Kohukirja jakaa Saksaa

Pankkiirin populistinen kirja kiukuttaa muslimisiirtolaisia

Berliini. On huivipäisiä naisia, Lähi-idän miehiä ja pohjoiseurooppalaista porukkaa farkuissaan, puvuissaan ja legginseissään.

Kyltit kaduilla ovat sekamelska saksaa, turkkia ja arabiaa. Kücük Istanbul, Berber Salonu, Schawarma Falafel, Getränke Geschäft.

Ollaan Kreuzbergissä, yhdessä Berliinin vanhimmista turkkilaiskaupunginosista.

Nuori huivipäinen Esra Yildiz odottaa bussia Oranienstrassella seitsenkuisen tyttärensä Azran kanssa. Tyttö katselee uteliaana rattaiden pohjalta.

"Päähuivini on tietysti merkki siitä, että mieheni hakkaa minua ja pakottaa minua pitämään sitä", Yildiz, 26, töksäyttää kiukkuisesti vahvalla Berliinin-murteella.

"Olen tosi kyllästynyt ennakkoluuloihin", hän puuskahtaa.

Niitä tuli kuluneella viikolla tuutin täydeltä, kun keskuspankkiiri Thilo Sarrazin julkisti maanantaina kirjansa Deutschland schafft sich ab, eli vapaasti suomennettuna Saksa poistaa itsensä kartalta.

Populistisen yhteiskunta-analyysin pääviestejä on, että muslimisiirtolaiset kotoutuvat muita siirtolaisia kehnommin, ja että muslimit ovat saksalaisia tyhmempiä.

Kirjasta nousi valtava kohu. Saksan eliitti poliittisista johtajista oppineistoon ja rahamaailmaan tuomitsi väitteet jyrkästi, mutta Saksa ei toipunut.

Kirja myytiin loppuun heti.

"Hän heittää kaikki yhteen pataan ja väittää, että kaikista muslimeista Saksassa ei ole muuhun kuin myymään hedelmiä, hankkimaan lapsia ja työttömyyteen", nuori äiti Yildiz paasaa.

"Tiedän paljon saksalaisia, jotka makaavat kotona kittaamassa kaljaa ja nostavat sossusta rahaa."

Kirja ilmestyi tilanteessa, jossa ennakkoluulojen ajan piti oikeastaan olla ohi ja siirtolaisten tuntea itsensä osaksi Saksaa, kuten toisen polven saksanturkkilainen Yildiz tuntee.

"Tämä on minunkin kotimaani. Mieluummin minä täällä asun kuin Turkissa."

82 miljoonan asukkaan Saksassa on yksi Euroopan suurimmista muslimivähemmistöistä. Muslimeja on arviolta viisi miljoonaa. Euroopan väestöjättiläinen on läpeensä kansainvälistynyt muutenkin: lähes joka viidennellä on ulkomaiset juuret.

Suurin ulkomaalaisvähemmistö ovat turkkilaiset.

Yildiz syntyi Berliinissä ja hänellä on Saksan passi. Hänellä on hammaslääkärin vastaanottoapulaisen koulutus ja työpaikka alalla.

"Laitan tyttäreni neljän kuukauden kuluttua päiväkotiin ja palaan töihin", hän kertoo elämästään.

Aviomies on myös saksanturkkilainen, eikä hän hakkaa Yildiziä.

"Eikä kukaan pakota minua pitämään tätä huivia, se on oma asiani", hän lisää.

Kaikki siirtolaiset eivät kuitenkaan ole kotoutuneet Yildizin tavoin, ja sen tietävät kaikki. Ulkomaalaisten työttömyysaste on kaksinkertainen verrattuna saksalaisiin. Lähes joka viides saa toimeentulotukea.

Joka kolmas työtön siirtolainen on pitkäaikaistyötön, ja valtaosalta heistä puuttuu Saksassa hyväksytty ammattitutkinto.

Tiedot ovat peräisin Saksan työvoimaviranomaiselta.

Tytärtä lastenvaunuissa työntää Kreuzbergin Oranienstrassella muuan toinenkin, nimittäin 43-vuotias Marc Schiffer. Hän on syntyperäinen saksalainen ja elokuvantekijä.

Schifferin mielestä siirtolaiset ovat "huippujuttu", mutta tiettyjä perusasioita pitäisi uskaltaa vaatia.

"On totta, että Saksassa ei maahanmuuttajilta ole vaadittu riittävästi saksantaitoja."

Berliinin siirtolaiskaupunginosissa on paljon kouluja, joissa jopa 95 prosentilla oppilaista on turkkilaistausta.

"Monet lapsiperheet muuttavat täältä Kreuzbergistä pois siinä vaiheessa, kun lapset aloittavat koulun", Schiffer kertoo.

Sitä on harkittava hänenkin perheessään parin vuoden kuluttua. "Kun välitunneilla puhutaan lähinnä turkkia, niin se vaikuttaa kaikkeen vuorovaikutukseen. En haluaisi sitä tyttärelleni."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi