Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kautensa päättävän HS:n Berliinin-kirjeenvaihtajan essee: Pakolaiskriisi on muuttanut rajusti Saksan ilmapiiriä – mitä seuraavaksi?

”Me pystymme siihen”, lupasi Saksan liittokansleri Angela Merkel vuosi sitten. Hän tarkoitti miljoonan uuden maahantulijan vastaanottamista. Saksan lähitulevaisuuden suurin vaara on politiikan ammentaminen peloista, kirjoittaa kautensa Berliinin-kirjeenvaihtajana päättävä Tiina Rajamäki.

Ulkomaat
 
Fabrizio Bensch / Reuters
Angela Merkel poseerasi siirtolaisen kanssa Berliinissä viime syyskuussa.
Angela Merkel poseerasi siirtolaisen kanssa Berliinissä viime syyskuussa. Kuva: Fabrizio Bensch / Reuters

Takana on vuosi, joka muutti Saksan mielentilan.

Elokuun 31. päivänä vuonna 2015 Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi lauseen, jonka sisältöä ja merkitystä on arvioitu siitä lähtien: ”Me pystymme siihen.”

Merkel kommentoi Saksaa kohti pyrkivien pakolaisten kasvavaa määrää lehdistön edessä Berliinissä. Kukaan meistä Merkeliä kuuntelemaan saapuneista tuskin osasi arvata, että lauseesta tulisi mittari tulevan vuoden tapahtumille.

Tuota lausetta ei kuullut myöskään Istanbulista jo matkaan lähtenyt aleppolainen Zaher Khouja. Hän oli vain päättänyt kulkea kohti Saksaa. Puoliso Nisreen ja puolitoistavuotias Basel -poika jäivät Turkkiin odottamaan, että he pääsisivät tulemaan pian perässä.

KAVEH ROSTAMKHANI
Saksaan päässyt Syyrian pakolainen Zaher Khouja puhui vaimonsa Nisreen Mansourin kanssa maaliskuussa. Mansour oli tuolloin pakolaisleirillä Kreikassa.
Saksaan päässyt Syyrian pakolainen Zaher Khouja puhui vaimonsa Nisreen Mansourin kanssa maaliskuussa. Mansour oli tuolloin pakolaisleirillä Kreikassa.

Muutin Saksaan samalla viikolla, jolla Angela Merkel aloitti kolmannen kautensa Saksan liittotasavallan liittokanslerina. Oli vuodenvaihde 2013–2014, ja Saksalla meni taloudellisesti ja henkisesti paremmin kuin koskaan.

Saksa alkoi viritellä roolia kansainvälisenä ulkopolitiikan pelaajana. Sen ministerit julistivat, että Saksan on puututtava myös maailman kriiseihin eikä vain katsottava niitä sivusta. Toisen maailmansodan ja natsismin varjo alkoi olla ensi kertaa niin kaukana, että oli nähtävissä merkkejä Saksasta turvallisuuspolitiikan aktiivisena tekijänä.

Taloudessa työllisyysaste kasvoi vuonna 2014 kuukausi toisensa jälkeen ennätyslukuihin. Saksa oli kivunnut maailman kolmanneksi suurimmaksi vientimaaksi. Hallituksen asialistalla oli sellaisia asioita kuin minimipalkka ja suuri eläkeuudistus.

Politiikkaan oli juuri tullut uusi puolue, Vaihtoehto Saksalle eli AfD (Alternative für Deutschland), mutta vielä tuolloin se keskittyi Brysselin europolitiikan arvosteluun.

Ei Euroopassa hiljaista ollut. Olihan Kreikassa talouskriisi, ja Ukrainan ja Venäjän välit olivat kärjistymässä äärimmilleen. Mutta tavallisen saksalaisen elämä soljui raiteillaan kuten ennenkin.

Vaikka selvät merkit olivat ilmassa – Syyrian sota oli ajautumassa entistä epätoivoisempaan vaiheeseen, Isis nousemassa Irakissa ja yhä useammat afganistanilaiset jättämässä kotimaansa –, kukaan ei vielä alkuvuonna 2014 puhunut Balkanin-reitin pakolaisista.

Syyskuun neljäs vuonna 2015 sen sijaan on päivämäärä, joka voidaan merkitä koulukirjojen aikajanoille yhtenä Euroopan historian käännekohtana. Unkari oli tuolloin jo aloittanut raja-aidan rakentamisen. Budapestissa Keletin rautatieasemalle kerääntyi tuhansia ihmisiä päivässä epäinhimillisiin oloihin.

Vaikka Unkarin pääministeriä Viktor Orbánia voi arvostella aiheellisesti monesta asiasta, hän oli kuitenkin esittänyt EU-maiden johtajille jo keväällä 2015 kysymyksen: noudatetaanko Schengen-sopimusta vai tehdäänkö Unkarista käytävä tuleville turvapaikanhakijoille? Enemmistön mielipide oli, että Schengenistä ei luovuta.

Neljäs syyskuuta suuri joukko Keletin asemalla olleita pakolaisia lähti kävellen kohti Itävaltaa. Paine Itävallan ja Saksan rajoilla alkoi kasvaa entisestään. Samana iltana vähän ennen puoltayötä Merkel päätti avata Saksan portit. Merkelin päätöksestä tietämätön Orbán oli jo tunteja sitä ennen tilannut busseja kuljettamaan tuhansia pakolaisia kohti Itävallan rajaa. Itävaltalaiset hallituslähteet ovat myöhemmin vahvistaneet tämän saksalaislehti Der Spiegelille.

Alkoi kahden viikon ennennäkemätön raideliikenne Budapestista Müncheniin. Juna toisensa jälkeen toi pakolaisia. Asemalla heitä oltiin vastassa Willkommen-kylttien ja pehmoeläinten kanssa. Saksassa heräsi valtaisa myötätunto ja auttamishalu tulijoita kohtaan.

Michael Dalder / Reuters
Siirtolaispoika kokeili turvallisuusviranomaisen päähinettä Münchenissä 5. syyskuuta 2015.
Siirtolaispoika kokeili turvallisuusviranomaisen päähinettä Münchenissä 5. syyskuuta 2015.

Syyrialainen Zaher Khouja päätyi muutaman mutkan kautta pikkukaupunkiin Kölnin kupeeseen. Hän, kuten niin monet muutkin turvapaikanhakijat, oletti asioiden alkavan rullata Saksassa nopeasti ja perheen tulevan pian perässä. Niin se ei mennyt.

Saksan poliittisen ilmapiirin muutoksessa alkoi lähtölaskenta jo syksyllä 2015. Maan läpi pyyhkäissyt tervetulokulttuurin aalto törmäsi lopulta kovaan seinään uudenvuodenyönä, kun ulkomaalaistaustaiset miehet ahdistelivat Kölnin asemalla satoja naisia.

Jos Merkelin pakolaispolitiikkaa rajusti arvosteleva Vaihtoehto Saksalle keräsi vuosi sitten syyskuussa noin 5 prosentin kannatuksen, nyt se saa noin 14 prosenttia ja osassa maata jopa yli 20 prosenttia äänestäjien tuesta. Näin kävi syyskuun alussa Mecklenburg-Etu-Pommerissa, jossa AfD nöyryytti Merkelin kristillisdemokraattista CDU:ta voittamalla sen selvästi osavaltiovaaleissa.

Merkelin henkilökohtainen suosio on heikoimmillaan viiteen vuoteen. Vain 45 prosenttia äänestäjistä on tyytyväisiä hänen työhönsä liittokanslerina. Nyt kun rajan avaamisesta on kulunut vuosi, Merkel on myöntänyt virheitä. Suurin niistä on se, etteivät poliitikot tarttuneet pakolaistilanteeseen jo vuonna 2008 tai 2009, jolloin reitti kulki lähinnä Espanjan kautta.

Fabrizio Bensch / Reuters
Joukko ihmisiä osoitti mieltään siirtolaisia vastaan Dresdenissä vuoden 2015 lokakuussa.
Joukko ihmisiä osoitti mieltään siirtolaisia vastaan Dresdenissä vuoden 2015 lokakuussa.

Mutta mitä miljoonan tulijan saapuminen Saksaan yhden vuoden aikana todella tarkoittaa? Kuinka kauan kestää, että pysyvät vaikutukset Saksan yhteiskuntaan ovat nähtävissä?

Miten syyrialaisen Zaher Khoujan lopulta käy Saksassa? Hän ei varmasti ole palaamassa Aleppoon pitkään aikaan. Kaupunki on sodan runtelema, eikä siellä ajatella nyt tietokonekursseja. Niiden pitäminen oli Khoujan työ Syyriassa.

Pakolaiskriisi jakoi Euroopan maita kahteen leiriin. Kuilu syveni myös Saksan sisällä. Moni saksalainen on sitä mieltä, että turvapaikanhakijat saavat yhteiskunnalta helposti apua, vaikka syrjäytyneet maanmiehet ja -naiset jäävät ilman.

Pariisin ja Brysselin terrori-iskut kiristivät Saksan tunnelmia vielä lisää, samoin Saksan maaperällä kesällä tapahtuneet pienemmät terroriteot. Saksaan tiedetään tulleen pakolaisina Isis-järjestön mahdollisia terroristeja.

Kuinka lukemattomia keskusteluja olenkaan käynyt siitä, että tasan vuosi sitten olisi pitänyt tehdä kaikki toisin.

On käynyt yhä selvemmäksi, että poliitikot, kuten Merkel, eivät olleet varautuneet tilanteeseen. Pakenevien ihmisten määrä yllätti, ja jotain oli tehtävä. Mutta mitä sitten olisi pitänyt tehdä?

Saksan rajan sulkeminen olisi ollut käytännössä mahdotonta. Poliisi on jälkikäteen kertonut, että se oli jo toukokuussa 2015 kykenemätön tarkistamaan kaikkien tulijoiden papereita.

Saksalla ei ole muita vaihtoehtoja kuin katsoa eteenpäin, ja samaan se koettaa patistaa muitakin Euroopan maita.

Merkel ei ole pystynyt avaamaan ”Me pystymme siihen” -lausettaan. Kyse on niiden turvapaikanhakijoiden sopeutumisesta, jotka saavat myönteisen päätöksen tai joita ei välittömästi palauteta.

Saksan tulevia vuosia määrittää ennen kaikkea se, miten on mahdollista saada politiikkaan pettyneet saksalaiset ja uudet tulokkaat sopeutumaan toisiinsa. Mitä vähemmän kanssakäymistä on, sitä suuremmiksi kasvavat pelot ja ennakkoluulot.

Voiman ammentaminen peloista ja ennakkoluuloista onkin Saksan tulevien vuosien suurin vaara.

Zaher Khouja odottaa edelleen päätöstä. Keväällä tavatessamme hän oli yksin ja epätoivoinen.

Nyt hänen perheensä on kuitenkin päässyt Saksaan ottamalla suuren henkilökohtaisen riskin. Tällä viikolla Zaher Khouja, hänen vaimonsa Nisreen ja Basel-poika muuttavat yhteiseen asuntoon.

Tiina Rajamäki lopettaa työnsä Berliinin-kirjeenvaihtajana. Hänen seuraajansa Anna-Liina Kauhanen aloittaa Berliinissä marraskuun alussa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat