Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Turkki vie ja EU vikisee

Kuvitellaanpa hetki, mitä Turkin todellisuus tarkoittaisi Suomessa, HS:n Petteri Tuohinen kirjoittaa Turkin todellisuuden ja EU:n arvojen ristiriidasta.

Ulkomaat
 
Yves Herman / Reuters
Turkin pääministeri Ahmet Davutoğlu osallistui maanantaina ja tiistaina Brysselissä järjestettyyn huippukokoukseen.
Turkin pääministeri Ahmet Davutoğlu osallistui maanantaina ja tiistaina Brysselissä järjestettyyn huippukokoukseen. Kuva: Yves Herman / Reuters

Kuvitellaan hetki turkkilaista todellisuutta Suomeen.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) talutusnuorassa oleva tuomioistuin päättää, että Helsingin Sanomien päätoimittajat erotetaan ja hallitukselle uskolliset viranomaiset ottavat lehden haltuunsa. Lehti ei enää arvostele maan johtajia, ja seuraavan päivän pääuutinen kertoo laajasti maanviljelijä Möttösestä, joka kehuu upouutta navettaansa Sipilän politiikan aikaansaamaksi.

Jo pitkään tätä ennen Sipilä ja presidentti Sauli Niinistö ovat tehtailleet kansalaisia, intellektuelleja ja toimittajia vastaan syytteitä, aiheena johtokaksikon arvostelu. Syytteitä on helppo nostaa, koska laki kieltää maan johtajien arvostelemisen.

Tällainen on tilanne yhä itsevaltaisemmaksi muuttuvan presidentti Recep Tayyip Erdoğanin johtamassa Turkissa. Viranomaiset ovat vallanneet maan suurimman lehden Zamanin, ja sananvapausahdinko on heikentynyt entisestään Erdoğanin hallinnon vuoksi.

Turkin käyttäytyminen on räikeässä ristiriidassa Euroopan unionin perusarvojen kuten vapauden ja demokratian kanssa.

Silti EU ja Turkki käyvät edelleen – ainakin muodollisesti – neuvotteluja maan liittymisestä EU:hun. Jäsenyys ei tule tosin koskaan toteutumaan jo yksin siitä syystä, että esimerkiksi Saksan olisi mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa turkkilaisilla olisi yhä paljon tai jopa enemmän äänivaltaa EU:ssa kuin saksalaisilla.

Turkin epädemokraattisesta kehityksestä huolimatta EU tyytyy vain heristelemään sormea, vaikka Erdoğan kahmii valtaa itselleen vuosi vuodelta enemmän. Erdoğan tuskin hätkähti esimerkiksi demokratiaa perinteisesti vaalineen europarlamentin puheenjohtajan Martin Schulzin ”toruista”.

”Lehdistönvapaus on oleellinen elementti eurooppalaisessa identiteetissämme”, Schulz kykeni muotoilemaan arvostelunsa.

Peliasetelma on kuitenkin Turkille edullinen. Koreografiassa Turkki vie ja EU vikisee.

Turkilla on paremmat pelikortit, koska se pystyy säätelemään Eurooppaan tulevien pakolaisvirtojen suuruutta.

Valta on merkittävä, koska pakolaiskriisi on tullut Euroopalle kalliiksi ja se on myös muuttanut poliittisia asetelmia EU:n jäsenmaissa.

Esimerkiksi Saksassa aiemmin suuresti arvostettu liittokansleri Angela Merkel on saanut kriisin vuoksi siipeensä. Äärioikeisto on vahvistunut monissa maissa. Valtaapitävät vaikenevat Turkin arvostelusta, koska he pelkäävät oman asemansa heikentyvän Erdoğanin niin halutessa.

Turkin neuvotteluasema näkyi hyvin Brysselin huippukokouksessa.

Turkki pystyi sanelemaan jäsenmaille, mitä kaikkea kivaa se haluaisi unionilta.

Vaatimuksia olivat muun muassa kolme miljardia euroa lisää siirtolaiskriisin hoitamiseen, turkkilaisten viisumivapaus kesään mennessä sekä jäsenyysneuvotteluiden nopeuttaminen. Vastapalveluksena Turkki lupasi ottaa Kreikkaan maasta tulleet pakolaiset, jos heidät sijoitetaan myöhemmin EU:n jäsenmaihin. Alustavaa sopimusta pidettiin EU:ssa ”läpimurtona”.

Vaikenemalla Turkin ihmisoikeusloukkauksista ja myötäilemällä Erdoğania Euroopan unioni murentaa omaa, demokratiaan valettua arvopohjaansa. Ilman sitä EU:sta ei jää paljoakaan jäljelle.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat