Katu voitti taas Ranskassa

Opiskelijajärjestöt, vasemmisto-oppositio ja alle kymmentä prosenttia Ranskan työntekijöistä edustavat ammattiliitot ovat onnistuneet käytännössä kumoamaan Ranskan kansanedustajien demokraattisessa järjestyksessä säätämän lain. Presidentti Jacques Chirac ilmoitti perjantaina, että nuorten irtisanomissuojaa heikentävä CPE-laki astuu voimaan mutta vailla merkitystä: parlamentti ryhtyy saman tien laatimaan siitä uutta, vesitettyä versiota. Chirac myös toivoi, että CPE-työsopimuksia ei solmita ennen muokatun lain voimaantuloa.

Pääministeri Dominique de Villepin oli Chiracin päätökseen asti pitänyt tiukasti kiinni uudistuksestaan. Hän oli yrittänyt näyttää, että Ranskaa hallitsee hallitus eikä "katu", mielenosoittajat. Katu ja poliitikkojen pelko sitä kohtaan saivat kuitenkin taas viimeisen sanan.

Vallankumousromantiikkaa rakastavassa Ranskassa mielenosoittajilla on voimaa, koska he saavat lähes poikkeuksetta maan sympatiat puolelleen. Kun yli miljoona ihmistä kerääntyy kaduille, Ranskassa tätä pidetään tärkeämpänä kansan tahdon ilmaisuna kuin vaaleilla valitun parlamentin päätöksiä. Painostusvoimaa lisää mielenosoitusten liepeillä leimahdellut väkivalta, jonka poliitikot pelkäävät riistäytyvän käsistä.

Nyt kun laki on käytännössä kumottu mutta hallitus ei voi kasvojen menettämisen takia asiaa myöntää, tämäkään ei riitä ammattiliitoille ja opiskelijajärjestöille. Ne uhkuvat voimaa ja kehottavat joukkojaan entistä suurempiin mielenosoituksiin ja lakkoihin tänään tiistaina. Hallituksen on niiden mukaan taivuttava loppuun asti, suostuttava pyyhkimään uudistus kokonaan lakikirjoista.

Ranskan korkeaan työttömyyteen ja työlain jäykkyyteen CPE oli vaatimaton ratkaisuehdotus. Tutkijoiden mukaan pahin ongelma Ranskassa on työmarkkinoiden jakautuneisuus jyrkästi kahtia, toisaalta liian tiukasti suojeltuihin vakituisiin työpaikkoihin ja toisaalta epävarmoihin, huonosti palkattuihin pätkätöihin.

Nuorten suuttumuksen CPE:tä kohtaan voi ymmärtää. Hallitus halusi lisätä jo ennestään silpputöistä kärsivien nuorten epävarmuutta sen sijaan, että se olisi yrittänyt tehdä koko järjestelmästä tasa-arvoisemman höllentämällä vakituisten työsopimusten sääntelyä.

Syy hallituksen menettelyyn on helppo arvata. Kun pienestä CPE-uudistuksesta syttyi koko Ranskaa viikkojen ajan ravistellut kriisi jolle ei loppua näy, voi vain kuvitella minkälaisen myrskyn ammattiliitot olisivat nostaneet, jos pyhiä vakituisia työpaikkoja säätelevään lainsäädäntöön olisi koskettu. "Munillaan" leveilleen de Villepinin rohkeudellakin on rajansa.

Mielenosoittajat eivät luonnollisestikaan vaadi työlain muokkaamista joustavammaksi. Päinvastoin, he puolustavat saavutettujen etujen koskemattomuutta; jokaisen oikeutta vakituiseen työpaikkaan, josta irtisanominen on mahdollisimman vaikeaa. Heitä ei tunnu kiinnostavan se, että tällaisella haavetilanteella ei ole ollut mitään tekemistä nuorten todellisuuden kanssa enää vuosikausiin.

Maailma on muuttunut ja Ranskankin on muututtava. Edessä on paljon suurempiakin haasteita kuin CPE.

Sen kokema kohtalo ei anna hyvää ennustetta siitä, miten kivuttomasti Ranska onnistuu näistä haasteista suoriutumaan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi