Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Terroristiksi pääsee nykyään veistä heiluttamalla, ja se sopii äärijärjestöille mainiosti

Monet eurooppalaisista pelkäävät elävänsä terroristien keskellä. Mutta mikä on terrorismia ja mikä ei?

Ulkomaat
 
Helsingin Sanomat
DAVID W CERNY / Reuters
Muslimipoika terrorisminvastaisessa mielenosoituksessa Prahassa elokuussa. ”Olemme kaikki saman katon alla”, lukee kyltissä.
Muslimipoika terrorisminvastaisessa mielenosoituksessa Prahassa elokuussa. ”Olemme kaikki saman katon alla”, lukee kyltissä. Kuva: DAVID W CERNY / Reuters

Elokuun alussa Belgiassa laittomasti jo pitkään asunut algerialaismies käveli poliisiasemalle Charleroissa, otti kassistaan viidakkoveitsen ja hyökkäsi kohti poliiseja. Hyökätessään mies huusi jihadistien tapaan allahu akbar, jumala on suurin.

Ennen kuin poliisi ampui miehen, hän onnistui haavoittamaan kahta poliisia.

Tekoa alettiin tutkia terrorismina.

Suomessa puolestaan paljastui 2014 suunnitelma, jonka mukaan Helsingin yliopistoon olisi isketty aseilla ja myrkkykaasulla tarkoituksena tappaa ihmisiä.

Poliisi sai kuitenkin suunnitelmista vihiä ja verenvuodatukselta vältyttiin. Tekijöitä ei kuitenkaan epäilty terrorismista, vaan he saivat tuomiot törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Myöskään Suomen verisiä koulusurmia ei ole tutkittu terrorismina.

Mikä siis on terrorismia ja mikä ei?

Klassisen tokaisun mukaan toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Vihollisia on kautta aikain syytetty terroristeiksi samalla kun on puolusteltu omien toimien oikeutusta.

Terrori tunnettiin jo antiikin Roomassa, kun kimbrien germaaniheimo uhmasi Rooman valtakuntaa. Tuolloin syntyi käsite terror cimbricus, kimbrien luoma kauhu. Terrori juontuu latinankielisestä verbistä terrere, joka tarkoittaa pelottelemista.

Sana on tuttu myös Ranskan vallankumouksen ajoilta 1700-luvun lopulta, jolloin tuhatmäärin ihmisiä teloitettiin giljotiinilla terrorin ajalla.

Nyt uutisvälineitä seuraamalla saattaa saada käsityksen, että erityisesti islamistista terrorismia on kaikkialla – kuten esimerkiksi elokuun alussa Charleroin poliisiasemalla.

Vaikka eurooppalaisten elämä on yhtä turvallista kuin aiemminkin, ovat terroristit onnistuneet luomaan terroria, pelkoa, eurooppalaisten mieliin.

Tilanteesta on hyötynyt erityisesti Irakissa ja Syyriassa kauhua kylvänyt terroristijärjestö Isis. Järjestö kun on kehottanut Euroopassa asuvia muslimeja tekemään yksittäisiä iskuja vääräuskoisia vastaan.

Kun sitten yksittäinen veitsimies hyökkää Charleroissa poliisien kimppuun ja huutaa allahu akbar, pääsee järjestö jälleen otsikoihin kaikkialla maailmassa, vaikka tekijällä ei olisi varsinaisesti mitään suoranaista yhteyttä Isisiin.

Vielä kymmenen vuotta sitten Charleroin veitsenheiluttaja olisi jäänyt paikallisuutiseksi, muistuttaa terrorismia tutkiva Teemu Sinkkonen Ulkopoliittisesta instituutista. Nyt yksittäistapauksetkin luokitellaan helposti terroristijärjestöjen yksinäisiksi susiksi, jotka toteuttavat järjestöjen toiveita maailmalla.

”Terroristijärjestöt hyötyvät siitä, että yksittäiset toimijat levittävät niiden nimissä pelkoa ja vihaa. Valitettavasti länsimainen media tekee tässä karhunpalveluksen turvallisuustilanteelle. Tietysti median tehtävä on uutisoida tapahtumista, mutta helposti yksittäisetkin tapaukset niputetaan Isisiin, samoin kuin aiemmin tapahtui al-Qaidan kanssa”, arvioi Sinkkonen.

Jos tarkastelee terrorismia laajemmin, Charleroin veitsimies sai todellakin kohtuuttomasti kansainvälistä huomiota osakseen. Vaikka monet eurooppalaisista pelkäävät elävänsä terroristien keskellä, ei mielikuva pidä paikkaansa – ainakaan jos asian suhteuttaa maailman mittakaavaan. Eniten terrorismista kun kärsivät kansalaiset Afganistanissa, Irakissa, Nigeriassa, Pakistanissa ja Syyriassa, kertoo Institute for Economics and Peacen (IEP) raportti.

HS:n uutisen asiasta voit lukea tästä linkistä ja raportin löydät suoraan täältä.

IEP on laskenut, että vuosien 2000 ja 2015 välisenä aikana maailmassa tehtyjen terrori-iskujen kuolonuhreista vain 2,6 prosenttia kirjattiin länsimaissa. Jos Yhdysvaltojen syyskuun 11. päivän iskuja 2001 ei oteta huomioon, putoaa terrorismin uhrimäärän osuus länsimaissa 0,5 prosenttiin.

Esimerkiksi yksin Bagdadin terrori-iskussa heinäkuun alussa kuoli runsaasti enemmän ihmisiä kuin Pariisin ja Brysselin iskuissa yhteensä. Mielikuva terrorismin suuruudesta syntyy, koska eurooppalaiset tiedotusvälineet nostavat luonnollisesti Euroopan tapahtumat otsikoihin herkemmin kuin esimerkiksi Irakissa tapahtuvan jatkuvan väkivallan.

Vaikka terrorismin tai terroristin määritteleminen on ollut monta kertaa hankalaa, ovat esimerkiksi EU-maat onnistuneet sanailemaan oman käsityksensä terrorismista. Pitkähkö määritelmä on vuodelta 2002. Tekstin voit lukea tästä linkistä.

Sen mukaan terrorismia on esimerkiksi väestön ”vakava pelottelu” sekä viranomaisten tai kansainvälisen järjestön pakottaminen ”johonkin tekoon tai pidättymään jostakin teosta”.

Terroristiryhmällä puolestaan tarkoitetaan EU:n mukaan ”rakenteeltaan jäsentynyttä, tietyksi ajaksi perustettua, useamman kuin kahden henkilön yhteenliittymää, joka toimii yhdessä terrorismirikosten tekemiseksi”.

Olisiko siten Charleroin veitsimies todella terroristi, jos hän toimi yksin ja sai vain vaikutteita esimerkiksi Isisiltä? Pelkoa hän ainakin onnistui luomaan, mutta kovin järjestäytyneestä toiminnasta ei tainnut olla kyse, vaikka Isis ottikin kunnian teosta kutsumalla hyökkääjää järjestön soturiksi.

Samankaltaisia määritelmiä terrorismista on muillakin, esimerkiksi YK:lla ja Natolla.

EU:n määritelmässä on yritetty poistaa terrorismin poliittisen motiivin merkitys. Kyse on Sinkkosen mukaan pyrkimyksestä tasavertaiseen kohteluun.

”Ei oteta kantaa mikä tekijän ideologia on, vaan siihen, minkälainen teko on. EU:n määritelmä on tietysti laaja. Se mahdollistaisi esimerkiksi sen, että anarkistien linja-auton tuhopoltto tulkittaisiin terrorismina. Tähän ei olla menty, joskin Britanniassa on alettu ydinvoima-aktivistien tekemiä tuhotöitä käsitellä terrorismina”, Sinkkonen sanoo.

Mutta onko sillä mitään merkitystä, miten eri rikoksia tulkitaan terrorismiksi tai tavallisemmiksi rikoksiksi? Käytännön vaikutuksia on ainakin kaksi: terrorismista voidaan tuomita ankarampi rangaistus ja terrori-iskun tutkimisessa viranomaisilla on laajemmat toimivaltuudet kuin muun rikollisuuden tutkinnassa.

Määrittely voi vaikuttaa myös kansalaisten oikeuksiin. Esimerkiksi Tanskassa laaditaan lakia, joka kriminalisoisi esimerkiksi Syyriaan ja Irakiin matkustamisen ilman hyvin perusteltua syytä.

”Tällä toimintaan osallistuvat saadaan tuomiolle jo ennen kuin mahdollista iskua on edes tehty. Tällöin oikeusvaltioperiaatteen yksi kulmakivi käännetään ylösalaisin, ja ihminen on syyllinen ennen kuin toisin todistetaan”, Tanskassa asuva Sinkkonen toteaa.

Suomessa oikeuslaitos pohti ensimmäistä kertaa terrorismin määritystä 2014, kun neljälle somalitaustaiselle henkilölle luettiin syytteet terroristijärjestö al-Shabaabin rahoituksesta ja valmistelutoimista kahden nuoren viemiseksi järjestön koulutusleirille Somaliaan.

Helsingin hovioikeus hylkäsi kaikki syytteet maaliskuussa, koska kaikkien syytettyjen ei katsottu tienneen rahojen menevän terrorismirikoksiin. Syytettyjen mukaan Suomesta lähetetyt rahat oli tarkoitettu hyväntekeväisyyteen.

Terrorismitutkija Leena Malkki Helsingin yliopistosta muistuttaa, että terrorismin lisääntyminen on aikaisemminkin johtanut kierteeseen, jossa vastatoimet ovat kovia ja terrorismia on saatettu nähdä sielläkin missä sitä ei ole. Tämä sopii terroristeille mainiosti.

”Ajattelutapa on mustavalkoistunut varsinkin niissä maissa, joissa on koettu uhkaa. Ollaan herkistytty löytämään sitä mitä on etsittykin ja terrorismia on alettu nähdä kaikkialla. Terroristin hattua on sovitettu vähän jokaisen päähän”, Malkki sanoo.

Kansalaiset, viranomaiset ja tiedotusvälineet ovat ehkä sokaistuneet elämään Euroopan uudessa terrorin ajassa, jossa terroristit ovat saaneet osavoiton. Tämä näkyy Malkin mukaan siinäkin, ettei vanha näkemys toisen terroristista ja toisen vapaustaistelijasta enää pidä paikkaansa.

”Tekijät haluavat nyt tulla nähdyiksi terroristeina. Se on varteenotettava leima, jolla saa uskottavuutta”, Malkki sanoo.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat