Valikko
Ulkomaat    |   Essee

Optimismi on Euroopan koossapitävä liima

Vuonna 2016 on tapahtunut paljon asioita, jotka pakenevat ymmärrystä. Berliinin terrori-isku on vaikean vuoden surullinen lopetus. Sen ei pidä antaa nujertaa tulevaisuudenuskoa. Juuri Berliini on toivon kaupunki, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski Euroopan vuotta käsittelevässä esseessään.

Juhannusaattona 24. kesäkuuta minua alkoi naurattaa.

Britit olivat päättäneet erota Euroopan unionista, ja näyttelijä Paul Bettany kirjoitti Twitterissä: ”Tammikuussa sivuutin kaverini teorian siitä, että David Bowie oli universumia koossapitävä liima. Mutta enpä tiedä… Enpä tiedä…”

Bettany viittasi juuri brexit-kansanäänestykseen. Sen tulos oli selvinnyt juhannusaaton varhaisina tunteina: 51,9 prosenttia halusi ulos.

Kaikki tuntui hajoavan, kun Bowie oli poissa. Jopa Eurooppa.

Bettanyn twiitti nauratti spontaanisti, mutta vain ohikiitävän hetken. Ei brexitissä ole mitään hauskaa, yhtä vähän kuin Bowien kuolemassa. Musta huumori kolahti, koska satun fanittamaan sekä Eurooppaa että Bowieta.

Fanittaminen on vakava asia. Tunnen ihmisen, joka aina Kalle Päätalon Iijoki-sarjan luettuaan aloittaa sen alusta. Tunnen ihmisiä, jotka ovat ihan, että Arsenal. Tunnen ihmisiä, joiden täytyy Shakespeare-vimmassaan päästä toistuvasti Stratford-upon-Avoniin.

Tämä kaikki on täysin ymmärrettävää. Sellaista fanitus on. Minulle taas on turha tulla selittämään, että vuonna 2016 olisi ollut merkittävämpää henkilöuutista kuin David Bowien kuolema. Joku saattaa nyt väittää vastaan, että Yhdysvaltain presidenttivalinta, mutta Amerikassahan valitaan presidenttejä tavan takaa.

Bowie kuoli sunnuntaina 10. tammikuuta New Yorkissa. Radio Helsinki soitti Bowien kappaleita koko maanantaipäivän (Vuoden kulttuuriteko), eikä työnteosta tahtonut tulla mitään.

Mieleeni palautui erityisen väkevästi 1980-luku ja kesätyö Merimiehenkadun Elannossa. Tienestini olivat niukkoja (18 markkaa tunti), ja niistä kohtuuton osuus valui levykauppoihin. Öisin veivasin Bowien vinyylejä Espoossa.

Bowien levyjä en ryhdy tässä ruotimaan. Musiikin asiantuntijat osaavat sen paremmin; mikä minä olen heitä neuvomaan. Totean vain sivumennen, että heidän pitäisi ymmärtää antaa 1960-luvun lopun varhaistuotannolle enemmän painoarvoa. Esimerkiksi In the Heat of the Morning on kappale, jonka kolmen minuutin aikana vallitsee ikuinen seksihelle.

Me ihmiset yritämme esikuviemme kautta tavoittaa häivähdyksen jostain itseämme suuremmasta. Me lataamme idoleihimme merkityksiä. Esikuvista ammennetaan voimaa, myönteistä voimaa, ja se jos jokin on tarpeen näinä aikoina.

Siitä Euroopan fanittamisessakin on kyse, joskin juttu on vähän monisyisempi. Euroopan fanittaminen on käynyt viime aikoina työlääksi.

Eurooppa-ihastukseni alkoi vähän myöhemmin kuin Bowie-fanitus. Muistan yhden tärkeän virstanpylvään. Se oli 14. heinäkuuta 1989, Bastiljin valtauksen 200-vuotispäivä. Olin Pariisissa ja nuori. Juhlat olivat valtavat, ilotulitukset loputtomia.

Ostin t-paidan, jossa Vapaus johtaa kansaa. Kuva oli jäljennös Eugène Delacroix’n kuuluisasta maalauksesta, siitä, jossa paljasrintainen nainen ylväänä kantaa trikoloria toisessa, kivääriä toisessa kädessään.

T-paita kului puhki ja jäi jonnekin 1990-luvulle. Ranskan suuren vallankumouksen ideaalit kestävät paremmin aikaa. Ainakin niiden pitäisi kestää. Vapaus, veljeys, tasa-arvo.

Tämän vuoden heinäkuun 14. päivä päättyi täysin päinvastaisessa hengessä, hirvittävällä tavalla. Nizzan rantabulevardilla Promenade des Anglais’lla tunisialaissyntyinen Mohamed Lahouaiej-Bouhlel ajoi kansallispäivää juhlivaan väkijoukkoon kuorma-autolla. Terroriajossa kuoli 86 ihmistä.

On mahdoton tietää, mitä radikalisoitunut islamisti ajatteli. Poliisi pysäytti Lahouaiej-Bouhlelin ampumalla hänet kuorma-autoonsa. Ehkä hän halusi järkyttää Ranskaa sen juhlavimpana hetkenä. Ehkä ajankohta valikoitui siitä yksinkertaisesta syystä, että kansallispäivän iltana rantabulevardille oli pakkautunut kymmeniätuhansia ihmisiä.

Oli miten oli, ilmapiiri Ranskan kaupunkien kaduilla on muuttunut. Ei Pariisissa ennen vanhaan partioinut sotilaita rynnäkkökiväärien kanssa.

Nizzan murha-ajo ei valitettavasti ollut vuoden ainoa iso terrori-isku Euroopassa. Samaa kauhun mittaluokkaa olivat Brysselin hyökkäykset maaliskuussa.

Tätä kirjoittaessani Berliinissä on juuri tapahtunut terroriteko, jonka tekijä on ilmiselvästi matkinut Nizzaa. Rekalla joulutorin väentungokseen, ainakin 12 kuollutta.

Berliinissä tekijä oli valinnut kohteen samalla vastenmielisellä logiikalla kuin Nizzassa. Sen viattomampaa ja hilpeämpää ilmapiiriä ei Saksasta helpolla löydä kuin Weihnachtsmarkt aivan joulun alla.

Ja vielä Breitscheidplatzilla. Terrori-iskun tekopaikka on Berliinin sydämessä. Breitscheidplatz on Zoon aseman nurkilla, lasten rakastaman eläintarhan kupeessa. Joulutorin vieressä kohoaa maamerkki Gedächtniskirche, kirkko, joka on jätetty pommitusten runtelemaan asuunsa muistona menneistä kauheuksista.

Uusia kauheuksia taitaa ikävä kyllä olla tiedossa. Terrorismista näyttää tulleen Euroopan pysyvä vitsaus. Se on päättyvän ja edellisen vuoden murheellisin perintö. Ja se tarkoittaa, että edessä on entistäkin kivuliaampaa tasapainoilua valvonnan ja vapauden välillä.

Vapaudesta puheen ollen: kannattaa muistaa, että juuri Berliini on toivon kaupunki. Siihen palaan myöhemmin.

Vuonna 2016 on tapahtunut paljon muitakin asioita, jotka pakenevat ymmärrystä. On kuin universumia koossapitävät liimaukset olisivat oikeasti pettäneet.

Brexit tulikin jo mainittua. Britannian irtautumispäätöksen vaikutuksia ei kukaan vielä tiedä, mutta yksi aikakausi juhannuksena päättyi. Euroopan unioni, joka vuosikymmeniä oli laajentunut ja syventynyt, alkoikin mureta.

Brexit oli änkyränationalistien triumfi. Tavallaan se oli Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen Ukipin vaalivoitto. Kampanjoinnissa hämmensi valheen määrä.

Vuoden poskettomimmaksi argumentiksi valitsen Ukipin europarlamentaarikon David Coburnin väitteen, että Britannian pitää erota EU:sta paahtoleivän takia. Coburnin paahtoleivät ovat kuulemma ”peely-wally”, kalpeita lötköjä. Coburnin mukaan paahtoleipä ei paahdu riittävästi, koska leivänpaahtimet ovat EU-säädösten takia tehottomia.

Tässä on päädytty aika kauas siitä Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perusajatuksesta, että kansojen yhteistyöllä pidetään yllä rauhaa.

Vapaus, veljeys, tasa-arvo, rauha. Kaikki periaatteet tuntuvat vajoavan kuonaan, jota poliittisissa puheissa ja internetissä nykyään levitetään. Tehottomat leivänpaahtimet ovat siinä sontaläjässä hyvin kilttiä.

Euroopassa on vallalla häkellyttävä ristiriita. Me kansalaiset olemme keskimäärin koulutetumpia ja voimme keskimäärin paremmin kuin koskaan. Olisi siis luontevaa olettaa, että me tekisimme ratkaisumme – esimerkiksi äänestyspäätöksemme – järkiperäisemmin kuin koskaan.

Vaan ei. Ummehtunut nationalismi ja heppoinen leivänpaahdinpopulismi ovat kovassa kurssissa. Vähemmistöjen lyöminen lyö leiville. Alan johtava taidonnäyte ei tosin tule Euroopasta vaan Yhdysvalloista.

Törmäsin vähän aikaa sitten kirjeeseen, jonka itävaltalainen Sigmund Freud oli kirjoittanut hollantilaiselle tuttavalleen tohtori Frederik van Eedenille joulukuussa 1914, siis ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa.

Psykoanalyysistä en ymmärrä mitään, mutta Freudin paria virkettä voi soveltaa sellaisenaan 2010-luvun poliittiseen ilmapiiriin: ”Ihmiskunnan alkukantaiset, villit ja pahat impulssit eivät ole kadonneet yhdessäkään yksilössä. Ne jatkavat olemassaoloaan, vaikkakin tukahdutettuina, ja odottavat tilaisuutta tuoda itseään esille. Niin ikään järkemme on hento ja riippuvainen asia, impulssiemme ja tunteidemme leikkikalu.”

Euroopassa ja Yhdysvalloissa on kosolti poliitikkoja, jotka osaavat leikittää taitavasti. Lisää leikkiä on luvassa vuonna 2017.

Eurooppa-fanin elämää ei helpota, että myös reunoilla rytisee.

Heinäkuussa Turkissa tehtiin vallankaappausyritys. Kuolonuhreja oli satoja. On epäselvää, ketkä kaikki olivat salaliitossa mukana.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on ratkaissut tilanteen epäilemällä kaikkia. Samalla hän tietysti pönkittää omaa valtaansa. Turkin kehityssuunta on paitsi Turkin itsensä myös Euroopan kannalta huono, koska Turkki on Euroopan ja Lähi-idän sarana. Turkkia terrorismi riivaa vielä paljon pahemmin kuin Eurooppaa.

Lähi-itä taas on ilmiliekeissä. Vuosisadan alussa Yhdysvaltain presidentti George W. Bush lupasi levittää sinne vapautta. Seurasi rumaa jälkeä Irakissa.

Vielä paljon rumempaa jälkeä tulee nyt, kun Venäjä levittää vakautta Syyriassa. Sitä Venäjä on sanonut tekevänsä. Puolustusministeri Sergei Šoigu summasi lokakuussa, että ”olemme onnistuneet vakauttamaan maan tilanteen”.

Samaan aikaan Venäjän ilmavoimat pommitti Aleppon sairaaloita. Me seurasimme voimattomina kaukaa, videoilta, kuinka lapsia kaivettiin raunioista.

Euroopan kaupungeissa järjestettiin kyllä valtavia mielenosoituksia – vapaakauppasopimuksia vastaan.

”Kaikki ei ole kohdallaan”, sanoi liittokansleri Angela Merkel. Hän tarkoitti viiltävää ristiriitaa siinä, mikä saa mielenosoittajat Saksan kaduille ja mikä ei. Merkelin huomio oli oikea.

Vapaakauppa on sinänsä tärkeä asia. Jotkut pienet kansantaloudet ovat suorastaan riippuvaisia viennistä. Kaupan esteiden ystävät voivat nyt kuitenkin olla levollisin mielin, kun Donald Trump valittiin presidentiksi.

Trumpin valinta oli järkipolitiikkaan uskovalle sokki. This is not America. Mutta kyllä se vain oli Amerikka, joka ensin kuunteli yhden kampanjallisen valehtelua, solvausta ja tölvintää ja sitten äänesti sen mukaisesti.

Trump on vuoden puhutuin mies, joten ei hänestä sen enempää. Vapaakaupasta vain sen verran, että Yhdysvaltain presidentillä on laajat valtaoikeudet kauppapolitiikassa. On mahdollista, että Trumpin valtakausi tarkoittaa uusia tullimuureja. Historiasta löytyy runsaasti esimerkkejä, mitä kauppasodat tarkoittavat.

Yhdysvaltain kongressi mätkäisi vuonna 1930 Smoot-Hawley-nimellä tunnetun paketin, ankarat tuontitullit, jotka syvensivät maailmanlamaa. Talousahdingoilla taas on syvällekäypiä poliittisia seurauksia, minkä voi lukea Euroopan 1930-luvusta.

1930-luku mainittu. Se mainitaan nykyään liian heppoisin perustein, ja nyt täytyykin vähän pakittaa.

Liberaali demokratia on puolustuskannalla, mutta emme me sentään missään Weimarin tasavallassa elä. Ei kuulu rautasaappaiden töminää.

Vuonna 2017 ajattelin jatkaa Euroopan ja David Bowien fanittamista. Molemmat ovat esikuvia, joista voi ammentaa myönteistä voimaa. Optimismi on universumia koossapitävä liima. Kyynisyys ei ole.

Sekä Euroopan että Bowien tarinassa haluan nähdä valoa. Euroopan kohdalla voi vaikkapa miettiä toisen maailmansodan jälkeistä kehitystä.

Länsi-Eurooppa toipui sodasta hämmästyttävän nopeasti. Seurasi vaurastumisen vuosikymmeniä. Wirtschaftswunder, talousihme, niin kuin sitä Länsi-Saksassa kutsuttiin. Les Trente Glorieuses, kolmekymmentä loistavaa vuotta, sanottiin Ranskassa.

Toinen valoisa eurooppalaisesimerkki on rautaesiripun purku, joka pääosin sujui vailla väkivaltaa. Vapaus johti kansaa, mutta ilman kivääriä.

Jos tällaiset ihmeteot olivat mahdollisia ennen, niin mikseivät ne olisi jatkossakin, kun nykyiset ongelmat sentään ovat hallittavamman kokoisia.

Berliinin muuria oli muuten murtamassa David Bowie. En nyt väitä, että hän sen kaatoi, mutta ei hänen panoksensa aivan vähäpätöinenkään ollut.

Kesäkuussa 1987 Bowie konsertoi Reichstagin luona, Länsi-Berliinin puolella tietysti. Mutta ulkoilmakonserttia kerääntyi kuuntelemaan myös tuhansia itäberliiniläisnuoria. He olivat Bowien selkäpuolella muurin takana.

Musiikki kantoi kevyesti muurin yli, ja rauhallisesti alkanut ilta päättyi DDR:n poliisin koviin otteisiin. Voi arvata, mitä itäberliiniläiset nuoret ajattelivat muurista ja omasta valtiostaan.

We can beat them, forever and ever. Then we could be heroes, just for one day.

”Heroes” on Bowien Berliinin-kauden tunnetuin kappale. Totta kai hän esitti sen tuona kesäiltana 1987.

Bowie oli levyttänyt ”Heroesin” vuonna 1977 Hansa-studiolla Kreuzbergin kaupunginosassa, muurin kupeessa.

Heroes” on nimenomaan Berliini-kappale, mutta kertosäkeen sanoma on universaali. Se kannattaa pitää mielessä tänäänkin, kun Berliini suree, ja monet meistä Berliinin kanssa.

Me voimme kukistaa heidät. Me voimme olla sankareita.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Sara Forsbergin piti esiintyä Katy Perryn kanssa, mutta Pietarsaaren Halpa-Hallin lavalle nousi uransa kadottanut lupaus – voiko tubetähti vielä nousta menestykseen?

    2. 2

      Henri Karvinen jätti lukion väliin, työskenteli 10 vuotta rakennuksilla ja pääsi lääkikseen – Nyt hän kertoo, mikä oli onnistumisen salaisuus

    3. 3

      ”Mikä Juha Sipilää vaivaa?” – Hallituskumppanit kummastelevat pääministerin outoja ja arvaamattomia avauksia

    4. 4

      Tanskan maahanmuutto­ministeri: Jos pizzeriassa ei puhuta tanskaa, ilmiantakaa se viranomaisille

    5. 5

      Helsinkiläinen rakennusalan opiskelija kuvaa kerrostaloja Instagramiin, brittien The Guardian -lehti ihastui

    6. 6

      Sörnäisten rantatien kupeeseen tulossa ravintola- ja vapaa-ajan keskittymä – Tarkoitus avata jo tänä kesänä

    7. 7

      Suuren urheilusponsorin perijä välttelee oikeudenkäyntiä kuolonkolarista – ja viettää yhä ylellistä elämää

    8. 8

      Melania Trump piti harvinaisen julkisen puheen rohkeista naisista, ja Suomi oli näyttävästi esillä (tai ainakin yksi suomen kielen sana oli)

    9. 9

      Trump uhkaa taistella oman puolueensa konservatiivi­siipeä vastaan

    10. 10

      Radikaali rehellisyys voi muuttaa elämäsi ja tuhota parisuhteesi, mutta on sen arvoista, sanoo Tuuli Syvänen: ”Vaihtoehto on elää feikkaamalla”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Henri Karvinen jätti lukion väliin, työskenteli 10 vuotta rakennuksilla ja pääsi lääkikseen – Nyt hän kertoo, mikä oli onnistumisen salaisuus

    2. 2

      Sara Forsbergin piti esiintyä Katy Perryn kanssa, mutta Pietarsaaren Halpa-Hallin lavalle nousi uransa kadottanut lupaus – voiko tubetähti vielä nousta menestykseen?

    3. 3

      ”Mikä Juha Sipilää vaivaa?” – Hallituskumppanit kummastelevat pääministerin outoja ja arvaamattomia avauksia

    4. 4

      Poliisin mukaan moni käännytettävä uhkailee itsemurhalla – Mitä afganistanilaiselle Rezalle tapahtui sen jälkeen, kun hän oli kiivennyt köysi kädessä Rautatientorin puuhun?

    5. 5

      Melania Trump piti harvinaisen julkisen puheen rohkeista naisista, ja Suomi oli näyttävästi esillä (tai ainakin yksi suomen kielen sana oli)

    6. 6

      Radikaali rehellisyys voi muuttaa elämäsi ja tuhota parisuhteesi, mutta on sen arvoista, sanoo Tuuli Syvänen: ”Vaihtoehto on elää feikkaamalla”

    7. 7

      Huumevalistus vie lapsilta lelut saksalaisissa päiväkodeissa – Suomalaistutkija: ”Kannattaa kokeilla kotonakin”

    8. 8

      Jättimäinen pyton söi miehen Indonesiassa

    9. 9

      Tukiopetusta jäi pitämättä Lauttasaaressa – rehtori antoi rahat opettajille joululahjaksi

    10. 10

      Euroopan vanhin laiskiainen putosi puusta Korkeasaaressa – tällainen on onnettomuuteen joutunut 43-vuotias Coco

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Sara Forsbergin piti esiintyä Katy Perryn kanssa, mutta Pietarsaaren Halpa-Hallin lavalle nousi uransa kadottanut lupaus – voiko tubetähti vielä nousta menestykseen?

    2. 2

      Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

    3. 3

      Hampurilaistesti: Maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

    4. 4

      ”Ahne”, ”ikävä tapaus”, ”nuoria naisia lähentelevä outolintu” – tv-pomo Jorma Sairasen muistelmissa Spede, Petelius ja muut tv:n kultakauden suosikit saavat huutia

    5. 5

      Synnytyssaleihin tulee ympärileikattuja naisia jo viikoittain – ”Vaikeuttaa monin tavoin synnytystä”

    6. 6

      Toni Kitin kova flunssa olikin aids – Nyt hän toivoo, että muut eivät uskoisi netin valesivuja

    7. 7

      Lääkkeillä laihtumisesta on saatu lupaavia tuloksia – näistä syistä me lihomme rajummin kuin koskaan

    8. 8

      Henri Karvinen jätti lukion väliin, työskenteli 10 vuotta rakennuksilla ja pääsi lääkikseen – Nyt hän kertoo, mikä oli onnistumisen salaisuus

    9. 9

      Mätä brassiliha järkyttää, mutta Suomessakin kuluttajaa sumutetaan – ihan joka päivä

    10. 10

      Amatöörin voittama Jussi-palkinto on märkä rätti ammatti­näyttelijöiden kasvoille – Yleisön suosikit on Jusseissa unohdettu

    11. Näytä lisää