Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Maailmanpolitiikan sonnit, lypsäjät ja keritsijät ovat paikalla YK:n yleiskokousviikolla

YK:n yleiskokouksessa odotukset eivät ole kovin korkealla, kirjoittaa HS:n Kari Huhta ”maailmanpolitiikan maatalousnäyttelystä”.

Ulkomaat
 
Kari Huhta Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.
Marcel Bolomey / UN Photo
YK:n yleiskokous hyväksyi ensimmäisen päätöslauselmansa Lontoossa 1947.
YK:n yleiskokous hyväksyi ensimmäisen päätöslauselmansa Lontoossa 1947. Kuva: Marcel Bolomey / UN Photo

New York. Paikalla ovat sekä suurimmat sonnit että parhaat lypsäjät ja nopeimmat keritsijät.

YK:n yleiskokousviikolla esitellään muskeleita ja mieskuntoa, mutta myös kilpaillaan siinä, kuka saa otettua tapahtumasta irti eniten hyötyä maalleen, ja joskus vain itselleen.

Lisäksi täällä voi toki edistää yhteistä hyvää ja merkittävimpiä yhteisiä tavoitteita, kuten esimerkiksi rauhaa ja tasa-arvoa.

Maailman johtajien vuosittainen huippukokousviikko YK:n päämajassa on hahmoton kuin liian läheltä katsottu ryhävalas.

Tapahtuma on lukuisten huippukokousten joukossa ainutlaatuinen, koska sillä ei ole yksittäistä teemaa. Kukin valtiojohtaja voi tuoda kokoukseen mitä haluaa.

Seurauksena on melkoinen kakofonia, jossa on helpompi löytää puhujia kuin kuuntelijoita. Lopulta täältä kuitenkin löytyvät yhdessä paikassa ja lyhyessä ajassa jokseenkin kaikki maailman kulloisetkin pääteemat.

Kuten maatalousnäyttelyissäkin, täällä on kiinnostavaa käydä, vaikka ei olisi ostamassa itselleen lehmää.

Alussa Yhdistyneiden kansakuntien tavoitteena oli yksinkertaisesti estää toisen maailmansodan uusiutuminen. Asiasta oli helppo sopia, koska sota vielä jatkui, kun järjestöä koottiin vuonna 1945, ja paikalla olivat vain voittajavaltiot.

Kylmä sota ja siirtomaiden itsenäistyminen muuttivat asetelman perusteellisesti.

Monet poliittisesti kunnianhimoisimmat tavoitteet, kuten esimerkiksi turvallisuusneuvoston alainen jäsenmaiden yhteinen armeija, haudattiin pysyvästi. Rauhan ja turvallisuuden edistämisen rinnalle edelleenkin viralliseksi tavoitteeksi nousivat kehityskysymykset.

Nykyisistä 193 jäsenmaasta selvä enemmistö on kehitysmaita, joille YK:n toiminta kehitysjärjestönä on selvästi tärkeämpää kuin suurvaltojen poliittinen kiistely turvallisuusneuvostossa.

Valtataistelu idän ja lännen leirien välillä taukosi YK:ssa Neuvostoliiton ja sen etupiirin hajottua 1990-luvun alussa. Länsimaiden vaikutusvalta oli suurimmillaan. Se näkyi julkilausumissa ja julistuksissa, joissa korostettiin demokratiaa yhteisenä tavoitteena.

Sana demokratia kuitenkin putosi kokonaan pois tekstistä, kun YK viime vuonna hyväksyi Agenda 2030 -kehitysohjelman. Tilalle nousi ”hyvä hallinto”.

Länsimaiden kyky edistää omia tavoitteitaan YK-järjestelmässä on selkeästi heikentynyt sekä koko jäsenkunnan tasolla yleiskokouksessa että ratkaisevissa poliittisissa kysymyksissä turvallisuusneuvostossa.

Maailmanlaajuisesti monet nousevat taloudet ovat saaneet Kiinalta tukea ilman minkäänlaisia demokratiaan tai ihmisoikeuksiin liittyviä ehtoja.

Turvallisuusneuvostossa Venäjä vuorostaan haastaa taas lännen hyvin samaan malliin kuin Neuvostoliitto aikanaan.

Tämänvuotisessa YK-näyttelyssä nähdään, miten maailman maat toimivat yhdessä näissä oloissa, kun kyse on Syyrian sodasta ja sen paisuttamasta pakolaiskriisistä. Odotukset eivät ole kovin korkealla.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat