.

”Saksa antoi meille toivoa, että Eurooppa auttaisi meitä, mutta meitä kohdellaankin kuin eläimiä. Ranska on paha maa.”

Pohjois-Ranskaan on syntynyt lohduton mutahelvetti. www.hs.fi
Pekka Mykkänen / HS
Pekka Mykkänen / hs
PeKka Mykkänen / HS
Pekka Mykkänen / HS
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat