Jääpeitteet kutistuvat uhkaavasti molemmilla napa-alueilla

Sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla napa-alueitten jääpeitteet ovat kutistuneet. Tutkijoiden mukaan syynä on ihmisten aiheuttama maapallon lämpeneminen. Erityisen huolestuttavaa on se, että vanhin, vahvin ja paksuin merijää hupeni viime vuonna Jäämerellä.

Etelämantereen sisäosissa ei ole havaittu suuria muutoksia, sen sijaan Etelämantereen niemimaa lämpenee viisi kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Niemimaan länsipuolisen merialueen jääpeite on vähentynyt noin 40 prosenttia verrattuna 1980-luvun alun tilanteeseen.

Jäätiköiden sulaminen nostaa valtamerten pintaa. Tarkkoja arvioita vuosien 2050 ja 2100 merenpinnan korkeudesta esitetään hyvin varovasti. Epävarmuustekijöitä on paljon.

Valtamerten pinnannousu voidaan havainnoida melko tarkasti, mutta "tulevan kehityksen arvioiminen vaatii jo fakiirin taitoja", sanoo Merentutkimuslaitoksen tutkija Jari Haapala.

Nyt havaittu merenpinnan nousuvauhti on noin 3 millimetriä vuodessa eli 30 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet havaitusta pinnannoususta johtuu merten lämpölaajenemisesta, loput jäätiköiden sulamisesta. Grönlannin jäätiköiden sulaminen nostaa valtamerten pintaa nykyisin noin 0,5 millimetriä vuodessa.

Kansainväliset tutkijaryhmät selvittävät jäätiköillä ja merijäässä tapahtuvia muutoksia Etelämantereella, Kanadassa, Alaskassa, Grönlannissa ja Huippuvuorilla.

Tutkimusintoa selittää nykyisin myös se, että napa-alueet ovat tärkeitä strategisista ja kaupallisista syistä. Merenalaiset luonnonvarat lisäävät kiinnostusta.

Ilmastonmuutos on ollut jäätutkijoille tieteellinen tosiasia 1990-luvulta asti.

"Lämpenemistä on tapahtunut enemmän kuin YK:n hallitustenvälisen ilmastopaneelin arvioissa todetaan. IPCC:n raportit perustuvat jo julkaistuihin tutkimuksiin, ja tutkimusraportin julkaisemisprosessi vie monta vuotta. Olen osallistunut menneen vuoden aikana moniin tieteellisiin kokouksiin. Niissä tutkijat ovat esitelleet tuloksia, jotka kertovat paljon nopeammasta muutoksesta", kertoo Rovaniemellä toimivan Arktisen keskuksen johtaja Paula Kankaanpää.

Napa-alueista kiinnostuneille tutkijoille riittää töitä: perustietoa arktisista alueista on äärimmäisen vähän, Kankaanpää sanoo.

Tutkimuksen vähäisyydestä kertoo se, että Pohjoisen jäämeren muutosta on seurattu satelliittikuvien avulla vasta vuodesta 1978 lähtien. Kuvat todistavat, että kymmenen viime vuoden aikana jääpeitteen vähenemisvauhti on kiihtynyt pohjoisnavan kesäkauden aikana. "Jäämeri saattaa olla kesäisin täysin jäätön jo 2030–2050", arvioi Merentutkimuslaitoksen Haapala.

Muutokset pohjoisilla napa-alueilla vaikuttavat luultavasti muiden seutujen sääoloihin ja myös Pohjois-Atlantin merten kiertoliikkeeseen.

Koska merijää kelluu, se ei sulaessaan nosta merenpintaa. Kuitenkin merijään häviäminen vaikuttaa maapallon lämpenemiseen, Haapala muistuttaa.

Kun auringonvaloa aiemmin takaisin heijastanut valkoinen jääalue supistuu ja korvautuu tummalla merivedellä, jää suurempi osa maahan tulevasta auringonvalosta lämmittämään maapalloa.

Yhdysvaltalainen jäätutkija Walter Meier julkisti maaliskuussa tutkimustuloksia, joiden mukaan erityisesti vanhin, paksuin ja vahvin merijää on huvennut pohjoisnapaa ympäröivällä Pohjoisella jäämerellä.

Tämän talven aikana merijää on palautunut entiselleen, mutta kyse on elokuvalavasteiden kaltaisesta harhasta.

"Talven aikana muodostunut jää on hyvin ohutta ja kesällä helposti sulavaa. Viime syyskuun jälkeen muodostunut jää on uutta, ohutta, ja suolaista. Pysyvää merijäätä on muodostunut äärimmäisen vähän", Meier selosti Yhdysvaltain jääkeskuksen tiedotteessa.

1980-lukuun verrattuna arktiset seudut ovat menettäneet yli puolet pysyvästä merijäästä ja kolme neljäsosaa kovasta eli yli kuusi vuotta vanhasta merijäästään.

"Merkittävintä muutoksessa on se, että jäätymistä ei tapahdu tarpeeksi", Meier kiteyttää. Liian vähäisen jäätymisen lisäksi napa-alueitten ilmanpaineessa talvella tapahtuvat muutokset työntävät vanhaa jäätä pois arktisilta vesiltä – sulamaan etelämpänä.

Tutkijaryhmät kairaavat jäätikköjä napa-alueilla erityisen paljon Kansainvälisen polaarivuoden kunniaksi. Ensi maaliskuussa päättyvää polaarivuotta vietetään 50 vuoden välein.

Jään ohella tutkitaan meriveden lämpenemistä ja meri-ekosysteemien muutoksia, esimerkiksi eläinplanktonin, jääkarhujen, pingviinien tai krillien määriä. Tuloksia saadaan parin vuoden kuluttua.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi