Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Islam Karimovin sairauskohtaus toi mieleen Neuvostoliiton – kun diktaattori kuolee, vallan kamareissa alkaa kaaos

Kim Jong-il, Josif Stalin, Islam Karimov – kuolevat diktaattorit jättävät perinnökseen pelon ja valtataistelun.

Ulkomaat
 
EVERETT
Neuvostokansalaiset surivat kuollutta diktaattoriaan Josif Stalinia Moskovan Punaisella torilla viikko tämän kuoleman jälkeen maaliskuussa 1953.
Neuvostokansalaiset surivat kuollutta diktaattoriaan Josif Stalinia Moskovan Punaisella torilla viikko tämän kuoleman jälkeen maaliskuussa 1953. Kuva: EVERETT

Jos pitäisi veikata, missä päin planeettaa on tällä viikolla koettu hermoja raastavin valtapeli, vahva arvaus olisi Taškent.

Uzbekistanin pääkaupungissa on tehnyt kuolemaa diktaattori Islam Karimov. Julmaotteinen 78-vuotias Karimov sai viime lauantaina aivohalvauksen, ja huhut hänen terveydentilastaan velloivat pitkin viikkoa.

Perjantai-iltana Uzbekistanin hallitus viimein vahvisti, että Karimov on kuollut. Jo saman päivän aamuna ulkomaiset diplomaattilähteet kertoivat tietävänsä Karimovin kuolleen, kun hautajaiskutsuja alkoi tulla. Karimov haudattiin lauantaina synnyinkaupungissaan Samarkandissa.

Karimov hallitsi Uzbekistania koko sen itsenäistymisen ajan, ja itse asiassa kauemminkin. Vuoteen 1991 saakka Uzbekistan oli Neuvostoliiton osa, ja Karimov oli neuvostotasavallan johtaja.

Itsevaltiaan sairauskohtaus tuokin mieleen Neuvostoliiton – tai ylipäätään diktatuurit.

Tiedonvälitys Karimovin terveydentilasta on ollut hataraa ja hidastelevaa. Vallan kulisseissa vallitsee todennäköisesti suuri epävarmuus, ja käynnissä lienee kiivas taistelu maan johtajuudesta.

Valtataistelun itsestään selvää voittajaa ei ainakaan ulkomaailman tiedossa ole. Uzbekistanin itsevaltainen järjestelmä perustuu klaaneiksi kutsuttujen alueellisten ja muiden voimaryhmien tasapainoon.

Taistelu asemista on ollut kovaa jo Karimovin elinaikana. Diktatuurien tapaan Uzbekistanissa on vuosien mittaan ”puhdistettu” johtoa pidätyksin ja kotiarestein. Vaikutusvaltaisia ihmisiä on myös kuollut hämäräperäisissä onnettomuuksissa.

Vaikka diktaattori kuolisi luonnollisen kuoleman, reaktiot tapaavat usein olla luonnottomia.

Lähimenneisyyden kärjistynein esimerkki on epäilemättä kommunistidiktatuuri Pohjois-Korea, jonka ”rakkaan johtajan” Kim Jong-ilin kuolema laukaisi joukkohysterian.

Kim kuoli joulukuussa 2011. Uutisen kuultuaan kansalaiset lankesivat Pjongjangin kaduilla polvilleen itkemään ääneen.

Kim oli luonut ympärilleen sairaan henkilökultin, ja Pohjois-Korea perustuu järjestelmälliseen aivopesuun. Kansan suru saattoi olla täysin aitoa, mutta johtui myös pelosta. Itkemättä jättäminen olisi ollut huono vaihtoehto.

”Rakas johtaja” oli maannut kuolleena kaksi päivää ennen kuin hänen kuolemastaan kerrottiin kansalle. Sikäli tilanne muistutti Karimovin Uzbekistania.

Pohjois-Koreassa vallan otti yksinvaltiaan poika, nykyinen johtaja Kim Jong-un.

Tyrannin kuollessa ulkomaailma ei käytännössä koskaan tiedä, mitä vallan kamareissa tapahtuu.

Joissakin tapauksissa on pystytty jälkikäteen rekonstruoimaan, kuinka pelko lamauttaa kuolevan tyrannin lähipiirin ja kuinka jokainen pyrkii turvaamaan asemansa – tai vähintään henkensä – uudessa tilanteessa.

Neuvostodiktaattori Josif Stalinin kohdalla tiedetään pääpiirteissään, mitä hänen Moskovan-datšallaan tapahtui maaliskuun alkupäivinä 1953. Siitä on kertonut muun muassa brittihistorioitsija Robert Service kirjassaan Stalin. A Biography.

Hirmuvaltias Stalinia ympäröi silmitön pelko, joka lopulta koitui kohtalokkaaksi myös hänelle itselleen.

Maaliskuun 1. päivän vastaisena yönä Stalin oli nukkumaan mennessään antanut vartijoilleen määräyksen, ettei häntä saisi aamulla häiritä. Niinpä häntä ei uskallettu häiritä – ei aamupäivällä, iltapäivällä eikä illalla.

Vasta iltakymmenen jälkeen Stalinin pelokkaat henkivartijat päättivät, että yhden heistä on mentävä huoneeseen. Tyranni löytyi lattialta juuri ja juuri tajuissaan, alleen laskeneena. Hän oli saanut halvauksen.

Henkivartijat eivät uskaltaneet kutsua edes lääkäriä oma-aloitteisesti. ”Kaikki datšalla halusivat vain epätoivoisesti saada määräyksiä”, Service kirjoittaa.

Kuolevan Stalinin ympärillä alkoi pelon ja kyräilyn näytelmä.

Maaliskuun 2. päivän varhaisina tunteina paikalle saapuivat hänen lähimiehensä Lavrenti Berija, Nikolai Bulganin, Nikita Hruštšov ja Georgi Malenkov. Heistä jokainen oli tahrinnut kätensä Stalinin vainoissa kyynärpäitä myöten vereen. Jokaisella oli niin ikään syytä pelätä elävää Stalinia ja hänen seuraavaa puhdistusaaltoaan.

Stalinin kuolinkamppailu kesti vielä kolme vuorokautta. Neuvostoliiton parhaat lääkärit viruivat vainojen seurauksena Lubjankan vankilassa, josta heiltä lähdettiin lypsämään diagnooseja.

Lähipiiri valvoi peloissaan Stalinin äärellä, vaikka tyranni oli jo menettänyt otteensa. Kuten Service kirjoittaa: ”Nämä samat ihmiset, jotka olivat lähettäneet miljoonia kuolemaan vankileireille, tärisivät nähdessään vanhan miehen, joka oli puoliksi tajuissaan ja toimintakyvytön ja liukumassa pois elämästä.”

Servicen mukaan kuolinvuoteen ympärillä vallitsi pelko, että jos Stalin virkoaisi vaikka vain hetkeksi, hän ehtisi määrätä koko ydinklikin tuhottavaksi.

Valtataistelu siirtyi täysille kierroksille heti hirmuvaltiaan viimeisen hengenvedon jälkeen aamulla 5. maaliskuuta.

Lavrenti Berija siirtyi kuolinvuoteen ääreltä rivakasti Kremliin järjestelemään vallansiirtoa. Berija oli Stalinin suurten puhdistusten tärkeimpiä toimeenpanijoita, jonka uskotaan teloittaneen ja kiduttaneen vankeja myös omakätisesti sekä raiskanneen suuren määrän naisia.

Valtataistelun voitti lopulta Nikita Hruštšov. Berija teloitettiin joulukuussa 1953.

Diktaattorien tehdessä kuolemaa on tavanomaista, että uutisointi on olematonta tai vähäistä ja tulee viipeellä.

Tieto Stalinin kuolemasta tuli neuvostokansalle täytenä yllätyksenä ja sokkina 6. maaliskuuta. Moskovan Punaiselle torille pyrki seuranneina päivinä satojatuhansia ihmisiä osoittamaan kunnioitusta johtajalleen.

Väentungokset paisuivat hallitsemattomiksi, ja satoja ihmisiä tallautui kuoliaaksi. Robert Servicen sanoin: ”Johtaja ei edes ruumisarkussaan ollut menettänyt kykyään jakaa alamaisilleen sattumanvaraisia kuolemantuomioita.”

EVERETT
Neuvostojohtaja Josif Stalinin ruumis asetettiin nähtäville Moskovassa maaliskuussa 1953.
Neuvostojohtaja Josif Stalinin ruumis asetettiin nähtäville Moskovassa maaliskuussa 1953.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat