Georgiassa ei vielä uskota venäläisten vetäytymiseen

poti/hasuri/gori. Puoliltapäivin perjantaina Potin satamakaupungin laidalla georgialainen poliisipartio katsoo ihmeissään, kun Rioni-joen vastapuolisella rannalla venäläiset rauhanturvaajat rakentavat uutta tukikohtaa. Työ on käynnissä jo kolmatta päivää.

"Jos he puhuvat rauhanturvaamisesta, se on vale", sanoo poliisi Khopa Papava.

"Niin kauan kun täällä on venäläisiä, täällä ei ole rauhaa."

Papava on kuullut uutiset venäläisten vetäytymisen alkamisesta eikä hän siksi voi ymmärtää, miksi Potin laitamille rakennetaan uutta tukikohtaa. Hän ei näe eroa venäläisten rauhanturvaajien tai tavallisten joukkojen välillä.

Päivän mittaan uutiset kertovat, että venäläiset olisivat tosissaan lähdössä Gorin kaupungista. Potissa uutiseen suhtaudutaan epäillen, mutta liikenne Gorin suuntaan päätietä pitkin näyttää vilkastuneen. Enää ei siis tarvitsisi lähteä kivistä kiertotietä pitkin pääkaupunkiin vaan päätietä pitkin Gorin kaupungin läpi.

Hasurin kaupungissa iltakuuden maissa Georgian poliisi pysäyttää matkanteon. Poliisin mukaan venäläisjoukot ovat lähtiessään räjäyttäneet asevarastoja vain muutaman metrin päässä päätiestä, metsä on syttynyt palamaan ja tiellä on vaarallista liikkua.

Puolen tunnin neuvottelun jälkeen poliisi antaa luvan jatkaa matkaa.

Palavia varastoja matkalla ei näy, mutta pellonpiennar savuaa tulipalon jäljiltä. Kauempana savuaa metsä. Savunhaju siivittää matkaa Goriin.

Georgia on tällä viikolla syyttänyt Venäjää tahallisesta metsäpalojen sytyttämisestä.

Autoja kulkee jo hiljalleen niin Gorin suuntaan kuin sieltä poispäin.

Tienvarressa näkyy myös venäläisiä panssarivaunuja ja kuorma-autoja.

Parikymmentä kilometriä ennen Goria venäläisten rauhanturvaajien univormuihin pukeutuneet joukot pysäyttävät auton ja kysyvät matkan tarkoitusta ja kehottaa jatkamaan matkaa.

Ja koskas te olette itse kotiin lähdössä?

"Sitä me emme vielä tiedä", sotilaat vastaavat.

Tie vie hiljaiseen Goriin, jonka kaduilla ei iltaseitsemältä juuri näy ihmisiä. Täällä ei ole kansanjuhlaa venäläisten lähdön kunniaksi. Pommitusten jäljiltä näkyy rikkinäisiä ikkunoita, osittain tuhoutuneita kerrostaloja. Huoltoasemalle kääntyy venäläisten panssaroitu miehistönkuljetusvaunu.

Pommitusten aikaan tuhannet pakenivat ja vielä on liian aikaista palata. Ja harvat kaupungin kaduilla näkyvät ihmiset eivät oikein tunnu uskovan venäläisten vetäytymiseen.

"Sanottiin, että lähtevät, mutta vielä heitä täällä näkyy", sanoi iltakävelyllä ollut Eterin.

Eterin ei lähtenyt kaupungista siksi, että hänen vanha äitinsä ei halunnut lähteä. Lapsensa Eterin lähetti turvaan Tbilisiin.

"He eivät vielä ole palanneet sillä on kerrottu, ettei tie Tbilisistä tänne sittenkään vielä olisi auki", hän sanoo.

Eterinin epäuskoa venäläisten todelliseen lähtöön lisää se, että hän ei ole nähnyt kaupungissa georgialaisia poliiseja. Hieman myöhemmin kaupungissa ajoi ainakin kolme Georgian poliisin jeeppiä.

"Fasististkaan eivät tehneet meille sitä, mitä venäläiset", sanoo Shalva Toidze, 73.

Hän päätti jäädä Goriin pommitusten ajaksi siksi, ettei halua pelätä mitään. Toidze kaivaa taskusta esiin sotilaspassin, josta selviää, että hän on neuvostoarmeijan kouluttama panssarivaunumekaanikko.

Ja siksi hänestä koko sota tuntuu niin pahalta: "Meidän lapsenlapsemme pommittivat meitä. Palvelin samassa armeijassa ja nyt he pommittivat kaupunkiani."

"Tuo on syypää kaikkeen", Toidze sanoo ja osoittaa Gorin keskusaukiolla seisovaa suurta neuvostojohtaja Josif Stalinin patsasta. Gorin kaupunki on Stalinin syntymäkaupunki, ja sen kunniaksi patsas on yhä pystyssä.

"Stalin loi fasistisen, aggressiivisen hallinnon, joka on yhä olemassa."

Gorista pääsee ajamaan ulos kohti Tbilisiä. Aivan kaupungin sisääntuloväylällä, siinä huoltoaseman kupeessa, missä ennen pysäyttivät venäläisjoukot, seisoo nyt georgialaisia poliiseja.

Mutta jo ennen puolen välin etappia Igoetin kylää venäläisten katusulku pysäyttää taas Tbilisistä päin tulevien ihmisten pääsyn Goriin päin hieman ennen iltakahdeksaa. Katusululla on myös georgialaisia poliiseja. Järjestystä näytetään pitävän hyvässä yhteisymmärryksessä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi