Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Saksan suhteessa Turkkiin yritettiin taas uutta kiemurtelun maailmanennätystä

Ulkomaat
 
Tiina Rajamäki Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja.

Kolme kertaa viikossa Berliinissä kokoontuu Bundespressekonferenz, joka on käytännössä Saksan liittovaltion hallituksen tiedotustilaisuus ja kyselytunti.

Bundespressekonferenz on saksalaisten politiikkaa seuraavien toimittajien yhdistys, joka kutsuu maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ministeriöiden tiedotuspäälliköt vastaamaan ajankohtaisiin asioihin. Näin tavoitellaan riippumattomuutta hallituksen asialistasta ja aikatauluista.

Tämän viikon keskiviikkona komeassa siniseinäisessä salissa Spreejoen rannassa nähtiin jälleen kerran yksi kiemurtelun maailmanennätysyrityksistä. Kyse oli Saksan suhteesta Turkkiin.

Tarkemmin sanottuna parlamentista vuotaneesta osittain salaiseksi leimatusta paperista, joka oli vastaus vasemmistopuolueen kysymykseen Turkin-politiikasta. Paperissa Saksan hallitus katsoo, että Turkin hallitus tukee Euroopan unionin terroristijärjestöksi määrittelemää Hamasia ja myöskin Syyriassa taistelevia islamistisia kapinallisryhmiä.

Paperin käsittelyssä oli käynyt työtapaturma, ja sisäministeriön virkamiehet olivat unohtaneet pyytää ulkoministeriön näkemystä Turkin tilanteesta kommentteihin.

Kului puoli tuntia, kului tunti, kun sisäministeriön virkamiehen tekemän virheen yksityiskohtia pyöriteltiin. Rivissä istuvat ministeriöiden tiedotuspäälliköt lukivat lausuntojaan paperista, jotta varmasti kiertäisivät kaukaa asian pihvin. Varsinainen sisältö ja sen vaikutukset ovatkin varsin mielenkiintoiset. Mitä tämä tarkoittaa Saksan hallituksen Turkki-politiikalle? Entä pitääkö pakolaissopimusta harkita uudestaan? Ei vastauksia.

Mistä kiemurtelu, väistely ja salainen-leiman taakse piiloutuminen kertoo Saksassa? Keskiviikkoinen tiedotustilaisuus oli siitä vain yksi paraatiesimerkki. Siitä ainakin, että Saksan suhde Turkkiin on hankalampi kuin millään muulla EU-maalla. Turkkilaisperäinen vähemmistö Saksassa on suuri, yli 2,5 miljoonaa ihmistä. Siihen päälle lastataan EU:n Turkin kanssa tekemä pakolaissopimus. Saksan monet poliitikot ovat olleet valmiit myymään periaatteitaan, jos Turkki vain pitää pakolaisvirrat kurissa.

Liittokansleri Angela Merkel ja hänen ministerinsä tasapainoilevat suon ja vetelän välillä. Ne ovat saksalaisten äänestäjien luottamuksen menettäminen ja Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin äkkiväärät vaatimukset. Turkkia täytyy voida kritisoida. Asioiden painaminen villaisella on varmista varmin keino nostaa äänestäjien turhautumisastetta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat