Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Puolittuiko maailman köyhien määrä oikeasti? Köyhyyden rajanveto on mielivaltaista

Äärimmäinen köyhyys voitaisiin lopettaa Yhdysvaltojen vuotuisilla sotilasmenoilla. Se ei silti ratkaisisi maailman köyhyysongelmaa.

Ulkomaat
 
Garry Lotulung / Reuters
Tyttö kävi läpi tavaroita tulipalon jäljiltä slummialueella Indonesian pääkaupungissa Jakartassa viime tammikuussa.
Tyttö kävi läpi tavaroita tulipalon jäljiltä slummialueella Indonesian pääkaupungissa Jakartassa viime tammikuussa. Kuva: Garry Lotulung / Reuters

Koko maailmalla oli aihetta juhlaan kesällä 2015. Äärimmäinen köyhyys oli puolittunut osana YK:n vuosituhattavoitteita, joiden listalla se oli ensimmäinen ja siten tärkeimpänä pidetty asia.

Vuonna 1990 äärimmäisessä köyhyydessä eli YK:n mukaan noin 1,9 miljardia ihmistä, mutta vuonna 2015 enää 836 miljoonaa. Köyhien suhteellinen osuus pienentyi vielä selvemmin, koska samanaikaisesti maapallon väestö kasvoi runsaasta viidestä miljardista yli seitsemään miljardiin.

Suomalaisten mielestä uutinen vaikutti liian hyvältä ollakseen totta. Kesällä 2014 julkaistun ulkoministeriön tutkimuksen mukaan yli kaksi kolmesta suomalaisesta oletti äärimmäisen köyhyyden lisääntyneen maailmassa vuoden 1990 jälkeen.

Lukujen valossa suomalaiset olivat aivan hakoteillä, mutta ehkä he suhtautuivatkin tavallista kriittisemmin köyhyydelle asetettuihin mittareihin. YK:n käyttämää rajaa äärimmäiselle köyhyydelle on arvosteltu kansainvälisestikin.

Alla olevalla Our World in Data -palvelun työkalulla voit tutkia, miten äärimmäinen köyhyys on vähentynyt maailmassa ja eri valtioissa. Voit itse lisätä ja poistaa kuvaajassa näkyviä valtioita. Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

YK:n vertailussa äärimmäisen köyhyyden rajana pidettiin ihmisen käytettävissä olevaa 1,25:tä dollaria päivässä – tai ostovoimaltaan vastaavaksi arvioitua summaa kunkin maan omassa valuutassa.

Raja perustui Maailmanpankin määritelmään, joka nousi 1,90 dollariin päivässä syksyllä 2015. Korotuksen taustalla ovat pääasiassa inflaatio ja sen aiheuttama hintojen nouseminen kehitysmaissa. Vuositilastot on inflaatiokorjattu siten, että rajan nostaminen ei johtanut äärimmäisen köyhien määrän huomattavaan kasvamiseen.

Mutta miksi juuri 1,90 dollaria päivässä?

Maailmanpankki määritteli äärimmäisen köyhyyden maailmanlaajuisen rajan ensi kertaa vuonna 1990, ja silloin se oli tasan yksi dollari. Perusteena olivat kaikkein köyhimpien maiden omat, vaihtelevat määritelmät äärimmäiselle köyhyydelle. Niiden pohjalta tehty yhteenveto pyöristettiin lopuksi kätevään tasalukuun.

Köyhyysraja antaa olettaa, että jos maailman kaikille äärimmäisen köyhille saataisiin järjestettyä 1,91 dollaria päivässä, äärimmäinen köyhyys katoaisi.

Niin katoaisikin. Mutta vain siksi, että köyhyys on määrittelykysymys.

Äärimmäisen köyhyyden poistaminen ei olisi laskennallisesti edes mahdottoman kallista. Jos jokaiselle äärimmäisen köyhälle 836 miljoonalle ihmiselle annettaisiin kaksi dollaria päivässä, se maksaisi vuodessa runsaat 600 miljardia dollaria eli noin 540 miljardia euroa. Summa on sattumalta lähes sama kuin Yhdysvaltojen vuotuiset sotilasmenot International Institute for Strategic Studies -tutkimuslaitoksen mukaan.

Dollari tai euro päivässä voi helpottaa ihmisen toimeentuloa huomattavasti enemmän kehitysmaissa kuin teollisuusmaissa. Esimerkiksi kilo valkoista riisiä maksaa Intian Mangaloressa keskimäärin noin 0,50 euroa ja Helsingissä 2,10 euroa, kertoo kuluttajahintoja seuraava Numbeo-palvelu.

Pelkät tulot ja menot eivät kerro kaikkea ihmisen elintasosta, huomauttavat köyhyysrajan arvostelijat. Monissa kehitysmaiden maaseutuyhteisöissä rahalla ei välttämättä ole samanlaista asemaa vaihdannan välineenä.

Lisäksi kansainvälinen raja huomioi huonosti alueelliset olosuhteet. Kansainvälisen määrittelyn mukaan esimerkiksi Suomessa ei ole äärimmäistä köyhyyttä, mutta silti Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät tule taloudellisesti toimeen.

Äärimmäisen köyhiksi lasketaan ”kaikki paikallisessa vertailussa köyhät intialaiset mutta ei yhtään paikallisessa vertailussa köyhää amerikkalaista”, Princetonin yliopiston skotlantilais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä Angus Deaton on kuvaillut ongelmaa. Hänelle myönnettiin Nobelin taloustieteen palkinto vuonna 2015.

”Kansainväliset mittarit köyhyydelle ja epätasa-arvolle eivät ole niiden saamasta huomiosta huolimatta kovin kiinnostavia.”

Yhdysvaltalaisen Brookings Institution -ajatushautomon tutkijat Laurence Chandy ja Homi Karas ovat puuttuneet ostovoiman määrittelyn hankaluuteen. Köyhimmissä ja itsevaltaisimmin johdetuissa maissa asiaa on tutkittu huonosti, ja monen maan köyhyystilastot perustuvat suuremman alueen keskiarvoihin.

Australialainen taloustieteilijä Martin Ravallion on kaivannut yhtenäisen köyhyysrajan rinnalle ylempää rajaa, joka riippuisi ihmisten keskituloista kussakin maassa.

”Tällä menetelmällä ihminen määriteltäisiin ’ei-köyhäksi’, jos hän ei ole äärimmäisen köyhä (riippumatta asuinpaikastaan) eikä myöskään suhteellisen köyhä (riippuen asuinpaikastaan)”, Ravallion kirjoitti yhdysvaltalaisen Center for Global Development -ajatushautomon sivulla.

Teollisuusmaissa köyhien määrää mitataankin useimmiten suhteellisena eikä absoluuttisena köyhyytenä. Suomessa ja muissa EU-maissa kotitalous määritellään köyhäksi, jos sen käytettävissä olevat rahatulot jäävät alle 60 prosenttiin kotitalouksien mediaanitulosta.

Äärimmäisen köyhien laskemiseksi on kehitetty vaihtoehtoisia keinoja.

Brittiläisen Institute of Development Studiesin tutkimus vuodelta 2012 selvitti, että 1,5 miljardia ihmistä on köyhiä omien asuinmaidensa vaihtelevilla mittareilla – yhteensä siis liki kaksinkertainen määrä verrattuna YK:n arvioon äärimmäisen köyhistä.

Oxfordin yliopisto on kehittänyt moniulotteisen köyhyysmittarin, joka ottaa huomioon muun muassa ravitsemuksen, lapsikuolleisuuden, koulutuksen sekä saatavilla olevan sähkön ja veden. Tämän mittarin mukaan köyhiä oli 1,6 miljardia vuonna 2015. Heistä 70 prosenttia asui köyhien valtioiden sijaan keskituloisiksi määritellyissä valtioissa. Köyhiä oli enemmän Kaakkois-Aasiassa kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Köyhyyden määrää on joka tapauksessa aiheellista seurata jollain mittarilla, ja kansainvälinen tuloraja on siihen luultavasti vertailukelpoisin tapa. Sen mukaan saavutetut tulokset ovat myös todella hyviä uutisia.

HS:n ulkomaantoimituksen juttusarjassa tarkasteltiin yleisinä totuuksina pidettyjä käsityksiä maailmasta. Sarja päättyy. Sarjan aiemmissa osissa pohdittiin, onko Euroopan pakolaiskriisi historiallinen, lisääkö aseiden määrä murhia ja onko ihmiskunnan suurin uhka holtiton väestönkasvu.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat