Valikko
Ulkomaat

Syyrian Aleppossa asuva kuvaaja kertoo viidestä kauhun vuodesta: Nälkää, vankeutta, joukkomurhia, kuolleita läheisiä ja jatkuvaa pelkoa

Entinen lakiopiskelija menetti vanhempansa pommituksissa ja joutui sekä Syyrian hallinnon että Isisin vangiksi.

Viimeiset viisi vuotta ovat olleet päättymätöntä tragediaa Karam al-Masrille, joka työskentelee uutistoimisto AFP:n toimittajana, kuvaajana ja videojournalistina kapinallisten hallussaan pitämällä alueella Aleppossa.

Al-Masri on joutunut Syyrian hallinnon ja äärijärjestö Isisin vangiksi, menettänyt vanhempansa ilmaiskussa ja kärsinyt nälkää ja pelkoa saarretussa kotikaupungissaan.

Tämä on hänen tarinansa:

”Ennen kuin Syyrian kansannousu alkoi vuonna 2011, elämäni oli yksinkertaista. Opiskelin lakia Aleppon yliopistossa. Mutta nyt olen menettänyt kaiken – perheeni ja yliopistoni. Olen ainoa lapsi. Kaipaan eniten perhettäni, isääni ja äitiäni. Erityisesti äitiäni. Ajattelen häntä joka päivä, näen hänestä unta. Vielä nytkin hänen menettämisensä koskee minuun. Asun yksin, minulla ei ole ketään. Suurin osa ystävistäni on on poissa, joko kuolleita tai maanpaossa.

Elämäni Aleppossa on ollut pommitusten alkamisesta lähtien sitä, että yritän pysyä hengissä. Aivan kuin asuisin viidakossa ja yrittäisin selvitä seuraavaan päivään.

Kun koneet tulevat, yritän hakea suojaa vankemmista rakennuksista. Tykistötulen aikana menen alakerroksiin. Pakenen koko ajan. Ennen saartoa turvauduin pikaruokapaikkoihin, mutta nyt kaikki paikat on suljettu. En osaa laittaa ruokaa, ja joinain päivinä syön ainoastaan yhden aterian, toisina en sitäkään. Ennen saartoa kulutin päiväni ulkona etsimässä tarinoita, mutta saarron alettua olen tullut nälkäiseksi ja heikommaksi ja vietän enemmän aikaa kotona.

Kun sota alkoi 2011, olin melkein 20 vuotta vanha. Kaksi tai kolme kuukautta myöhemmin, hallinnon poliittinen tiedustelupalvelu pidätti minut. Vietin vankilassa kuukauden, johon kuului viikko täydellisessä eristyksessä pienessä sellissä. Se oli kamalaa, mutta minut vapautettiin 2011. Kansannousun alkuaikoina oli rauhanomaisia mielenosoituksia. Pommituksia ei ollut. Mitään muuta ei tarvinnut pelätä kuin pidätyksiä ja tarkka-ampujia kaduilla.

Seuraavana vuonna, heinäkuussa 2012, Aleppo jakautui kahtia. Itäosia hallitsivat kapinalliset ja länsiosia hallinto.

Marraskuussa 2013, jolloin olin 22, Daesh (äärijärjestö Isis) sieppasi minut. He veivät minut ja ystäväni – ensihoitajan ja valokuvaajan – ambulanssista. Meidät kaikki vietiin tuntemattomaan paikaan. Se oli pahempaa kuin hallinnon vankilassa. Se oli erittäin, erittäin rankkaa.

Valokuvaaja ja minä pääsimme vapaiksi kuusi kuukautta myöhemmin, mutta kolmas ystävämme, ensihoitaja, ei ollut yhtä onnekas. Hänen kaulansa katkaistiin 55:n vankilassa vietetyn päivän jälkeen. He kuvasivat sen ja näyttivät videon meille: ”Katsokaa ystäväänne, näin teille käy pian.” Me olimme todella kauhuissamme. Olin jatkuvasti peloissani. Ajattelin, että huomenna on minun vuoroni, ylihuomenna on minun vuoroni.

Muistan edelleen jokaisen yksityiskohdan. Isisin vankina vietetyt 165 päivää ovat syöpyneet mieleeni. Ensimmäisen 45 päivän aikana he antoivat meille ruokaa vain joka kolmas päivä. Ateria oli puolikas annos arabialaista litteää leipää tai kolme oliivia tai kananmuna. En nähnyt yhtäkään hallintoa kannattavaa taistelijaa – kaikki siellä pidetyt olivat kapinallisia, aktivisteja ja toimittajia.

Minua kidutettiin molempina vankeusaikoina, mutta se oli pahempaa hallinnon vankina. He halusivat minun tunnustavan, kenelle työskentelin. Mutta Daesh (Isis) oli päättänyt syytteet etukäteen. Minulla oli kamera ja heille olin vääräuskoinen – joten minua ei ollut tarpeen kuulustella.

Menetin perheeni vuoden 2014 alussa, kun olin vielä Isisin vankina. Tynnyripommi iski rakennukseemme ja tappoi kaikki asukkaat, mukaan lukien molemmat vanhempani. Kuulin siitä vasta vapauduttuani. Ystäväni yrittivät taivutella minua, etten menisi talollemme ja kertoivat, mitä oli tapahtunut. Vietin kuukauden täydellisessä epätoivossa. En kuullut mitään vanhemmistani ollessani vankilassa, ja kun pääsin vapaaksi, he olivat poissa. He olivat odottaneet uutisia minusta, ja loppujen lopuksi he eivät olleet enää paikalla juhlimassa vapautumistani.

Vuonna 2016 kaupunki saarrettiin. Mutta minulle saarto on vähemmän vaikea kuin vankila ja vanhempieni menetys.

Sain ajatuksen kameramieheksi ryhtymisestä vuonna 2012, kun kuvasin mielenosoituksia kännykälläni ja latasin kuvia nettiin näyttääkseni, mitä oikeasti tapahtui. Että kyse ei ollut vain kymmenestä ihmisestä tai terroristeista, kuten hallinto sanoi.

Siellä oli ihmisiä, jotka eivät enää kannattaneet hallintoa, he halusivat vapautta, demokratiaa ja oikeutta. Vuonna 2013 aloitin uutistoimisto AFP:n freelancerina ja hiljalleen kehityin työssäni. Katselin ulkomaisten uutiskanavien raportteja ja miten he kuvasivat, mitä kuvakulmia he käyttivät, ja yritin tehdä samaa.

En koskaan ajatellut ryhtyväni toimittajaksi, mutta olen ajan kuluessa ryhtynyt pitämään tästä työstä. Kunnioitan suunnattomasti journalismia ja olen rehellinen siinä, miten teen sitä. Vaikka kannatankin oppositiota ja elän opposition hallitsemalla alueella, vaikka osallistuin hallintoa vastustaviin mielenosoituksiin, vältän kuvaamista subjektiivisesta näkökulmasta ja opposition kannan ottamista työhöni. Pidän tätä työtä pyhänä ja olen erittäin huolellinen. Jos jokin epäilyttää eikä näytä aidolta, en kuvaa sitä.

Ulkomailla tai saarretun alueen ulkopuolella olevien toimittajien kanssa työskentely on minulle kuin ikkuna, jonka kautta voin lähettää viestejä ulkopuoliseen maailmaan.

Joukkomurhista ja pommituksista on tullut tavallisia, samoin raunioiden alle jääneitä lapsia, haavoittuneita ja osiin revenneitä ruumita esittävistä kuvista. Olen tottunut siihen, toisin kuin aiemmin. Ensimmäisen joukkomurhan aikaan vuonna 2012, kun näin miehen, jolta oli repeytynyt jalka, voin pahoin ja pyörryin verta nähtyäni, koska se oli ensimmäinen kerta. Nyt sellaisen näkeminen on minulle tavallista.

Vaikeinta minulle on, jos pitäisi mennä takaisin perheeni kotiin. Tähän päivään mennessä minulla ei ole ollut siihen voimia. Sitten vuoden 2014 se on ollut ainoa alue Aleppossa, jota välttelen. Se nostattaisi pintaan vanhoja muistoja. Minulle on kerrottu, että rakennus on tuhottu.”

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Syyrian sisällissota
  • Syyria
  • Syyrian sisällissota
  • Aleppo

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tutkimus: Sperman laatu laskee hälyttävästi – länsimaissa miehillä on siittiöitä jo yli puolet vähemmän kuin 40 vuotta sitten

    2. 2

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    3. 3

      Kallion ydinbaareihin kuuluva Cafe Mascot suljettu toistaiseksi, asiasta ilmoitettiin maanantai-iltana Facebookissa: ”Sata tapahtumaa peruuntuu”

    4. 4

      Suomen EU-politiikkaa pyörittävä mies on palvellut viittä pääministeriä, mutta hänestä ei ole edes Wikipedia-artikkelia – haastattelussa arvostettu, karu ja vähän pelättykin Kare Halonen

    5. 5

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    6. 6

      Leipäjono kiemurteli Helsingissä yli kilometrin matkan Myllypurosta Kurkimäkeen

    7. 7

      Palkkaus on poliittista ja sukupuolittunutta – vielä 70-luvulle tultaessa ajateltiin, että naisille tulee maksaa vähemmän palkkaa kuin miehille

    8. 8

      Kontulan koti­hälytykset työllistävät poliisia eniten: ”Päiväsaikaan on rauhallista, kun ne kovimmat jätkät nukkuu” – HS:n hakukone kertoo, mikä työllistää poliisia kotikulmillasi

    9. 9

      Talonvaltaajien tukikohdakseen ottama saaristohuvila oli partiolaisten leiripaikka, kunnes Helsinki kaksinkertaisti vuokran – nyt sama huvila on vuokrattu rutkasti halvemmalla

    10. 10

      Lahokaviosammal uhkaa panna Helsingin rakentamissuunnitelmat uusiksi yli 10 000 asukkaan uudessa kaupunginosassa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    2. 2

      Kontulan koti­hälytykset työllistävät poliisia eniten: ”Päiväsaikaan on rauhallista, kun ne kovimmat jätkät nukkuu” – HS:n hakukone kertoo, mikä työllistää poliisia kotikulmillasi

    3. 3

      Ruokatoimittaja ja viestintäyrittäjä Elina Jyväs kuoli 40-vuotiaana

    4. 4

      Kallion ydinbaareihin kuuluva Cafe Mascot suljettu toistaiseksi, asiasta ilmoitettiin maanantai-iltana Facebookissa: ”Sata tapahtumaa peruuntuu”

    5. 5

      Vanhat hääperinteet tuntuvat yhä useammista vaivaannuttavilta – Suvi Sahakarin häissä morsiamen sijaan ryöstettiin kakkulapiot

    6. 6

      Leipäjono kiemurteli Helsingissä yli kilometrin matkan Myllypurosta Kurkimäkeen

    7. 7

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    8. 8

      Sylki paljastaa, että nykyihminen on joskus paritellut tuntemattoman ihmislajin kanssa

    9. 9

      Posti lopetti kirjeiden jakamisen tiistaisin – ”En näe, että tässä tulisi ongelmaa täyttää postilain asettamaa laatuvaatimusta”

    10. 10

      Alman hitti nostettiin jo Britannian suurimman radiokanavan A-listalle – merkitsee suurta näkyvyyttä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    2. 2

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    3. 3

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    4. 4

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Ruokatoimittaja ja viestintäyrittäjä Elina Jyväs kuoli 40-vuotiaana

    6. 6

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    7. 7

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    8. 8

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    9. 9

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    10. 10

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    11. Näytä lisää