Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hukkuuko Maa ihmisiin? Väestönkasvu taittuu, mutta planeetta ei kestä suomalaisen keskiluokan kulutustasoa

Hedelmällisyysluku on laskenut lähes koko maailmassa lähelle tasoa, jolla väestö uusiutuu mutta ei kasva.

Ulkomaat
 
© Akintunde Akinleye / Reuters
Ihmiset pakkautuvat markkinoille jouluaattona Lagosissa Nigeriassa.
Ihmiset pakkautuvat markkinoille jouluaattona Lagosissa Nigeriassa. Kuva: © Akintunde Akinleye / Reuters

Lause on jokaiselle tuttu: ihmiskunta on tuhoon tuomittu, sillä väestö lisääntyy kestämättömällä tahdilla. Eikä siinä kaikki, liikakansoituksesta seuraa köyhyyttä, nälänhätiä, jopa sotia rajallisista resursseista.

Ongelma muhii etenkin kehitysmaissa, joiden väestönkasvua ei hillitse mikään.

Huoli ei ole millään muotoa uusi. Jo 1800-luvun taitteessa brittifilosofi Thomas Malthus näki taudit, sodat ja nälänhädän seurauksina yli alueellisen kantokyvyn kasvaneesta väestöstä. Arviot maapallon kantokyvystä ovat tosin kasvaneet sitä mukaa, kun väestö on ylittänyt edelliset raja-arvot.

1960-luvulla epäiltiin, ettei maapallo voi ruokkia edes kolmea miljardia ihmistä. Biologi Paul R. Ehrlich ennusti nälänhätien tappavan 1970-luvulla miljardeja ihmisiä (ja muun muassa koko merien eläimistön kuolevan). Sen jälkeen maapallon väestö on kaksinkertaistunut ja YK:n mukaan nälkää näkeviä on enää alle 800 miljoonaa.

Onko väestönkasvua siis syytä pelätä? Puretaanpa alussa todetut väitteet osiin.

Ensinnäkin kuinka holtitonta on ihmiskunnan lisääntyminen? Maailmanlaajuiset väestöennusteet ovat historian saatossa heitelleet, mutta nykytrendillä meitä ei voi ainakaan holtittomuudesta syyttää.

”1960- ja 70-lukujen käsitys väestöräjähdyksestä elää yhä vahvasti. Mutta se ei ole enää totta”, sanoo Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch.

Hedelmällisyysluku eli naisen elämänsä aikana synnyttämien lasten määrän odote on laskenut lähes koko maailmassa lähelle tasoa, jolla väestö uusiutuu mutta ei kasva.

Tätä lohdullista käsitystä on levittänyt muun muassa ruotsalainen lääkäri ja tilastotiedon popularisoija Hans Rosling suosituissa yleisöluennoissaan.

Globaali väkimäärä kuitenkin kasvaa yhä vielä vuosikymmeniä, sillä ihmiset elävät entistä vanhemmiksi. Nykyisin väestötieteilijöiden yleinen käsitys on, että väestön paisuminen päättyy suurin piirtein tämän vuosisadan lopulla. Silloin meitä on YK:n ennusteiden mukaan noin 11 miljardia.

Onko se liikaa? Joidenkin mielestä nykyisissä noin seitsemässä miljardissakin on ylimääräistä. Maapallon kantokyky ei nimittäin kestä nykyistä kulutusta.

Ympäristöjärjestöt tiedottavat joka vuosi ”ylikulutuspäivästä”, jolloin maapallon luonnonvaroja on jo käytetty enemmän kuin ne ehtivät vuodessa uusiutua. Se muistuttaa, ettei maapallo ole resursseiltaan ehtymätön.

”Ihmisen elämäntyyli ja tapa kuluttaa luonnonvaroja on ehkä se suurin ongelma maapallon kantokyvylle. Mutta se ei sinänsä tällä hetkellä selity ihmisten määrällä eikä erityisesti väestönkasvulla”, Rotkirch sanoo.

Väestön kasvua polttavampi ongelma on sen rikastuminen. Rikkaiden maiden harvalukuinen väestö kun kuormittaa luontoa monin verroin koko muuhun planeettaan verrattuna.

Maapallo ei kestä puolta nykyisestä väestöstä, jos se elää kuin suomalainen tai amerikkalainen keskiluokka.

Hyvä uutinen on ehkä, että seuraavien sadan vuoden ajan väestö lisääntyy pääasiassa köyhissä ja keskituloisissa maissa. Viimeiset korkean syntyvyyden maat löytyvät voittopuolisesti Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, ja Aasian valtavat väestöt kasvavat vielä hyvän aikaa.

Ei-rikkaissa maissa ihmisten keskimääräinen ekologinen jalanjälki on huomattavasti pienempi.

Toisaalta väestön kasvaminen nimenomaan köyhissä maissa lisää lähinnä köyhien määrää.

Pitäisikö siitä olla huolissaan?

Viimeisin väestöpessimismi alkoi muutama vuosi sitten, kun YK:n ennusteita korjattiin hieman ylöspäin.

Tiedot tarkentuivat juuri Saharan eteläpuolisen Afrikan suhteen.

Syntyvyyden lasku ei siellä edennytkään odotusten mukaan, vaan nähtävissä oli raju väestönlisäys.

Esimerkiksi Hans Rosling uskoo, että Afrikan tilanne tasaantuu ennen pitkää.

Mutta sillä välin Afrikan väestö kasvaa vauhdilla.

Vuonna 2050 maapallolla elää YK:n ennusteiden mukaan kaksi kertaa enemmän afrikkalaisia kuin nyt, yhteensä 2,5 miljardia.

”Kun ajattelee Afrikan maiden poliittista epävakautta, niin tilanne on kyllä todella vaikea”, sanoo väestötaloustieteen yliopistonlehtori Ulla Lehmijoki Helsingin yliopistosta.

Pelkästään infrastruktuurin rakentaminen uusille ihmisille näin nopeasti tulee olemaan haaste.

Useimpien tutkijoiden mukaan väestökysymys hankaloittaa ja kärjistää Afrikan köyhien maiden jo entuudestaan pahoja ongelmia.

Mutta väestönkasvussa on nähtävissä myös positiivisia mahdollisuuksia.

Kyseisissä maissa nähdään tulevina vuosikymmeninä valtava nousu työikään tulevien nuorten määrissä, kun samaan aikaan vauraiden maiden väestö harmaantuu.

Nuoressa työvoimassa on potentiaalia huimaan talouskasvuun, kuten nähtiin Aasian tiikeritalouksien kohdalla 1990-luvulla.

”Ongelma on, miten tuo potentiaali saadaan hyödynnetyksi. Millaista kehitystä tarvitaan, että nuorison voima saadaan valjastetuksi.”

Kommentti: Mitenkäs se olikaan?

Kuinka usein sitä tuleekin kahvipöydässä, illanvietossa tai verkkokeskustelussa puhuttua ”totuuksia”. Lampaat ovat valkoisia. Taivas on sininen. Paavilla on hassu hattu.

Paitsi, että lampaita on myös mustia ja taivas vaihtaa väriä päivän mittaan. Paavin hattukin on jonkun mielestä tylsä.

Arkipuheessa käytetyt itsestäänselvyydet, varmat selitykset ja ulkomuistista vedetyt tilastot ovat useimmiten kaikkea muuta. Etenkin maailmanpolitiikassa asiat ovat harvoin yksinkertaisia.

Siksi päätimme HS:n ulkomaantoimituksessa käynnistää juttusarjan, jossa tarkastelemme näitä selvinä pidettyjä asioita lähemmin. Missä määrin ne pitävät paikkansa, vai onko niissä kyse pelkästä myytistä?

Ylikansoitus on ihmiskunnan vanha peikko, jolla pelottelu on taas muodissa. Vaikka esimerkiksi absoluuttinen köyhyys on vähentynyt väestön kasvaessa, pitää moni ihmismäärää etenkin kehittyvissä maissa yhä ”itsestään selvästi” ongelmana.

HS:n ulkomaantoimituksen uudessa juttusarjassa tarkastellaan yleisinä totuuksina pidettyjä käsityksiä maailmasta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat