Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kansanliikkeet käynnistyvät vasta silloin, kun vallanpitäjät sekoittavat arjen

Ulkomaat
 
Suvi Turtiainen
Suvi Turtiainen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja.

Unkarissa jonkinlaisen suurlakon välttäminen saattaa olla yhden anteeksipyynnön päässä.

Budapestilaisrehtori István Pukli vaati tiistaina opettajien suurmielenosoituksessa, että pääministeri Viktor Orbán pyytää ”nöyryytetyiltä ihmisiltä” anteeksi viimeisen kuuden vuoden tapahtumia ensi viikon keskiviikkoon mennessä.

Jos anteeksipyyntöä ei kuulu, opettajien protestiliike ja heidän tuhansiin paisunut tukijoukkonsa uhkaavat lopettaa työt tunnin ajaksi, Pukli sanoi. Seuraavalla viikolla lakkoa pidennetään kahteen tuntiin ja kolmannella kolmeen.

Opettajien mukaan Orbánin vuonna 2010 alkanut valtakausi on ajanut koulut kaaokseen. Valta kouluista ja oppituntien sisällöstä on otettu ronskein ottein valtion ohjaukseen. Uusi valtionvirasto päättää opettajien työsuhteista, koulukirjoista ja lasten koulupäivien pituudesta. Jopa taululiituostot ovat viraston käsissä.

”Uudistus vie meidät takaisin 1950-luvun kommunistisen diktatuurin aikaan”, pillifarkkuihin ja tennareihin pukeutunut Pukli sanoi HS:n haastattelussa helmikuussa, ennen läpimurtoaan Unkarin kapinajohtajaksi.

Mutta miksi koulukiista on pääministeritason ongelma?

Koulut ovat vain yksi yhteiskunnan osa, jossa valtaa on keskitetty Orbánin aikana. Media, oikeuslaitos ja arvostelijoiden mukaan myös rahakkaat rakennusprojektit ovat entistä tiukemmin Orbánin tai hänen lähipiirinsä käsissä.

Silti koulujen kaaos on se, mikä mobilisoi ihmisiä tällä hetkellä eniten. Opettajien protesti on suurin Orbánin hallinnon vastainen liike sitten vuoden 2014, kun kymmenettuhannet vastustivat yritystä verottaa internetin käyttöä.

Vaikka demokratian ja sanavapauden tila huolestuttaisivat, suurten väkijoukkojen sietokyvyn raja näyttää tulevan vastaan vasta silloin, kun poliittinen järjestelmä alkaa sekoittaa arkielämää, kuten lasten koulupäiviä tai netissä surffailua.

Ilmiö ei ole uusi.

Marraskuussa Romanian pääministeri erosi, kun tuhoisa yökerhopalo nostatti laajoja protesteja. Yli 50 ihmistä kuoli, koska yökerhon paloturvallisuutta ei ollut varmistettu ilmeisesti korruption vuoksi. Korruptio ei yllättänyt ketään, mutta hermo meni, kun se teki juhlimisesta hengenvaarallista.

Joulukuussa 2010 Tunisiassa paikallisviranomaiset estivät vihanneskauppiasta pitämästä katukojua. Kauppias sytytti itsensä tuleen ja leimahti arabikevät.

Taustalla oli itsevaltaisen Zine El Abidine Ben Alin luoma, korruption ja kleptokratian ruokkima mielivaltainen hallintokulttuuri.

Turhautuminen oli kasautunut jo pitkään, mutta vihanneskauppiaan nöyryytys oli viimeinen niitti. Sosiaalisen median vuoksi voi olla hyvinkin yllättävää, mikä yksittäinen asia nousee symboloimaan laajempaa turhautumista.

Tämä on itsevaltaisen vallan kääntöpuoli. Vallan keskittäminen keskittää myös vastuun. Jos luo järjestelmän, jossa taululiitujen osto näyttää olevan pääministerin ohjauksessa, hän joutuu myös vastaamaan niiden puuttumisesta.

Suuret mullistukset eivät johdu yksittäisistä tapahtumista, mutta ne saattavat alkaa niistä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat