Valikko
Ulkomaat    |   Essee

Optimismi on Euroopan koossapitävä liima

Vuonna 2016 on tapahtunut paljon asioita, jotka pakenevat ymmärrystä. Berliinin terrori-isku on vaikean vuoden surullinen lopetus. Sen ei pidä antaa nujertaa tulevaisuudenuskoa. Juuri Berliini on toivon kaupunki, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski Euroopan vuotta käsittelevässä esseessään.

Juhannusaattona 24. kesäkuuta minua alkoi naurattaa.

Britit olivat päättäneet erota Euroopan unionista, ja näyttelijä Paul Bettany kirjoitti Twitterissä: ”Tammikuussa sivuutin kaverini teorian siitä, että David Bowie oli universumia koossapitävä liima. Mutta enpä tiedä… Enpä tiedä…”

Bettany viittasi juuri brexit-kansanäänestykseen. Sen tulos oli selvinnyt juhannusaaton varhaisina tunteina: 51,9 prosenttia halusi ulos.

Kaikki tuntui hajoavan, kun Bowie oli poissa. Jopa Eurooppa.

Bettanyn twiitti nauratti spontaanisti, mutta vain ohikiitävän hetken. Ei brexitissä ole mitään hauskaa, yhtä vähän kuin Bowien kuolemassa. Musta huumori kolahti, koska satun fanittamaan sekä Eurooppaa että Bowieta.

Fanittaminen on vakava asia. Tunnen ihmisen, joka aina Kalle Päätalon Iijoki-sarjan luettuaan aloittaa sen alusta. Tunnen ihmisiä, jotka ovat ihan, että Arsenal. Tunnen ihmisiä, joiden täytyy Shakespeare-vimmassaan päästä toistuvasti Stratford-upon-Avoniin.

Tämä kaikki on täysin ymmärrettävää. Sellaista fanitus on. Minulle taas on turha tulla selittämään, että vuonna 2016 olisi ollut merkittävämpää henkilöuutista kuin David Bowien kuolema. Joku saattaa nyt väittää vastaan, että Yhdysvaltain presidenttivalinta, mutta Amerikassahan valitaan presidenttejä tavan takaa.

Bowie kuoli sunnuntaina 10. tammikuuta New Yorkissa. Radio Helsinki soitti Bowien kappaleita koko maanantaipäivän (Vuoden kulttuuriteko), eikä työnteosta tahtonut tulla mitään.

Mieleeni palautui erityisen väkevästi 1980-luku ja kesätyö Merimiehenkadun Elannossa. Tienestini olivat niukkoja (18 markkaa tunti), ja niistä kohtuuton osuus valui levykauppoihin. Öisin veivasin Bowien vinyylejä Espoossa.

Bowien levyjä en ryhdy tässä ruotimaan. Musiikin asiantuntijat osaavat sen paremmin; mikä minä olen heitä neuvomaan. Totean vain sivumennen, että heidän pitäisi ymmärtää antaa 1960-luvun lopun varhaistuotannolle enemmän painoarvoa. Esimerkiksi In the Heat of the Morning on kappale, jonka kolmen minuutin aikana vallitsee ikuinen seksihelle.

Me ihmiset yritämme esikuviemme kautta tavoittaa häivähdyksen jostain itseämme suuremmasta. Me lataamme idoleihimme merkityksiä. Esikuvista ammennetaan voimaa, myönteistä voimaa, ja se jos jokin on tarpeen näinä aikoina.

Siitä Euroopan fanittamisessakin on kyse, joskin juttu on vähän monisyisempi. Euroopan fanittaminen on käynyt viime aikoina työlääksi.

Eurooppa-ihastukseni alkoi vähän myöhemmin kuin Bowie-fanitus. Muistan yhden tärkeän virstanpylvään. Se oli 14. heinäkuuta 1989, Bastiljin valtauksen 200-vuotispäivä. Olin Pariisissa ja nuori. Juhlat olivat valtavat, ilotulitukset loputtomia.

Ostin t-paidan, jossa Vapaus johtaa kansaa. Kuva oli jäljennös Eugène Delacroix’n kuuluisasta maalauksesta, siitä, jossa paljasrintainen nainen ylväänä kantaa trikoloria toisessa, kivääriä toisessa kädessään.

T-paita kului puhki ja jäi jonnekin 1990-luvulle. Ranskan suuren vallankumouksen ideaalit kestävät paremmin aikaa. Ainakin niiden pitäisi kestää. Vapaus, veljeys, tasa-arvo.

Tämän vuoden heinäkuun 14. päivä päättyi täysin päinvastaisessa hengessä, hirvittävällä tavalla. Nizzan rantabulevardilla Promenade des Anglais’lla tunisialaissyntyinen Mohamed Lahouaiej-Bouhlel ajoi kansallispäivää juhlivaan väkijoukkoon kuorma-autolla. Terroriajossa kuoli 86 ihmistä.

On mahdoton tietää, mitä radikalisoitunut islamisti ajatteli. Poliisi pysäytti Lahouaiej-Bouhlelin ampumalla hänet kuorma-autoonsa. Ehkä hän halusi järkyttää Ranskaa sen juhlavimpana hetkenä. Ehkä ajankohta valikoitui siitä yksinkertaisesta syystä, että kansallispäivän iltana rantabulevardille oli pakkautunut kymmeniätuhansia ihmisiä.

Oli miten oli, ilmapiiri Ranskan kaupunkien kaduilla on muuttunut. Ei Pariisissa ennen vanhaan partioinut sotilaita rynnäkkökiväärien kanssa.

Nizzan murha-ajo ei valitettavasti ollut vuoden ainoa iso terrori-isku Euroopassa. Samaa kauhun mittaluokkaa olivat Brysselin hyökkäykset maaliskuussa.

Tätä kirjoittaessani Berliinissä on juuri tapahtunut terroriteko, jonka tekijä on ilmiselvästi matkinut Nizzaa. Rekalla joulutorin väentungokseen, ainakin 12 kuollutta.

Berliinissä tekijä oli valinnut kohteen samalla vastenmielisellä logiikalla kuin Nizzassa. Sen viattomampaa ja hilpeämpää ilmapiiriä ei Saksasta helpolla löydä kuin Weihnachtsmarkt aivan joulun alla.

Ja vielä Breitscheidplatzilla. Terrori-iskun tekopaikka on Berliinin sydämessä. Breitscheidplatz on Zoon aseman nurkilla, lasten rakastaman eläintarhan kupeessa. Joulutorin vieressä kohoaa maamerkki Gedächtniskirche, kirkko, joka on jätetty pommitusten runtelemaan asuunsa muistona menneistä kauheuksista.

Uusia kauheuksia taitaa ikävä kyllä olla tiedossa. Terrorismista näyttää tulleen Euroopan pysyvä vitsaus. Se on päättyvän ja edellisen vuoden murheellisin perintö. Ja se tarkoittaa, että edessä on entistäkin kivuliaampaa tasapainoilua valvonnan ja vapauden välillä.

Vapaudesta puheen ollen: kannattaa muistaa, että juuri Berliini on toivon kaupunki. Siihen palaan myöhemmin.

Vuonna 2016 on tapahtunut paljon muitakin asioita, jotka pakenevat ymmärrystä. On kuin universumia koossapitävät liimaukset olisivat oikeasti pettäneet.

Brexit tulikin jo mainittua. Britannian irtautumispäätöksen vaikutuksia ei kukaan vielä tiedä, mutta yksi aikakausi juhannuksena päättyi. Euroopan unioni, joka vuosikymmeniä oli laajentunut ja syventynyt, alkoikin mureta.

Brexit oli änkyränationalistien triumfi. Tavallaan se oli Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen Ukipin vaalivoitto. Kampanjoinnissa hämmensi valheen määrä.

Vuoden poskettomimmaksi argumentiksi valitsen Ukipin europarlamentaarikon David Coburnin väitteen, että Britannian pitää erota EU:sta paahtoleivän takia. Coburnin paahtoleivät ovat kuulemma ”peely-wally”, kalpeita lötköjä. Coburnin mukaan paahtoleipä ei paahdu riittävästi, koska leivänpaahtimet ovat EU-säädösten takia tehottomia.

Tässä on päädytty aika kauas siitä Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perusajatuksesta, että kansojen yhteistyöllä pidetään yllä rauhaa.

Vapaus, veljeys, tasa-arvo, rauha. Kaikki periaatteet tuntuvat vajoavan kuonaan, jota poliittisissa puheissa ja internetissä nykyään levitetään. Tehottomat leivänpaahtimet ovat siinä sontaläjässä hyvin kilttiä.

Euroopassa on vallalla häkellyttävä ristiriita. Me kansalaiset olemme keskimäärin koulutetumpia ja voimme keskimäärin paremmin kuin koskaan. Olisi siis luontevaa olettaa, että me tekisimme ratkaisumme – esimerkiksi äänestyspäätöksemme – järkiperäisemmin kuin koskaan.

Vaan ei. Ummehtunut nationalismi ja heppoinen leivänpaahdinpopulismi ovat kovassa kurssissa. Vähemmistöjen lyöminen lyö leiville. Alan johtava taidonnäyte ei tosin tule Euroopasta vaan Yhdysvalloista.

Törmäsin vähän aikaa sitten kirjeeseen, jonka itävaltalainen Sigmund Freud oli kirjoittanut hollantilaiselle tuttavalleen tohtori Frederik van Eedenille joulukuussa 1914, siis ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa.

Psykoanalyysistä en ymmärrä mitään, mutta Freudin paria virkettä voi soveltaa sellaisenaan 2010-luvun poliittiseen ilmapiiriin: ”Ihmiskunnan alkukantaiset, villit ja pahat impulssit eivät ole kadonneet yhdessäkään yksilössä. Ne jatkavat olemassaoloaan, vaikkakin tukahdutettuina, ja odottavat tilaisuutta tuoda itseään esille. Niin ikään järkemme on hento ja riippuvainen asia, impulssiemme ja tunteidemme leikkikalu.”

Euroopassa ja Yhdysvalloissa on kosolti poliitikkoja, jotka osaavat leikittää taitavasti. Lisää leikkiä on luvassa vuonna 2017.

Eurooppa-fanin elämää ei helpota, että myös reunoilla rytisee.

Heinäkuussa Turkissa tehtiin vallankaappausyritys. Kuolonuhreja oli satoja. On epäselvää, ketkä kaikki olivat salaliitossa mukana.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on ratkaissut tilanteen epäilemällä kaikkia. Samalla hän tietysti pönkittää omaa valtaansa. Turkin kehityssuunta on paitsi Turkin itsensä myös Euroopan kannalta huono, koska Turkki on Euroopan ja Lähi-idän sarana. Turkkia terrorismi riivaa vielä paljon pahemmin kuin Eurooppaa.

Lähi-itä taas on ilmiliekeissä. Vuosisadan alussa Yhdysvaltain presidentti George W. Bush lupasi levittää sinne vapautta. Seurasi rumaa jälkeä Irakissa.

Vielä paljon rumempaa jälkeä tulee nyt, kun Venäjä levittää vakautta Syyriassa. Sitä Venäjä on sanonut tekevänsä. Puolustusministeri Sergei Šoigu summasi lokakuussa, että ”olemme onnistuneet vakauttamaan maan tilanteen”.

Samaan aikaan Venäjän ilmavoimat pommitti Aleppon sairaaloita. Me seurasimme voimattomina kaukaa, videoilta, kuinka lapsia kaivettiin raunioista.

Euroopan kaupungeissa järjestettiin kyllä valtavia mielenosoituksia – vapaakauppasopimuksia vastaan.

”Kaikki ei ole kohdallaan”, sanoi liittokansleri Angela Merkel. Hän tarkoitti viiltävää ristiriitaa siinä, mikä saa mielenosoittajat Saksan kaduille ja mikä ei. Merkelin huomio oli oikea.

Vapaakauppa on sinänsä tärkeä asia. Jotkut pienet kansantaloudet ovat suorastaan riippuvaisia viennistä. Kaupan esteiden ystävät voivat nyt kuitenkin olla levollisin mielin, kun Donald Trump valittiin presidentiksi.

Trumpin valinta oli järkipolitiikkaan uskovalle sokki. This is not America. Mutta kyllä se vain oli Amerikka, joka ensin kuunteli yhden kampanjallisen valehtelua, solvausta ja tölvintää ja sitten äänesti sen mukaisesti.

Trump on vuoden puhutuin mies, joten ei hänestä sen enempää. Vapaakaupasta vain sen verran, että Yhdysvaltain presidentillä on laajat valtaoikeudet kauppapolitiikassa. On mahdollista, että Trumpin valtakausi tarkoittaa uusia tullimuureja. Historiasta löytyy runsaasti esimerkkejä, mitä kauppasodat tarkoittavat.

Yhdysvaltain kongressi mätkäisi vuonna 1930 Smoot-Hawley-nimellä tunnetun paketin, ankarat tuontitullit, jotka syvensivät maailmanlamaa. Talousahdingoilla taas on syvällekäypiä poliittisia seurauksia, minkä voi lukea Euroopan 1930-luvusta.

1930-luku mainittu. Se mainitaan nykyään liian heppoisin perustein, ja nyt täytyykin vähän pakittaa.

Liberaali demokratia on puolustuskannalla, mutta emme me sentään missään Weimarin tasavallassa elä. Ei kuulu rautasaappaiden töminää.

Vuonna 2017 ajattelin jatkaa Euroopan ja David Bowien fanittamista. Molemmat ovat esikuvia, joista voi ammentaa myönteistä voimaa. Optimismi on universumia koossapitävä liima. Kyynisyys ei ole.

Sekä Euroopan että Bowien tarinassa haluan nähdä valoa. Euroopan kohdalla voi vaikkapa miettiä toisen maailmansodan jälkeistä kehitystä.

Länsi-Eurooppa toipui sodasta hämmästyttävän nopeasti. Seurasi vaurastumisen vuosikymmeniä. Wirtschaftswunder, talousihme, niin kuin sitä Länsi-Saksassa kutsuttiin. Les Trente Glorieuses, kolmekymmentä loistavaa vuotta, sanottiin Ranskassa.

Toinen valoisa eurooppalaisesimerkki on rautaesiripun purku, joka pääosin sujui vailla väkivaltaa. Vapaus johti kansaa, mutta ilman kivääriä.

Jos tällaiset ihmeteot olivat mahdollisia ennen, niin mikseivät ne olisi jatkossakin, kun nykyiset ongelmat sentään ovat hallittavamman kokoisia.

Berliinin muuria oli muuten murtamassa David Bowie. En nyt väitä, että hän sen kaatoi, mutta ei hänen panoksensa aivan vähäpätöinenkään ollut.

Kesäkuussa 1987 Bowie konsertoi Reichstagin luona, Länsi-Berliinin puolella tietysti. Mutta ulkoilmakonserttia kerääntyi kuuntelemaan myös tuhansia itäberliiniläisnuoria. He olivat Bowien selkäpuolella muurin takana.

Musiikki kantoi kevyesti muurin yli, ja rauhallisesti alkanut ilta päättyi DDR:n poliisin koviin otteisiin. Voi arvata, mitä itäberliiniläiset nuoret ajattelivat muurista ja omasta valtiostaan.

We can beat them, forever and ever. Then we could be heroes, just for one day.

”Heroes” on Bowien Berliinin-kauden tunnetuin kappale. Totta kai hän esitti sen tuona kesäiltana 1987.

Bowie oli levyttänyt ”Heroesin” vuonna 1977 Hansa-studiolla Kreuzbergin kaupunginosassa, muurin kupeessa.

Heroes” on nimenomaan Berliini-kappale, mutta kertosäkeen sanoma on universaali. Se kannattaa pitää mielessä tänäänkin, kun Berliini suree, ja monet meistä Berliinin kanssa.

Me voimme kukistaa heidät. Me voimme olla sankareita.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tellervo Koivisto jätti jäähyväiset aviomiehelleen Mauno Koivistolle

    2. 2

      Koiviston vävy lausui kiitoksen muistotilaisuudessa: ”Tilaisuus on sekä valtiollinen, sotilaallinen, että oikealla tavalla hengellinen”

    3. 3

      Trump yllätti Nato-kokouksessa: Ei luvannut tukea yhteispuolustukselle, vaati maahanmuuton valvontaa ja terrorismin kitkemistä

    4. 4

      Mauno Koivisto saatettiin haudan lepoon, Suomi herkistyi muistelemaan presidenttiä ja itsenäisyyden vaiheita – HS kokosi hautajaispäivän tärkeimmät hetket

    5. 5

      Cristiano Ronaldoa uhkaa jopa viiden vuoden vankeustuomio veronkierrosta

    6. 6

      Piispa Eero Huovinen siunauspuheessaan: ”Satavuotiaan Suomen historiaan Mauno Koivisto ehti jättää syviä kädenjälkiä” – lue puhe kokonaisuudessaan

    7. 7

      Mauno Koiviston hautajaiset ilmasta ja 360-asteen pallopanoraamoina

    8. 8

      Britannia raivostui USA:lle Manchester-kuvien vuotamisesta – Trump lupasi kovia otteita hallintonsa vuotajia vastaan ja ulkoministeri Tillerson matkustaa Britanniaan

    9. 9

      Presidentti Mauno Koiviston hautajaiset alusta loppuun – seppeleiden lasku, siunaustilaisuus, yleisö kaduilla, surusaattue ja hautaan lasku

    10. 10

      Säätytalolla muisteltiin presidentti Koivistoa ilolla – Paavo Lipponen vertasi filosofikuninkaaseen

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Britannia raivostui USA:lle Manchester-kuvien vuotamisesta – Trump lupasi kovia otteita hallintonsa vuotajia vastaan ja ulkoministeri Tillerson matkustaa Britanniaan

    2. 2

      Mauno Koivisto saatettiin haudan lepoon, Suomi herkistyi muistelemaan presidenttiä ja itsenäisyyden vaiheita – HS kokosi hautajaispäivän tärkeimmät hetket

    3. 3

      Kiky-sopimus teki monien helatorstaista tavallisen työpäivän, eikä se miellytä kaikkia – ”Toki tämä päähän ottaa”

    4. 4

      Ilmavaivoja ruisleivästä, ummetusta mustikoista – Katso, missä ruoka-aineissa saattaa piillä vatsavaivojen syy

    5. 5

      Tellervo Koivisto jätti jäähyväiset aviomiehelleen Mauno Koivistolle

    6. 6

      Kun veli sairastui skitsofreniaan, Tiina Tuomisen elämässä alkoi vuosien salailu: ”Kun kerroin työkavereille, tajusin, miten paljon salaisuus oli syönyt minua”

    7. 7

      Oikeustieteilijät pöyristyivät: Suomessa ei ole kahdeksaan kuukauteen hallitusta ja presidenttiä valvovaa oikeuskansleria – ”Täysin kestämätöntä perustuslain kannalta”

    8. 8

      Pitäisikö perheellisten naisten lyhentää työuraansa vielä asepalveluksellakin? Tällaiset vaatimukset kertovat, että feminismiä tarvitaan

    9. 9

      Tutkimus: Noin puolet suomalais­nuorista ei koe mitään puoluetta omakseen – nuorten kielteisyys romaneja kohtaan yllätti tutkijat

    10. 10

      Tähtien sota ilmestyi 40 vuotta sitten, mutta George Lucasin mielestä elokuva ei ole valmis – ja siksi hän on onnistunut lähes pilaamaan sen

    11. Näytä lisää
    1. 1

      200 tonnia kemikaaleja muutti rehevöityneen suomalais­järven turkoosin­kirkkaaksi kuin Välimeri – ”Muutos on aivan uskomaton”

    2. 2

      Britannia ei usko Manchesterin pommittajan toimineen yksin, poliisi otti kiinni lisää ihmisiä

    3. 3

      Luokkahyppy voi myös kaduttaa – yliopistoon päätynyt duunarin lapsi ikävöi takaisin työväenluokkaan

    4. 4

      Keskustelutilaisuus päättyi riitaan: Taloustieteen huippuprofessori kyllästyi Suomeen, irtisanoutui ja palaa takaisin Ruotsiin – ”Tutkimustiedolla ei ole täällä juuri mitään merkitystä”

    5. 5

      Luokkajako lentokoneessa näkyy ilmaraivona

    6. 6

      Suomalaisen tunnistaa ulkomailla jo kaukaa

    7. 7

      Kemikaalein puhdistettu järvi nousi supersuosituksi, video veden alta todistaa häkellyttävän hyvän näkyvyyden: ”Norjan meret jäävät toiseksi”

    8. 8

      Paljonko rahaa on sopiva lahja? Tapakouluttaja kannustaa kohtuuteen ja ihmettelee työikäisten matkakassoja

    9. 9

      Kauppatieteiden opiskelija havahtui turhanpäiväiseen kulutukseensa ja alkoi vältellä kaikkea muoviin pakattua – nyt hän tekee jopa deodoranttinsa itse

    10. 10

      Onko tämä kaikkien aikojen seuramatka? 800 suomalaista lähtee Afrikkaan testaamaan ripulirokotetta, joka voi pelastaa miljoonia lapsia – sinä voit hakea mukaan matkalle

    11. Näytä lisää