Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

”Sadistinen hoitaja” ja ”huoranpenikka” eivät ole elegantteja – loukkaaminen on politiikassa taitolaji

Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte loukkasi tällä viikolla Barack Obamaa. Solvaaminen on valtiomiestasolla varsin harvinaista.

Ulkomaat
 
Winston Churchilliä kannatti varoa silloinkin, kun hän oli kylpyammeessa. – Associated Newspapersin vanha pilakuva, vuosi ei tiedossa.
Winston Churchilliä kannatti varoa silloinkin, kun hän oli kylpyammeessa. – Associated Newspapersin vanha pilakuva, vuosi ei tiedossa.

Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte päätti viime maanantaina loukata Yhdysvaltain presidenttiä Barack Obamaa.

Duterte kirosi Obamaa ”huoranpenikaksi”, tagalogin kielellä ”putang ina”. Seurauksena Obama perui tapaamisensa Duterten kanssa.

SOE ZEYA TUN
Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte mietiskeli Laosin pääkaupungissa Vientianessa tiistaina, mitä hän seuraavaksi sanoo.
Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte mietiskeli Laosin pääkaupungissa Vientianessa tiistaina, mitä hän seuraavaksi sanoo.

Supervallan johtajalle parjatuksi joutuminen kuuluu toimenkuvaan. Duterten sanavalinta ei edes ollut törkeimmästä päästä. Pohjois-Korea on virallisissa lausunnoissaan tölvinyt Obamaa tympeän rasistisesti, millä on varmasti ollut diktaattori Kim Jong-unin hyväksyntä.

Duterte ei myöskään ollut loukkaajana erityisen taitava. Paljon suurempaa draaman tajua osoitti Venezuelan edesmennyt presidentti Hugo Chávez.

Värikkäästä kielenkäytöstään tunnettu Chávez valitsi solvausareenakseen YK:n yleiskokouksen. Vuonna 2006 hän oli New Yorkin puhujapöntössä päivää George W. Bushin jälkeen.

”Eilen tänne tuli paholainen”, Chávez sanoi. ”Ja vielä tänään tunnen rikinkatkun.”

Chávez tehosti vertaustaan vilkaisemalla ylös, kuin hakien Jumalalta varjelusta, ja tekemällä ristinmerkin.

Valtiojohtajien toisiinsa kohdistamat julkiset loukkaukset eivät ole aivan jokapäiväisiä. Kansainvälisessä diplomatiassa pyritään yleensä asialliseen kielenkäyttöön, silloinkin, kun välit ovat viileät.

Yksi tämän hetken kovimmista politiikan rääväsuista tulee Britanniasta. Hän on heinäkuussa ulkoministeriksi nimitetty Boris Johnson.

EDUARDO MUNOZ
Boris Johnson.
Boris Johnson.

Nykyisessä tehtävässään Johnson on pitänyt suutaan soukalla, mutta Lontoon pormestarina hän ehti monen vuoden ajan sättiä ulkomaisia johtajia. Loukkauksista ehkä alatyylisin kohdistui Turkin presidenttiin Recep Tayyip Erdoğaniin.

Viime toukokuussa Johnson voitti Erdoğan-aiheisen pilkkarunokilpailun. Kilpailun muotona oli viisisäkeinen limerikki. Johnsonin runo alkoi näin:

There was a young fellow from Ankara / Who was a terrific wankerer.

Suomeksi jotenkin näin:

Tais heppu tuo Ankaras punkata / Joka osas niin hienosti rukata.

Korostettakoon, että käännös on amatöörimäinen. Limerikin tiukkoja muotomääräyksiä on rikottu, ja konsonantteja on häveliäisyyssyistä käytetty nuukaillen.

Boris Johnson on kohdistanut sanan säilänsä myös Barack Obamaan, ja perin moukkamaisesti. Huhtikuussa Johnson arvosteli The Sun -lehden kolumnissa Obamaa siitä, että tämä oli poistanut Valkoisesta talosta Winston Churchill -pystin.

Johnson antoi ymmärtää, että poisto symboloi ”osittain kenialaisen presidentin esi-isiltä perittyä vastenmielisyyttä britti-imperiumia kohtaan – jonka tulisieluinen puolustaja Churchill oli”.

Yhdysvaltain marrasvaaleihin brittiulkoministeri voi suhtautua sikäli levollisesti, että hän on solvannut molempia ehdokkaita.

Viime talvena Johnson kertoi välttelevänsä New Yorkia, koska riski Donald Trumpin kohtaamiseen olisi liian suuri. Demokraattien Hillary Clintonia Johnson puolestaan luonnehti ”mielisairaalan sadistiseksi hoitajaksi”.

Loukkaaminen on taitolaji. Pilkan kohteet kannattaa valita harkiten, myös tulevaisuutta silmällä pitäen.

Johnsonin idoli Winston Churchill oli virtuoosimaisen viiltävä sanankäyttäjä, mutta hän älysi säästää sivalluksensa enimmäkseen sisäpoliittisille vastustajilleen. Se taas on politiikassa sallittua, ellei peräti suotavaa.

Winston Churchill vuonna 1945.
Winston Churchill vuonna 1945.

Toisen maailmansodan aikana työväenpuolueen Stafford Cripps – josta Churchill ei pitänyt – saapui pääministerin virka-asunnolle pyytäen kiireistä audienssia.

Churchill oli kylpyhuoneessa asioillaan ja käski hovimestarin sanoa Crippsille, että ”voin hoitaa vain yhden p–n kerrallaan”.

JORGE SILVA
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama suojautui tiistaina Laosin pääkaupungissa Vientianessa.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama suojautui tiistaina Laosin pääkaupungissa Vientianessa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat