Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Unkarissa historiasta tuli politiikan väline – tiedot unkarilaisten osuudesta juutalaisvainoihin halutaan vaientaa

Unkarissa kansallismielinen hallitus on ottanut museot ja muistomerkit entistä tiukempaan poliittiseen ohjaukseen. Kiisteltyä juutalaisuhrien museota ei koskaan avattu. HS vieraili poliittisen väittelyn kohteeksi joutuneissa muistokohteissa Budapestissa.

Ulkomaat
 
Martin Fejer
Yksi Budapestin kiistellyistä muistomerkeistä (takana) on saksalaismiehityksen uhreille pystytetty monumentti Vapaudenaukiolla. Moni vastustaa monumentin viestiä, joka esittää unkarilaiset vain uhreina. Sen viereen on pystytetty vastamuistomerkki vastalauseena historian vääristelylle. Zsuzsa Hetényi on yksi vastamuistomerkin ylläpitäjistä.
Yksi Budapestin kiistellyistä muistomerkeistä (takana) on saksalaismiehityksen uhreille pystytetty monumentti Vapaudenaukiolla. Moni vastustaa monumentin viestiä, joka esittää unkarilaiset vain uhreina. Sen viereen on pystytetty vastamuistomerkki vastalauseena historian vääristelylle. Zsuzsa Hetényi on yksi vastamuistomerkin ylläpitäjistä. Kuva: Martin Fejer

Budapest. Museo on ulkoapäin vaikuttava.

Keskellä nousee kaksi tornia. Ne on rakennettu näyttämään siltä, että vanhoja karjankuljetusvaunuja olisi pinottu päällekkäin. Tornien väliin kiilautuu valtava daavidintähti.

Takapihalla aukeaa parkkipaikka busseille. Museo on suunniteltu erityisesti koululaisryhmien opetuskäyttöön. Idea oli kertoa, mikä oli Unkarin juutalaislasten kohtalo holokaustissa.

Museo on täysin uusi. Mutta sitä ei koskaan avattu.

Martin Fejer / EST&OST
Erityisesti koululaisryhmille suunniteltu Kohtaloiden talo -museo pysyy kiinni, sillä sen sisällöstä ei ole päästy sopuun. Projektia on johtanut pääministeri Orbánin kiistelty luottohistoroitsija Mária Schmidt.
Erityisesti koululaisryhmille suunniteltu Kohtaloiden talo -museo pysyy kiinni, sillä sen sisällöstä ei ole päästy sopuun. Projektia on johtanut pääministeri Orbánin kiistelty luottohistoroitsija Mária Schmidt.

Kohtaloiden talo -niminen museo sijaitsee vanhalla rautatieasemalla Budapestin 8. kaupunginosassa. Vuonna 2013 hallitus päätti, että käytöstä poistetulle asemalle rakennetaan museo holokaustissa kertomaan juutalaislasten kohtalosta.

Projektin johtajaksi valittiin pääministeri Viktor Orbánin luottohistorioitsijaksi kutsuttu Mária Schmidt. Schmidt ja erityisesti hänen käsityksensä toisen maailmansodan tapahtumista ovat kiisteltyjä.

Moni juutalaisjärjestö on tuominnut koko projektin. Niitä konsultoitiin sisällöstä ilmeisesti vasta, kun museo oli jo lähes valmis.

Arvostelijoiden mukaan museoprojekti kertookin enemmän Unkarin nykyhallinnon tavasta käyttää historiaa politiikan välineenä kuin holokaustin uhreista.

Kysymys ei ole holokaustin kiistämisestä tai siitä, että hallitus olisi avoimen juutalaisvastainen. Unkarissa käydään kiistelyä sen sijaan siitä, mikä oli unkarilaisten rooli toisen maailmansodan kauheuksissa. Siitä, olivatko unkarilaiset vain uhreja vai osasyyllisiä.

Kysymyksellä on väliä myös nykypolitiikassa.

Orbánin populistiseen politiikkaan kuuluu vahvasti ajatus Unkarista uhrina, mihin historia antaa pelimerkkejä.

Ensin maata nuijivat turkkilaiset, sitten Habsburgit ja lopulta Unkari kutistettiin kolmannekseen pinta-alastaan Trianonin rauhansopimuksessa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Myöhemmin tuli kaksi totalitarismia: fasismi ja kommunismi.

Uhriajattelu ei liity vain historiaan, vaan sitä käytetään Orbánin nykyisen nationalismin keppihevosena. Selitetään, että Unkarin ongelmat johtuvat Brysselin mielivallasta tai Eurooppaan tulevista maahanmuuttajista.

”Pelataan ajatuksella, että syyllisyys tulee muualta”, historian ja politiikan tutkija Heino Nyyssönen sanoo. Hän on kirjoittanut Unkarin historiapolitiikasta muun muassa Suomessa tänä vuonna ilmestyneeseen Historian käyttö ja väärinkäyttö -kirjaan.

Paraatiesimerkki uhriajattelusta on keskellä Budapestia Vapaudenaukiolla.

Aukiolla seisoo saksalaismiehityksen uhreille omistettu monumentti, joka on museon ohella yksi Unkarin kiistellyistä muistopaikoista. Monumentissa Saksaa symboloiva kotka hyökkää arkkienkeli Gabrielin eli Unkarin kimppuun. Monumentti pystytettiin ilman laajaa kansalaiskeskustelua vuonna 2014.

Kotkan jalassa on rengas, johon on merkitty vuosi 1944. Monumentti antaa ymmärtää, että saksalaiset olivat yksin vastuussa toisen maailmansodan ajan julmuuksista.

Nyyssösen mukaan juuri tämä – kysymys unkarilaisten osuudesta toisen maailmansodan kauheuksiin – on historian kipukohta, jota poliitikot yrittävät nyt vaientaa.

”Keskeinen kysymys on se, tapahtuivatko kaikki kauheudet vasta sen jälkeen kun Saksa miehitti liittolaismaansa maaliskuussa 1944”, osin Unkarissa työskentelevä Nyyssönen sanoo esitellessään HS:lle kiisteltyjä muistopaikkoja.

Patsas esittää unkarilaiset vain uhreina, mikä on Nyyssösen mielestä selvää historian valkopesua.

Unkarin juutalaisten kohtalo toisessa maailmansodassa oli karmiva osoitus tuhovoimasta. Vain viikoissa kuolemanleirille lähetettiin satojatuhansia ihmisiä.

Maaliskuussa 1944 natsi-Saksa miehitti entisen liittomaismaansa. Kevään ja kesän aikana keskitysleireille lähetettiin yli 400 000 juutalaista.

Nyyssösen mukaan uskottava historiankirjoitus on osoittanut selkeästi, että saksalaisilla oli innokkaita unkarilaisia apunaan juutalaisten joukkotuhossa. Kaikkiaan toisen maailmansodan juutalaisvainoissa kuoli yli puoli miljoonaa unkarinjuutalaista.

Kaikki unkarilaiset eivät ole hyväksyneet poliittisen johdon tarjoamaa historian tulkintaa. Vapaudenaukion monumentista raivostuneet unkarilaiset ovatkin rakentaneet aukiolle oman vastamuistomerkkinsä. Sen nimi on ”elävä muistomerkki”.

Ihmiset ovat tuoneet runoja, kirjeitä ja valokuvia omaisistaan, jotka joutuivat juutalaisvainojen kohteeksi jo ennen saksalaismiehityksen aikaa. Unkarissa säädettiin ensimmäinen juutalaisvastainen laki jo 1920-luvulla. 1930-luvulla juutalaismiehiä passitettiin työleireille.

Martin Fejer
”Äiti muutamaa kuukautta ennen Auschwitzia”, lukee kuvassa, jonka joku unkarilainen on tuonut vastamuistomerkille Budapestissä.
”Äiti muutamaa kuukautta ennen Auschwitzia”, lukee kuvassa, jonka joku unkarilainen on tuonut vastamuistomerkille Budapestissä.
Martin Fejer
”Isovanhempani, joita en ikinäsaanut tuntea!” lukee vastamuistomerkille tuodussa vanhassa kuvassa.
”Isovanhempani, joita en ikinäsaanut tuntea!” lukee vastamuistomerkille tuodussa vanhassa kuvassa.

Yksi epävirallisen vastamuistomerkin ylläpitäjistä on Zsuzsa Hetényi, 62, joka työskentelee yliopistotutkijana.

Hetényin mielestä historian valkopesulla on selvä poliittinen motiivi: kansallismielisyyden vahvistaminen ja äärioikeistolaisen Jobbikin kannattajakunnan miellyttäminen. Pääministeri Orbánin Fidesz-puolue on siirtynyt kohti äärioikeistoa sen jälkeen, kun Jobbikin suosio alkoi kasvaa Fideszin kustannuksella. Jobbikissa on avoimen juutalaisvastaisista kommenteista tunnettuja poliitikkoja.

Unkarinjuutalaiset ovatkin olleet huolissaan antisemitismin noususta. Elokuussa Unkari myönsi arvostetun valtion journalismipalkinnon juutalaisvastaisista kommenteista tunnetulle tv-toimittajalle, mikä nostatti vastalauseiden myrskyn. Useat aiemmin palkitut palauttivat mitalinsa.

Budapestin elävää muistomerkkiä esittelevän Hetényin molemmat isoisät olivat juutalaisia. Hän kuvaa itseään tyypilliseksi unkarilaiseksi: juutalaisille hän ei ole juutalainen, mutta muille unkarilaisille on. Juutalaisuus periytyy äidin kautta.

Hän on kokenut sen, miten antisemitismin on vahvistunut viime vuosina. ”Kerran minut työnnettiin jonosta ja sanottiin ’mene kotimaahasi’. Olin todella ihmeissäni, sillä minähän olen kotimaassani. He sanoivat ’mene Israeliin’.”

Hetényi uskoo, että hänet arvioitiin juutalaiseksi kasvonpiirteiden perusteella.

Puolassakin uusi museo vaarassa

Myös Puolassa käydään parhaillaan vääntöä historian tulkinnasta. Unkarin tavoin Puolassa on noussut valtaan kansallismielinen konservatiivihallitus, jota johtaa Laki ja oikeus -puolue.

Suurin kiista koskee Gdańskiin kuusi vuotta rakenteilla ollutta museota toisesta maailmansodasta.

Se kertoo myös sotaa edeltävistä tapahtumista. Ideana on kertoa, mitä sellaista tapahtui 1920–1930-luvuilla, mikä mahdollisti toisen maailmansodan. Museo pyrkii selittämään tapahtumat eri maiden näkökulmasta.

Museo oli määrä avata ensi vuonna.

Keväällä Puolan hallitus ilmoitti, ettei museo korosta tarpeeksi puolalaista näkökulmaa. Hallituksen mukaan museon pitäisi painottua syyskuun 1939 tapahtumiin, kun natsi-Saksa hyökkäsi Puolaan.

Museon puolustajat pelkäävät kansallismielinen konservatiivihallituksen muuttavan museo nationalistiseksi kertomukseksi Puolasta.

Museo on rakennettu pitkälti yksityishenkilöiden lahjoittamien esineiden varaan, minkä vuoksi poliittinen tyrmäys hankkeelle on erityisen herkkä.

”Olisi parasta, että ne jotka kokivat sodan, saisivat kertoa siitä itse”, museo kirjoitti kulttuuriministeriölle elokuussa sen jälkeen, kun sitä oli vaadittu uudistamaan sisältöä.

Helsingin Sanomissa vuosi 2016 on Euroopan vuosi. Eurooppa-vuoden artikkeleita voi lukea täällä.

Martin Fejer
Osin Unkarissa työskentelevä historian ja politiikan tutkija Heino Nyyssönen kokeilee porttia kiistellyllä museolla. Hän on tutkinut historian käyttöä Unkarin politiikassa, josta museo on yksi esimerkki.
Osin Unkarissa työskentelevä historian ja politiikan tutkija Heino Nyyssönen kokeilee porttia kiistellyllä museolla. Hän on tutkinut historian käyttöä Unkarin politiikassa, josta museo on yksi esimerkki.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat