Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kyynelkaasua, kivenmurikoita ja unelmia – Ranskan Calais’ssa väkivalta on arkea

Pekka Mykkänen HS
Sami Sillanpää HS

Calais. Tsuf tsuf, paf paf, pum pum.

Kyynelkaasukranaatit lentävät illan hämärässä kohti nuorten miesten joukkoa. Jotkut perääntyvät, toiset pysyttelevät uhmakkaasti kumpareella ja etsivät käsiinsä jotain, jolla vastata silmiä kirvelevään hyökkäykseen.

”Varokaa, tulee oikealta!” joku huutaa ja muutaman hengen muodostelmissa liikkuvat poliisit nostavat mellakkakilpensä suojaksi.

Aaltopellistä, vanerilevyistä, pressuista ja laudanpätkistä kyhättyjen asumusten välistä lentää nyrkin kokoisia kivenmurikoita.

Poliisien takana palavat suuret roskasäiliöt. Niiden alla rotat etsivät naposteltavaa.

Mutta hiljalleen tilanne rauhoittuu, poliisit lähtevät autoilleen ja suhteellinen rauha palaa Calais’n pakolaisten ja siirtolaisten leiriin, jota kutsutaan Viidakoksi.

Maanantai-iltana sattunut kahakka on sangen yleinen näky lähes kymmenentuhannen asukkaan leirillä. Poliiseja ja leirin asukkaita jututtamalla ei selviä, mistä yhteenotto sai alkunsa.

Kyynelkaasua ja kivenmurikoita - siirtolaisten Calais’n ”viidakko” Pohjois-Ranskassa on illan hämärässä nimensä veroinen
Kyynelkaasua ja kivenmurikoita - siirtolaisten Calais’n ”viidakko” Pohjois-Ranskassa on illan hämärässä nimensä veroinen
HSTV vieraili maanantai-iltana Pohjois-Ranskassa sijaitsevassa Calais’n leirissä, jonne on pakkautunut jopa kymmenentuhatta siirtolaista ja pakolaista. Kyynelkaasuammukset ja kivenmurikat lensivät leirissä, jonka moni ranskalainen toivoisi katoavan. Toimittaja Pekka Mykkänen.

Aiemmin maanantaina sadat rekkakuskit, maanviljelijät ja muut ranskalaiset sulkivat Englannin kanaalin alitse kulkevan liikenteen kokonaan vaatien hallitusta sulkemaan levottoman leirin. Erityinen valituksenaihe on se, että leiriläiset pysäyttävät liikenteen ja tunkeutuvat rekkoihin yrittääkseen päästä salaa Britanniaan.

Yksi yrittäjistä on afganistanilainen englanninkielenopettaja Abid Kahn, 24. Hän kertoo eläneensä puoli vuotta Viidakossa ja pyrkineensä lukuisia kertoja rekkojen kyytiin, mutta aina hän on jäänyt kiinni.

”Tiedän, että on rikos pysäyttää autoja. Mutta haluan päästä Englantiin”, Kahn sanoo.

Hänen mukaansa poliisi on lyönyt häntä pampulla, suihkuttanut sumutetta silmiin ja kerran murtanut hänen sormensa. Kahn ei kerro tarinaansa mitenkään dramatisoiden tai katkerana. Kotipuolessa Jalalabadissa tämä ei taida olla kovinkaan raskas koettelemus.

Thierry Monasse
Kyynelkaasupatruunoita Calais’n leirissä.
Kyynelkaasupatruunoita Calais’n leirissä.

Tiistaiaamuna Viidakko on rauhallinen. Eri puolille rähjäistä leiriä suhratut tekstit kertovat, mikä on tänne Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta tulleiden ihmisten yleisin unelma.

Thierry Monasse
Alle 18-vuotiaille lapsille tarkoitetussa kahvilassa voi muun muassa opiskella ranskaa ja englantia.
Alle 18-vuotiaille lapsille tarkoitetussa kahvilassa voi muun muassa opiskella ranskaa ja englantia.
Thierry Monasse
Ranskalainen avustustyöntekijä Julie Lavayssiere poimii roskia leirissä.
Ranskalainen avustustyöntekijä Julie Lavayssiere poimii roskia leirissä.

”London Calling”, lukee korkeilla kirjaimilla leirin edustalla olevan moottoritiesillan seinämässä. Syötävää voi ostaa United Kingdom -ravintolasta tai London Bread -leipomosta.

Ranskalainen avustustyöntekijä Julie Lavayssiere, 23, on pahoillaan leiriläisten puolesta. Jatkuvat kielteiset uutiset väkivallasta peittävät hänen mukaansa alleen sen, että Viidakossa elää enimmäkseen rauhanomaisia ihmisiä.

”Nämä ihmiset ovat paenneet sotaa. Ja tällaisilla olosuhteilla me toivotamme heidät tervetulleiksi. He ovat lääkäreitä, asianajajia ja sähkömiehiä, mutta täällä ei ole heille mitään tekemistä. He tulevat hulluiksi, ei tämä ole inhimillistä”, Lavayssiere sanoo.

Leirin olot ovat avustusväen mukaan pahentuneet merkittävästi sen jälkeen, kun Ranskan viranomaiset purkivat noin puolet leiristä viime keväänä. Nyt on pärjättävä puolta pienemmällä maapläntillä ja asukasluku sen kuin kasvaa.

Lavayssiere kiertää tiistaiaamuna leiriä ja kerää muovihansikkaat käsissä roskia mustaan säkkiin. ”Katsopa tätä”, hän sanoo, ja poimii pussiinsa kyynelkaasuammuksen hylsyn.

Arkkitehdiksi valmistuneen Lavayssieren mukaan Calais’n leiri on parempi vaihtoehto kuin pitää ihmisiä taivasalla. Hänen mukaansa leirin purkamista vaativille ranskalaisille riittäisi, kun tulisivat päiväksi tutustumaan leiriläisiin.

”Nämä ovat ihmisiä unelmineen. Ja meistä jokainen voisi olla heidän kanssaan samassa tilanteessa”, hän sanoo.

Leirissä asuvien ihmisten päättäväisyyttä toteuttaa unelmaansa on vaikea kyseenalaistaa. Siitä käyköön esimerkkinä intialainen muurari Asku Gupta, 37, joka ei edes kuvittele saavansa turvapaikkaa mistään maailman maasta.

”Ongelmani liittyy perheeseen, ei kotimaahani”, Calais’hin puoli vuotta sitten tullut mies sanoo.

Hän haluaa päästä Britanniaan muutamaksi vuodeksi kunnon tienesteihin, jotta saisi maksettua kahden tyttärensä myötäjäiset. Niihin uppoaa lähes 18 000 euroa per tyttö, Haryanan osavaltiosta kotoisin oleva Gupta arvioi.

Gupta näyttää kännykästä kuviaan tyttäristään Poojasta, 13, ja Seemasta, 9.

”Minä olen täällä tyttöjen takia. Haluan heille paremman tulevaisuuden”, sanoo Gupta, joka monen muun leiriläisen tavoin ei halua tulla valokuvatuksi.

Kotipuolessa odottaa tytärten lisäksi 34-vuotias matematiikkaa opettava vaimo Indhu. Ehkä joskus 2020-luvulla nähdään taas, sillä Gupta ei aio yrittää saada perhettään Britanniaan, jos sinne joskus itse pääsee.

Monen muun leiriläisen tilanne on eurooppalaisviranomaisten silmissä erilainen, ainakin teoriassa. Valtaosa on tullut tänne sotaa käyvistä tai ihmisoikeuksia räikeästi rikkovista maista, kuten Sudanista, Afganistanista, Eritreasta ja Irakista.

Gupta kertoo matkanneensa neljä kuukautta päästäkseen Calais’hin – lentäen, kävellen ja veneellä. Hän kulki Intiasta Venäjän kautta Turkkiin ja sieltä Kreikan kautta monen mutkan jälkeen tänne kummalliselle rajavyöhykkeelle.

Rahaa matkalla on kulunut noin 6 000 euroa ja nyt rahat ovat loppu. Ihmissalakuljettajat laskuttavat Guptan mukaan 10 000 euroa, mihin hänellä ei ole varaa.

Niinpä ainoa vaihtoehto on yrittää nousta salaa rekkojen tai laivojen kyytiin. Hän sanoo yrittäneensä noin 40 kertaa laivan kyytiin ja parikymmentä kertaa rekkoihin.

Joka kerta hän on jäänyt kiinni. Poliisi on lyönyt pampulla ja viime keväänä häneltä murtui nujakassa käsi.

Myös Gupta kertoo poliisiväkivallasta eleettömästi. Hänen tarinansa murtuneesta kädestä ei ole täällä erityinen, sillä Calais’n leiriläisistä kymmenet ovat menettäneet henkensä joko omissa yhteenotoissaan tai onnettomuuksissa viime vuosien varrella.

Mutta eikö ole järjetöntä yrittää aina uudelleen, kun ei sinne Englantiin pääse?

Intialaismuurari sanoo, että pääseepäs. Joka yö sadat leiriläiset yrittävät, ja aina joku onnistuu.

”Joka päivä kolme tai neljä onnistuu. Kyllä se kannattaa”, Gupta sanoo.

Pariisiin tulee ensimmäinen pakolaisleiri

Pariisi perustaa ensimmäisen virallisen pakolaisleirin kaupungin alueelle lokakuun puolivälissä, kertoi pormestari Anne Hidalgo tiistaina. Toimella pyritään antamaan parempaa suojaa turvapaikanhakijoille, joita nyt nukkuu esimerkiksi kaduilla.

Uusi virallinen leiri on vain miehille, ja sinne voi majoittua 400 ihmistä kerrallaan. Turvapaikanhakijat saavat leirissä sängyn ja terveydenhoitoa. He voivat majoittua 5–10 päiväksi odottaessaan siirtoa hostelliin tai muuhun majoitukseen.

Poliisi on useasti häätänyt siirtolaisia näiden pystyttämistä omatekoisista leireistä. Monet nukkuvat siltojen alla. Pormestari Hidalgon mukaan Pariisin velvollisuus on majoittaa siirtolaisia inhimillisempiin oloihin.

Uusi leiri tulee lähelle Gare du Nord -rautatieasemaa. Toinen erillinen leiri on suunnitteilla naisille ja lapsille Pariisin ulkopuolelle Ivry-sur-Seineen.

Viime vuonna noin 80 000 ihmistä haki turvapaikkaa Ranskasta.

Thierry Monasse
Tolpan jalassa olevassa graffitissa vaaditaan vapautta kaikille ihmisille.
Tolpan jalassa olevassa graffitissa vaaditaan vapautta kaikille ihmisille.
Thierry Monasse
Leiriläisten tiistaiaamu valkeni kyynelkaasusumussa.
Leiriläisten tiistaiaamu valkeni kyynelkaasusumussa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat