Ulkomaat

Naisia miesten puku­huoneessa, hirmu­tuomioita pikku­rikoksista, korko­kenkiä juoksu­matolla – HS:n kirjeen­vaihtajat kertovat, milloin he tuntevat itsensä maailmalla suomalaisiksi

Herättääkö ruotsalaisten kohtuukäyttö kateutta? Miten sujuu autonpesu Moskovassa? HS:n kirjeenvaihtajat kertovat, milloin tunsivat olonsa suomalaiseksi.

HS:n kahdeksan kirjeenvaihtajaa kertoo, millaisissa tilanteissa maailmassa kulttuurierot näyttäytyvät.

Katriina Pajari, Peking: Juoksumatolla korkokengissä

Suomalaisnaisena Kiinassa tuntuu välillä kuin eläisi hassussa Youtube-videossa.

Olen paikallisten mielestä kaikin puolin valtava, paitsi hiuksista. Ne ovat kiinalaisten mielestä niin ohuet, että kampaamossa ihmiset kerääntyivät koskemaan. Lopulta: Tätä tukkaa emme uskalla värjätä, koska kaljuuntumisriski on ilmeinen.

Menin ostamaan korkokenkiä. Ehkä jotkut sirot hopeiset, ajattelin – ja havahduin, kun myyjä ohjasi miesten osastolle. Näistä löytyy myös sinun kokoasi, hän totesi ja tarjosi hyllystä ruskeita isoisämallin nahkatossuja.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Vaatemyyjä saattaa iloisena kutsua puotiinsa: ”Lady, meillä on myös tooodella isoja kokoja!

Olen 170 senttimetriä pitkä ja jalkani on kokoa 40,5. Kiinassa naisten keskipituus 157 senttiä ja kengät usein kokoa 36. Tosin vaihtelu on suurta: Pohjoisen väki on pidempää kuin etelän.


Kiinassa kauneutta on olla siro ja laiha. Viime vuosina lehdissä on kirjoitettu naisten ”pullukoitumisesta”. Syy on kohonnut elintaso. Naisten keskipaino on noussut vuosikymmenessä 1,7 kilolla. Nyt se on 57 kiloa.

Laihduttaminen on muotia. Enemmistö käy pillerikuurille, mutta osa lähtee kuntosalille.

Siellä joku treenaa farkuissa, toinen on korkokengissä juoksumatolla. Yksi laittaa ylätaljaan niin paljon painoa, että tangosta voi roikkua. Pukuhuoneen puolella joku polttaa suihkun aikana tupakan ja monet eivät käytä pyyhettä. He kuivaavat koko vartalonsa hiustenkuivaajalla.

Esimerkit ovat itse nähtyjä.

Toki Kiinassakin on fitnessnaisia. Mutta lihakset – valtaosa ei pidä niitä viehättävinä. Harvoin näkee hikirääkättyä naista.

Osa uskoo, että toistuvat tunnin juoksulenkit voivat uuvuttaa naisen kehon niin, että se aiheuttaa jopa lapsettomuutta.

Sievää on se, mikä on ollut aina: naisellinen naiseus. Kun tein penkkipunnerrusta, saliohjaaja nauroi: Yritätkö olla mies?

Pekka Hakala, Moskova: Suomen ja Venäjän työelämän ero kirkastuu autopesussa

Kaikenlaiset määräykset lisääntyvät Suomessa, mutta kuvittelen, että auton peseminen omalla pihalla on laillista ja niin olen kesäisin Suomessa tehnytkin. Talvella olen työntynyt öisin lähimmälle Shellille, koska yöaikaan automaattipesun saa siellä puoleen hintaan.

Venäjän kaupungeissa auton peseminen kadulla tai parkkipaikalla on ainakin pesulamiesten mukaan kielletty. Mutta ei se mitään, naapurustoni Lukoil-asemalla toimivassa MSK Moika -ketjun pesulassa parhaan vahapesun käsin saa 600 ruplalla eli alle kymmenen euron.


Siis puolen tunnin pesun ja kuivauksen, ja kumimatot pestään kaupan päälle. Sisätilan puunauksesta pitää maksaa lisää. Parhaimmillaan autoni kimpussa on ollut neljä keskiaasialaista siirtotyöläistä, ja työn jäljessä ei todellakaan ole valittamista.

Näin keskellä Moskovaa, kahden kilometrin päässä Kremlistä.

Moskovassa on joitakin automaattipesuloita, mutta asiakkaita en niissä ole nähnyt. Kuskien kauhujutut kertovat, että niissä saa maalit naarmuille. Voi olla, että automaattipesuloiden kalusto ei ole aivan huippuluokkaa.

Moskovalaisautoilijoiden yleisen selityksen mukaan Venäjän tiet ovat niin karmeat, että auto on aina aivan liian likainen mihinkään automaattipesuun. Siitä huolimatta esipesu tehdään pesuloissa aina painepesurilla, mitä taas monet suomalaisautoilijat pitävät liian karuna laitteena auton maalipinnoille.

Todellinen syy automaattipesuloiden vähäisyyteen lienee työn hinta. Venäjä on riistokapitalistin taivas, jossa työvoimaan saatavuus ja palkat joustavat loputtomasti. Mitä järkeä on investoida kalliisiin koneisiin, jos paremman tuloksen voi tarjota käsityönä halvemmalla?

Autopesussa Venäjän ja Suomen talousjärjestelmien ero kristallisoituu ja myönnän, että tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kisassa Suomi voittaa kirkkaasti. Mutta on siinä kääntöpuolensa: usein tuntuu, että kauheinta mitä suomalaiselle työnantajalle voi tapahtua, on ihmisen palkkaaminen.

Pekka Mykkänen, Bryssel: ”Miesten” puolella

Noin, siitä vielä vähän hoitoainetta. Juu, ei mitään kiirettä.

Jonotan muiden miesten ja poikien kanssa ja odottelen, että hiuksiaan pesevä keski-ikäinen nainen saa lotrattua viimeisetkin nesteet hiuksiinsa.

Kunnallinen uimahalli Bryssselin lähellä sijaitsevassa Waterloon kaupungissa on kulttuurikokemus. Naiset ja tytöt käyttävät miesten puolta kuin omaansa, mutta naisten puolella ei koskaan näe miehiä.


Ei sillä, että olisin erityisesti naisten suihkuosastoa tiiraillut: sinne näkee uima-altaalta, kuten miestenkin puolelle.

Sen ainoan kerran – ensikertalaisena – kun luulin miesten puolta miesten puoleksi ja vaihdoin vaatteita pukukopeilla, paikalle osui nainen, jonka silmistä tulkitsin säikähtäneen kysymyksen: nytkö ovat ne pervertikot meidänkin perälle tulleet?

Belgian ja muun Euroopan uimahalleja paljon kiertänyt, itsensä uimahallifriikiksi määrittelevä, Suomen suurlähettiläs Timo Ranta kertoo, että Belgian uimahallikulttuuri vaatii totuttelua. ”Miesten puolta ei oikein helposti hahmota, kun se on aika liikkuva käsite. Siellä ollaan vinksin vonksin.”

Vinksin vonksin, mutta ei alasti. Ei pukukopeilla eikä suihkussa. Uimahalleissa on erikseen pienet yksilö- tai perhekopit, joissa vaatteet vaihdetaan.

Uimahalleissa ei pääsääntöisesti ole saunaosastoa, sillä kylpylät ovat erikseen. Kylpylöissä saunat ovat yleensä miesten ja naisten yhteisiä ja lauteilla istutaan uimapuvuissa.

”Belgiassa ja Ranskassakin on hirveän vaikea löytää saunaa, missä saa olla ilman uikkareita. Alastomuus on tabu. Saksankielisillä alueilla taas uikkareiden käyttö saunassa on väärin, kuten Suomessakin. Siitä huomautetaan heti”, Ranta kertoo.

Waterloon hallin miestenosastolla on erikoisuutena sekin, että ainoa – naistenkin suosima – käsienpesuallas on sijoitettu aivan pisuaarien viereen. Siinä pitää olla tarkkana, ettei profiloidu väärällä tavalla integroituvaksi.

Elina Kervinen, Tukholma: Varannan vatten -kulttuuri on ruotsalaisuuden kuva

Kello lähenee puoltayötä, kun pyöräilen vappuaaton iltana kotiin ystävän luota. Tukholman keskustassa on hiljaista.

Ei näy kollektiivista humalaa. Ei huojuvaa ihmisjoukkoa. Niin ruotsalaista, kohtuullista, ajattelee suomalainen juhlinnasta. Alkoholisuhde kun on yksi pieni ero naapurien kulttuureissa.

Vappua vietetään kyllä myös Ruotsissa, mutta näkyvä juopuminen ei ole laaja kansallinen juhlatapa. Opiskelijakaupungeissa Lundissa ja Uppsalassa kuplajuoma toki virtasi tänäkin vuonna kaduilla. Samalla vapaaehtoiset jakoivat vesipulloja ”varannan vatten”- kampanjassansa.

Ruotsalainen juo puhdasta alkoholia keskimäärin pari litraa vuodessa vähemmän kuin suomalainen. Alkoholikuolemien määrä on selvästi suurempi Suomessa.


Valtion ohjastus näkyy kaikkialla. Kaupassa olut on laimennettua ja Systembolaget sulkee lauantaina kolmelta. Pulloja ei suinkaan hyväksytä palautettavaksi viinakaupassa. Samallahan joku voisi ostaa lisää juomia.

Ja konsepti nimeltä kaljakuppila? Ei Ruotsissa. Eihän alkoholia saa edes anniskella, jollei ravintolalla ole omaa keittiötä ja ruokatarjoilua. Menussa pitää lain mukaan olla vaihtoehtoja. Alkoholitonta yökerhoa on sen sijaan tullut itsekin testattua.

Tilastoerojen lisäksi alkoholikulttuuri on kiehtova ruotsalaisuuden kuvana: ”landet lagomissa” kultainen keskitie on kunniassa ja liika erottuminen on sosiaalisesti heikko valinta. Toki ruotsalaisetkin osaavat humalansa, mutta tarve säilyttää kasvot tuntuu vahvempana kuin Suomessa. Yhteiskunnan asenteet vaikuttavat tiukemmilta.

Muistatteko vaikka lukioministeri Aida Hadzialicin, joka hiljan jätti paikkansa. Hän puhalsi juuri rattijuopumuksen rajan, 0,2 promillea, juotuaan illan aikana kaksi viinilasia.

Ministeri erosi itse heti, jo ennen kuin media ehti keksiä rikettä, ja pahoitteli syvästi tekoansa. Isku olisi ollut hallitukselle liian paha.

Suomessa ministerin ajokunto ei olisi ollut lainkaan ongelma, koska rattijuopumuksen raja on 0,5. Entä olisiko ministeri eronnut heti itse lievästä rikkeestä?

Ehkä, muttei täysin selvä asia.

Anna-Liina Kauhanen, Berliini: Onko Merkel feministi?

Saksan liittokansleri Angela Merkel on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista johtajista. Harvoin tulee hetkiä, jolloin Merkel häkeltyisi. Mutta sitten kysyttiin, onko Merkel feministi.

Merkel osallistui huhtikuussa Berliinissä kunnon all female -paneeliin. W20 Women’s Summitiin osallistui myös Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tytär ja neuvonantaja Ivanka Trump ja joukko naisjohtajia. Julkinen osuus tapaamista oli yhdeksän naisen paneelikeskustelu. Keskustelu sai pohtimaan saksalaisen ja suomalaisen tasa-arvokeskustelun eroja.

Koolla oli maailman ykkösjohtajakaartia. Kyllä, he olivat kaikki naisia. Ja aiheiden arveltiin kiinnostavan naisia. Kai siksi Ivanka Trump puhui amerikkalaisista perhevapaista. Olisi kyllä voinut kiinnostaa kuulla vaikka Yhdysvaltain iskuista Syyriaan, sillä Ivanka Trumpin on kerrottu neuvoneen asiassa isäänsä.


Sitten panelisteilta kysyttiin, ovatko he feministejä.

Yes, Ivanka Trump vastasi.

Merkelillä oli vaikeaa. ”Rehellisesti sanottua, en tahtoisi…”

Mitä ihmettä? Suomessa myös mies voi sanoa olevansa vähintäänkin äijäfeministi. Oli vaikea ymmärtää, ettei maailman vaikutusvaltaisin nainen voi sanoa sitä omiensa keskellä.

Merkel sanoi, ettei ripusta itseensä mitään nimikkeitä. Sitä piti miettiä. Merkel oli oikeassa. Merkel on politiikallaan osoittanut pakenevansa määritelmiä mutta olevansa silti liberaalin demokratian ytimessä.

Sitä paitsi tasa-arvokeskusteluissa on eronsa. Yksinkertaistaen: Länsi-Saksa oli kotirouvakulttuuri. Itä-Saksassa, josta Merkel tulee, naiset olivat töissä. Politiikassa tasa-arvolla ei ole profiloiduttu. Merkel ei voittaisi Trumpien maailmassa mitään julistautumalla feministiksi.

Mutta sitten Merkel sai työntöapua. ”Kaikilla naisilla on oltava valinnanvapaus ja mahdollisuudet”, Hollannin kuningatar Máxima sanoi. ”Jos tätä on feministi, olen feministi.”

Merkel heräsi. Asteikoilla Ivankasta Máximaan myös Merkel löysi paikkansa: ”Sitten minäkin olen.”

Annamari Sipilä, Lontoo: Onko aina pakko tapella brexitistä?

Keittiössäni on muutamia tiukkoja sääntöjä. Arkenakin käytetään isoäidin juhlaserviisiä. Lautasliinojen pitää olla kankaiset. Mutta ennen kaikkea: aterioidessa ei keskustella EU:sta eikä brexitistä.

Olen ruvennut kammoamaan brexit-keskusteluja brittituttavieni kanssa. Työhön kuuluvat haastattelut ovat OK. On ollut ilo tavata niin brexitin kannattajia kuin vastustajiakin. Useimmat heistä ovat olleet fiksuja ja asiallisia tyyppejä, olipa kanta kumpi hyvänsä.

Vapaa-ajalla brexitistä eli Britannian EU-erosta väittelemisessä on sen sijaan tullut mitta täyteen. Ei. En halua sanoa enkä kuulla enää yhtään sanaa EU:sta ja brexitistä. Puhukaamme sen sijaan Britannian merialueen koljakannasta, Jane Austenista ja kierrätysuudistuksesta.

Kyse ei ole siitä, ettenkö sietäisi kuulla eriäviä mielipiteitä. (Oikeasti.) Kyse ei ole siitäkään, että olisin kyllästynyt brexitin setvimiseen. Päinvastoin. Brexit on kiinnostavin prosessi aikoihin, sillä siinä yhdistyvät ylätaso ja ihmisten arki, tunteet ja juridiikka, valheet ja idealismi sekä koko Euroopan tulevaisuus.

Brittien kanssa bexitistä väittely saa minut tuntemaan oloni ulkopuoliseksi, olipa vastapuoli sitten samaa tai eri mieltä itse asiasta. Tunnen itseni valheellisella tavalla eurooppalaiseksi. Suomalaiseksi, joka on tyhmyyttään nielaissut EU-propagandan.

Ensinnäkin olen huolissani brexitin seuraamuksista. ”Huolehtiminen on ajanhukkaa, kyllä tässä aina pärjätään”, sanovat puolestaan jopa brexitiä vastaan äänestäneet britit.

En myöskään suostu uskomaan, että kaikki paha tulee Brysselistä, tai että EU ylipäätänsä olisi vain Bryssel. Samaa mössöä, sanoo vastapuoli.

En jaksa haukkua Jean-Claude Junckeria, jolla Britanniassa on arkkivihollisen rooli. Liian helppoa. En halua keskustella Daily Mailin EU-uutisoinnin tasosta. Se juna meni 20 vuotta sitten.

Pelottavimpia ovat silti ne britit, joille ei tulisi mieleenkään puhua brexitistä. Heille EU-ero ei merkitse mitään. Silloin vasta tunnenkin olevani ulkopuolinen: ulkomaalaisella ei ole varaa olla pohtimatta brexitiä.

Jussi Niemeläinen, Riika: Riika on kaksikielinen

Syön usein aamiaista asuintaloni kivijalassa sijaitsevassa trendikkäässä ravintolassa, jossa hitauttani siedetään vain siksi, että käyn siellä niin usein.

Aamun lehtiä lukiessani kuuntelen mielelläni henkilökunnan ja asiakasvirran keskustelua, koska se on omalla tavallaan eksoottista. Riika on nimittäin oikeasti kaksikielinen kaupunki, jossa kuulee sekä latviaa että venäjää koko ajan. Asukkaista noin puolet on venäjänkielisiä.

Tilanne on siis päinvastainen kuin Helsingissä, joka on virallisesti kaksikielinen, mutta käytännössä ei. Riika taas on virallisesti yksikielinen, mutta käytännössä ei. Päälle tulee toki englanti, jolla pärjää molemmissa.

Kielikysymys on yksi niistä Neuvostoliiton seurauksista, joihin suomalainen kiinnittää Riiassa huomiota. Usein niihin törmätessään pohtii vuotta 1939, jolloin Suomen ja Latvian kehitys lähti eri suuntiin.

Kieli on kiinnostava, koska Neuvostoliiton vaikutus näkyy siinä molemmissa maissa.

Neuvostoaikana Latviaan tuli niin paljon venäjänkielisiä, että latvialaiset pelkäsivät 1980-luvulla jäävänsä vähemmistöksi. Se selittää osaltaan tiukat kielilait. Suomi taas oli vanhastaan kaksikielinen, mutta sotien jälkeen virallisen kaksikielisyyden vaaliminen oli myös strategista, koska ahtaassa raossa ruotsi oli linkki pohjolaan ja siten länteen.

ravintolassa, kauppahallissa ja kaupassa huomaa senkin, että Riiassa kielitaitoa edellytetään erityisesti matalapalkka-aloilla eli tarjoilijoilta ja myyjiltä. Kovapalkkaisemmissa hommissa voi olla osaamatta venäjää – tai latviaa.


Yksi kansanedustaja valittikin lounaalla, että pienemmiltä paikkakunnilta tulevat nuoret eivät saa helposti töitä Riiasta, koska eivät osaa venäjää.

Silti kieli on arkitasolla epäpoliittinen kysymys. Venäjä-kriitikotkin käyttävät sitä surutta.

Laura Saarikoski, Washington: Poissa silmistä

Vuosi sitten minut ryöstettiin kännykkäliikkeessä Washingtonin lähiössä. Mies kommandopipo päässä ja ase kädessä tuli sisään ja määräsi minut nurkkaan. Hän vaati myyjää avaamaan kassan samalla kun apuri kävi takahuoneessa kahmimassa iPadeja. Kolmas mies odotti pakoautossa.

Miehet nappasivat myös kännykkäni, joka oli jäänyt tiskille. Se oli virhe. Siinä oli Löydä iPhone -toiminto, jonka avulla poliisi pääsi ryöstäjien jäljille.

Kolme parikymppistä kundia köyhästä Itä-Washingtonista. Se tavallinen tarina siis.

Vapunpäivänä olin oikeudessa katsomassa, kun yksi kolmesta tuomittiin. Olin saanut kutsun syyttäjänviraston uhriyksiköstä. Voisin halutessani todistaa ”rikoksen vaikutuksesta itseeni ja perheeseeni”.

En halunnut todistaa, mutta halusin nähdä, millaisen tuomion ensikertalaiset saavat.

Kävi ilmi, että kovan. Apuri, jolla ei ollut asetta, sai seitsemän vuotta vankeutta ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.


Tuomari pahoitteli, ettei hän voi antaa lievempää rangaistusta, vaikka tuomitun aiempi elämä olisi antanut siihen syytä. Kongressi on asettanut minimirangaistukset.

”Jos hän käyttäytyy hyvin, hän pääsee ulos jo istuttuaan kuusi”, supatti puolustusasianajaja tuomitun tyttöystävälle oikeussalissa. ”Ota nenäliina.”

Vertailun vuoksi: suomalainen paloittelumurhaaja Markus Pönkä sai vuonna 2007 kaksitoista vuotta vankeutta. Hän pääsi ehdonalaiseen seitsemän vuotta myöhemmin, vaikka oli välissä karannut.

Murhamieheen verrattuna minun ryöstäjäni oli huonoon seuraan joutunut nuori. Yhdysvallat on kuitenkin iso maa, josta puuttuu pienen kansan keskinäinen solidaarisuus. Rikolliset ovat niitä toisia, pahoja, joista ei ole niin väliä. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Tunsin itseni kovin suomalaiseksi, kun mietin, millaiseksi kuusi vuotta vankilassa muuttaa nuoren miehen. Uskonko, että paremmaksi?

Samaa mietti tuomari.

”Suurin haasteesi on olla joutumatta vankilassa huonoon seuraan”, hän evästi tuomittua ennen kuin tämä vietiin pois.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kirjeenvaihtajat
  • Tukholma
  • Washington
  • Riika
  • Moskova
  • Berliini
  • Lontoo
  • Peking
  • Bryssel

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

    2. 2

      Millaista palkkaa nuorten unelma-ammateista todellisuudessa maksetaan? HS:n testi paljastaa niin muusikon kuin koodarinkin ansiot

    3. 3

      Vaatekauppa joutui tuhansien eurojen korvauksiin etnisestä syrjinnästä – myyjä ei päästänyt aluksi romaneja sisään

    4. 4

      Asutko Mersu-seudulla vai Toyota-kulmilla? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

    5. 5

      Uusi maailman rikkain nainen on älykkö, joka soittaa pianoa ja kirjoittaa kirjoja – kosmetiikkadynastia L’Oréalin perijätär kaihtaa seurapiirejä

    6. 6

      Peliyhtiö Rovion yleisöanti keskeytettiin ylimerkinnän vuoksi

    7. 7

      Nopeasti hyvää lautaselle – Tässä 7 ruokaa, joiden tekemiseen menee 15 minuuttia tai vähemmän

    8. 8

      Netin vaarallisin haku juuri nyt on poptähti Avril Lavigne – Näin kanadalaislaulajasta tuli kyberrikollisten ja salaliittoteoreetikoiden suosikki

    9. 9

      Lestadiolaisten joukossa elää niitäkin, jotka eivät suostu ehkäisy­kieltoon – ”Naisen ruumiin taakka kaatuu myös miehille”, sanoo tutkija

    10. 10

      Voiko oikeista päihteistä löytyä apu masennukseen? Kyllä, sanovat tutkimukset, ja hyöty voi olla salamannopea

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Voiko oikeista päihteistä löytyä apu masennukseen? Kyllä, sanovat tutkimukset, ja hyöty voi olla salamannopea

    2. 2

      Asutko Mersu-seudulla vai Toyota-kulmilla? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

    3. 3

      Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

    4. 4

      Tutkimus: Runsas huonojen hiilihydraattien käyttö lisää kuolleisuutta – Pastan, pullan ja valkoisen riisin riskit tulisi ottaa vakavasti, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    6. 6

      Ikäviä uutisia veronmaksajalle: Koululounaan jättää syömättä joka kolmas teini – Miksi inhokkiruokia tarjotaan niin sinnikkäästi?

    7. 7

      Törkeitä veropetoksia, törkeitä pahoinpitelyjä ja törkeitä rattijuopumuksia – HS selvitti kuntapäättäjien rikostuomiot, katso millaisiin rötöksiin kotikunnassasi on syyllistytty

    8. 8

      Saksan vaaleissa jyrännyt oikeistopopulistinen AfD: ”Me aiomme muuttaa tämän maan” – Merkelille hutera torjuntavoitto 33 prosentin kannatuksella

    9. 9

      Surkeaa eroseksiä, suhteen pilannut Pate Mustajärvi: Näin suomalaiset haluavat erota ja tulla jätetyksi

    10. 10

      ”Emme halua enää muslimeja” – Tšekki on ottanut vastaan vain kourallisen pakolaisia, eikä juuri kukaan halua enempää

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    3. 3

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    4. 4

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    5. 5

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    6. 6

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    7. 7

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    8. 8

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    9. 9

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    10. 10

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    11. Näytä lisää