Kurjien pankkiiri menestyy lainaamalla kaikkein köyhimmille

Bangladeshilainen Muhammad Yunus ei suostu uskomaan, etteivät köyhät ole luottokelpoisia

KATI JUURUS Kyynikot, älkää naurako: bangladeshilainen pankkiiri Muhammad Yunus haluaa poistaa köyhyyden lainaamalla rahaa kaikkein köyhimmille. Hän huolii asiakkaikseen vain normaalipankkiirin painajaisia: kerjäläisiä, maalaiskurjalistoa, ihmisiä joilla ei ole mitään.

Liikeidea ei kuulosta taloudellisesti kovinkaan kestävältä. Silti Yunusin johtama Grameen-pankki eli Maaseutupankki pyörittää satojen miljoonien dollarien summia. Ja vaikka pankit kaatuilevat ympäri Aasiaa, Grameen kannattaa itse itsensä.

Oikeastaan Yunusin pankki ei ole liikeyritys, vaan pikemminkin kansanliike. Yunus ei mielellään kutsu itseään pankkiiriksi. "Mieluummin sitten vaikka maaseutupankkiiriksi", hän sanoo.

Parikymmentä vuotta Yunus kasvatti kaikessa hiljaisuudessa Grameen-pankkia Bangladeshin maaseudulla. Nyt sen lainoilla rakennetaan elinkeinotoimintaa melkein 39000 bangladeshilaiskylässä. Pienlainoja on saanut 2,3 miljoonaa köyhää, ja rahaa on jaettu 2,4 miljardin dollarin arvosta.

Yli 95 prosenttia lainoista maksetaan korkoineen takaisin.

Grameen-pankin ajatus on vähitellen levinnyt ympäri maailmaa, ja Maailmanpankki on nyt sitoutunut sen periaatteisiin.

Yunusta on esitetty Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hänet on nimetty 25 vaikutusvaltaisimman aasialaisen joukkoon. Tuhannet organisaatiot ympäri maailmaa ovat kopioineet pienluottotoiminnan periaatteet - toiset paremmalla, toiset heikommalla menestyksellä. Kehitysmaatieteilijät pitävät joka tapauksessa pienlainaperiaatetta, Yunuksen ideaa, yhtenä keskeisimpänä työkaluna köyhyyden voittamisessa.

Viime viikon lopulla Yunus kävi pikavierailulla Suomessa opiskelijajärjestö Aiesecin kutsumana.

Kaikki alkoi

bambujakkarasta

58-vuotias Muhammad Yunus on pieni harmaatukkainen herra, ja enemmän tiede- kuin pankkimiehen oloinen. Hän puhuu englantia nopeasti, kauniilla eteläaasialaisella korostuksella ja innostuu omista sanoistaan: kädet piirtelevät ilmaan ja silmät leiskuvat.

Kaikki alkoi kun Yunus, Chittagongin yliopiston taloustieteen professori, rupesi ihmettelemään miksi talousteorioilla ei tuntunut olevan mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Oli vuosi 1974. Bangladeshiä tuhosivat harvinaisen pahat tulvat. Oli nälänhätä.

"Minulla oli kauhea olo. Ihmiset kuolivat kaduilla ja minä vain jauhoin makrotaloustieteestä."

Yunus rupesi ottamaan selvää yliopiston naapurikylän ihmisten elämästä ja tapasi Sofian , bambujakkaroiden valmistajan. "Hän teki hyviä ja myyntikelpoisia jakkaroita, mutta oli rutiköyhä. Hän oli joutunut lainaamaan rahat bambuun koronkiskurilta, ja päätynyt tämän orjaksi."

Yunus lainasi Sofialle ja tämän parillekymmenelle naapurille yhteensä 150 markkaa. "Se oli aivan naurettava summa. Mutta he pääsivät jaloilleen ja maksoivat velkansa takaisin."

Seurasi pitkiä neuvotteluja paikallisen pankin kanssa. Yunus lupautui takaamaan ensimmäiset luotot itse. Vähitellen Yunus sai pankilleen yhä enemmän edullista lainoitusta. Järjestöiltä alkoi tulla lahjoituksia.

Vuodesta 1995 pankki on toiminut kaupallisella pohjalla, täysin ilman halpoja lainoja tai ilmaista rahaa.

Ryhmäkuri

lainan vakuutena

Alun perin Yunus halusi lainata puolet miehille, puolet naisille. Bangladeshilaisissa pankeissa ei hyvin toimeentuleviakaan naisia yleensä huolita laina-asiakkaiksi, ei ainakaan ilman miehen lupaa.

Nyt Grameen-pankin rahoista kuitenkin yli 90 prosenttia menee naisille. "Huomasimme, että naisten raha parantaa koko perheen tilannetta. Miehet käyttävät rahat omiin tarpeisiinsa."

Bangladeshissa naisten asema on piinallisen huono. Naiset oppivat itsekin uskomaan olevansa liian tyhmiä käsittelemään rahaa. Grameen-lainan ottaessaan he sitoutuvat liittymään yhteen neljän muun lainanottajan kanssa. Ryhmä luo kuria ja antaa itsetuntoa. Se myös korvaa lainan vakuudet: jos yksi ei maksa, koko ryhmä kärsii.

Yleisimmin lainat otetaan simppeliin elinkeinotoimintaan: riisipellolla toisen leipiin työskentelevä nainen ostaa itselleen puhdistamatonta riisiä, puhdistaa sen ja myy. Hänen ansionsa kasvavat kuusinkertaisiksi. Joku taas ostaa kanoja, joku toinen vuohen.

Elinkeinolainoista maksetaan 20 prosentin korko, talolainoista kahdeksan prosenttia. Laina-aika on aina vuosi. Jos kylää kohtaa luonnonkatastrofi, lainan maksuohjelma keskeytetään.

Jokaiseen lainaan sisältyy myös pakollinen säästöohjelma pahan päivän varalle. Säästöistä maksetaan 8,5 prosentin korko. Lainansaajat omistavat pankkinsa itse - jokainen asiakas saa yhden osakkeen.

Liian hyvä

pankkiiriksi?

Yunusta on kritisoitu liiasta kirkasotsaisuudesta. Moni ei ymmärrä, miksei pankki huoli myös vähän vakavaraisempia asiakkaita. Toiminta siirtyisi kannattavammalle pohjalle.

Mutta Yunus on tiukka. "Rikkaita ei huvita seisoa samassa jonossa köyhien kanssa. Helposti kävisi niin, että rupeaisimme palvelemaan paremmin kannattavampia asiakkaita, ja koko pankin idea muuttuisi."

"Sitäpaitsi nykyiselläänkin me saamme kulut peitettyä."

Yunus on joutunut huomaamaan, että laina-asiakkaat eivät hevillä nouse köyhyysloukustaan. Jos muuten menee hyvin, tulee pyörremyrsky tai tulva.

Tänä vuonna Bangladeshin tulvat ovat taas pahimpia kymmeneen vuoteen. Niistä on kärsinyt 25 miljoonaa ihmistä ja vain kolmasosa maasta on säästynyt vahingoilta.

Maailmanpankin selvitysten mukaan kolmasosa Grameen-pankin asiakkaista onnistuu kuitenkin nousemaan köyhyysrajan yläpuolelle. Toinen kolmannes sinnittelee rajan pinnassa. Malesialaisen yliopiston tutkimus puolestaan osoitti, että lähes puolet Grameen-pankin lainoja kymmenen vuoden ajan käyttäneistä selvisi köyhyysrajan yli.

Yunus itse on erityisen innoissaan siitä, että Bangladeshin yliopistoissa alkaa jo olla Grameen-perheiden lapsia. Hänen uusin ideansa on maassa ennenkuulumaton koroton opintolaina.

Köyhien pankkiiri intoilee myös uudesta teknologiasta. 127:ään puhelittomaan kylään on ostettu Grameen-lainalla kännykkä, jonka käytöstä lainanottaja perii maksua.

Entä Sofia, Yunuksen ensimmäinen asiakas?

"Tapasin hänet viimeksi kahdeksan vuotta sitten. Hänellä oli talo ja työ ja lapset koulussa. Se on paljon Bangladeshissa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi