Haiti sai huomiota vasta kärsimyksen kautta

"Kääntäköön maailma viimeinkin katseensa Haitiin, jossa niin monet ihmiset ovat kärsineet niin kauan", kirjoitti The New York Timesin lukija verkkokeskustelussa keskiviikkona.

Olisi tosiaan jo aika.

"Me Yhdysvalloissa ja lännessä kannamme raskasta häpeän taakkaa laiminlyönneistä siellä", sama kirjoittaja jatkaa.

Pitää paikkansa, kun Ranskan harteille sälytetään iso osa siirtomaahistorian taakkaa.

Haitin synty oli uljas. Ranskan sokeri- ja kahviplantaasisaaren mustat orjat kapinoivat siirtomaaherraansa vastaan ja saivat itsenäisyyden 1804. Haiti oli ensimmäinen mustien johtama tasavalta ja ensimmäinen itsenäinen valtio Karibialla.

Siihen ilo loppui. Ranska toi sotalaivansa Haitin vesille ja sai 1825 suuret korvaukset tiluksistaan, mikä pakotti Haitin ottamaan lainaa Yhdysvaltain ja Ranskan pankeista.

Sitten Haitista tuli myös yksi ensimmäisiä uudelleen siirtomaa-asemaan alistettuja valtioita, kun Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson 1915 lähetti merijalkaväen sotilaita Haitiin palauttamaan rauhan ja järjestyksen ja takamaan ulkovaltojen lainasaatavat ja edut plantaaseilla.

Merijalkaväki asettui taloksi. Yhdysvaltain edustajat alkoivat valvoa pankkeja ja valtiovarainministeriötä. Sotilaat lähtivät 1934. Yhdysvaltain virallinen määräysvalta taloudessa päättyi 1947.

Alkoi haitilaisten sotilasdiktatuurien aika, joka päättyi vasta 1990.

Etenkin François Duvalier, Papa Doc, ja sitten hänen poikansa Jean-Claude Duvalier johtivat maata erityisen julmasti ja siirsivät kansallista omaisuutta omiin taskuihinsa. Rosvous ja väkivaltaisten joukkojen harjoittama pelottelu oli maan tapa.

Siitä kulttuurista on vaikea päästä irti.

Siirtomaa-ajan perintönä ranskaa puhuva yhden prosentin kokoinen kansanosa omistaa yhä puolet maan vauraudesta.

Haitissa on ajoittain vaadittu Ranskaa palauttamaan vuoden 1825 itsenäisyysmaksu. Vuosi sitten haitilainen kansanliike laski, että summa olisi 21,7 miljardia dollaria.

Mutta ei syytetä vain tavanomaisia epäiltyjä, entisiä siirtomaaherroja ja suurvaltoja.

Osa moraalisesta vastuusta on meillä, koko muulla maailmalla. Suljimme silmämme Haitin hädältä.

Jos raunioista jotain nousee, niin toivon, että uusi Aceh. Vasta joulun 2004 suurjäristys ja tsunamituhot käänsivät katseet Indonesian maakuntaan, ja vauhdittivat lopulta Acehin siirtymistä rauhaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi