Irak on odottanut valoisaa tulevaisuutta viisi vuotta

Video: HS:n kirjeenvaihtaja raportoi amerikkalaisten sotamielialoista

Viisi vuotta sitten Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja kaatoi Saddam Husseinin tyrannian. Amerikkalaisten mukaan irakilaiset pääsisivät vihdoinkin nauttimaan vapaudesta ja demokratiasta.

Toiveita Irakin valoisammasta tulevaisuudesta nostatti Saddamin kaatumisen lisäksi se, että maan todetut öljyvarannot ovat maailman kolmanneksi suurimmat. Niiden avulla Irak saataisiin vaurastumaan ja Saddamin jälkeensä jättämä kurjuuden perintö voitaisiin haudata, monet ajattelivat.

Unelmat jäivät unelmiksi.

Väkivaltaisuuksissa on kuollut ehkä jopa satojatuhansia siviilejä, neljästä miljoonasta irakilaisesta on tullut pakolaisia eikä öljyvaroilla ole saatu Irakiin odotettua vaurautta.

On ironista, että öljyvaroistaan rikkaassa maassa kansalaiset joutuvat jonottamaan huoltoasemilla kallista bensiiniä tuntikausia.

Väkivalta on edelleen päivittäistä. Iraq Body Count -järjestön mukaan Irakissa kuoli helmikuussa 947 siviiliä, mikä on reilusti enemmän kuin tammikuussa, mutta yli puolet vähemmän kuin vuotta aiemmin.

"Puolen vuoden aikana väkivaltaisuudet ovat vähentyneet. Nyt tämän ilmeisesti loputtoman sodan viidentenä vuosipäivänä suunta näyttää kuitenkin muuttuneen – – Niille, jotka ovat menettäneet tässä kuussa rakastettunsa, sana 'parannus' kuulostaa tuskalliselta", järjestö toteaa.

Kuukausittainen uhriluku on yhtä suuri kuin Hailuodon kunnan asukasmäärä. Se tarkoittaa, että joka päivä väkivaltaisuuksissa kuolee kolmisenkymmentä siviiliä.

Itsemurhaiskuja, ampumavälikohtauksia, autopommeja, sieppauksia, tienvarsipommeja.

Irakilaiset tuntevat väkivallan kaikki kasvot.

Tilanteen paremmuutta entiseen verrattuna puolustavat voisivat sanoa, että onhan Irakissa sentään voitu järjestää vaalit ja että maalla on nyt perustuslaki.

Haparoivat ensiaskeleet kohti demokratiaa eivät voi kuitenkaan korvata turvallisuutta tai poistaa nälkää. YK:n arvion mukaan neljä miljoonaa irakilaista näkee nälkää eikä 40 prosentilla kansalaisista ole käytössään puhdasta vettä.

Irakin tulevaisuudennäkymiä heikentää sekin, että valtaosa korkeasti koulutetuista on paennut ulkomaille. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tuoreen tutkimuksen mukaan osa paenneista irakilaisista on palannut kotimaahansa. Syy ei ole kuitenkaan ollut Irakin parempi tilanne vaan maanpakolaisten rahojen loppuminen.

Kotiinsa palanneidenkaan tilanne ei ole kohentunut: siirtolaisjärjestö IOM:n mukaan joka toinen palanneista on työtön eikä saa mistään rahallista tukea.

"Tilanne on traaginen – – Ei vettä, ei kaasua ruoanlaittoon, ei sähköä. Jos meillä on tarpeeksi rahaa, matkustamme takaisin Syyriaan", Bagdadiin palannut kuuden lapsen isä, Mohammed Salman al-Dulaimi kertoi uutistoimisto Reutersin mukaan.

Irakin hallinnossa työskentelevä Ahmed ei puolestaan halua turvallisuussyistä esiintyä HS:n haastattelussa omalla nimellään. Hän tekee pitkän listan kansalaisten arkipäiväisistä ongelmista: sähköpula, noussut inflaatio, väkivalta, oikeusjärjestelmän olemattomuus sekä shiia- ja sunnimuslimien välinen vihanpito.

Käytännön ongelmista sähköpula on yksi häiritsevimmistä.

"Lapset eivät voi tehdä kotiläksyjään pimeässä. Ei täällä ole esimerkiksi julkisia puistojakaan, mihin lapset ja perheet voisivat mennä rentoutumaan. Yksi puisto Bagdadissa on, mutta viikonloppuisin sinne on tuntien jonot ja se on aivan täynnä", Ahmed kertoo.

Turvallisuustilanne on Ahmedin mukaan parantunut ainakin vuodesta 2006, jolloin "kukaan ei käynyt ulkona koska ruumiita lojui kaikkialla kaupungissa".

Amerikkalaisille ihmiset ovat vihaisia heidän palkkaamiensa turvayhtiöiden vuoksi. Turvayhtiöiden työntekijöillä kun on ollut liipaisinsormi hyvin herkässä.

"Irakilaisia ärsyttää se, että supervaltana Yhdysvallat ei kykene korjaamaan sähkönjakelua ja muita peruspalveluja viidestä vuodesta ja miljardeista dollareista huolimatta", Ahmed sanoo.

Ihmiset syyttävät myös Irania, joka on yrittänyt kasvattaa vaikutusvaltaansa Irakissa.

"Mielenkiintoista on, että ihmiset ovat onnellisia jos heidän lapsensa joutuu amerikkalaisten pidättämäksi. Silloin he tietävät lapsensa palaavan jonain päivänä kotiin. Nykyisin Irak on enemmänkin Iranin kuin Yhdysvaltojen miehittämä."

Loputtomista huonoista uutisista huolimatta Ahmed ei vaikuta mieheltä, joka olisi menettänyt toivonsa. Parempi tulevaisuus vaatisi hänen mukaansa kuitenkin sitä, että lahkojen välinen väkivalta saataisiin sammutettua ja että talous kasvaisi vakaasti 5–7 vuotta.

Kasim Dawood, opiskelija, uskoo puolestaan poikkeuksellisen lumisateen tammikuussa olleen merkki paremmasta.

"Näin ensi kertaa lunta ja toivon, ettei kerta ollut viimeinen. Tämä on rauhanmerkki Jumalalta. Taivaalta laskeutuva valkeus on kuin rauhankyyhky", Dawood sanoi The Timesin mukaan.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi