Lavrovin vastaukset HS:n kysymyksiin kokonaisuudessaan

Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin vastaukset Helsingin Sanomien kysymyksiin kokonaisuudessaan.

1. Kysymys: Miten "viiden päivän sota" vaikuttaa Venäjän ja EU:n suhteisiin pitkällä aikavälillä? Mitä voitte sanoa Suomen aktiivisesta toiminnasta Etyjin puheenjohtajana konfliktin ratkaisemiseksi?

Vastaus: Etelä-Ossetian tapahtumien jälkeen EU on jossain määrin vähentänyt yhteistyötämme: neuvottelut uudesta perussopimuksesta on jäädytetty, samoin uusien yhteistyömuotojen valmistelu. Eräät EU:n jäsenmaat haluavat Venäjän ja EU:n suhteet kaikkiaan Kaukasian kriisin panttivangiksi, mikä herättää meissä luonnollisesti tiettyä levottomuutta. Me emme tee siitä kuitenkaan mitään tragediaa.

Me arvostamme EU:n pyrkimyksiä auttaa poliittisen ratkaisun löytämiseksi sekä kestävän rauhan, turvallisuuden ja vakauden saavuttamiseksi Etelä-Kaukasiaan. Presidentti Dmitri Medvedevin ja Nicolas Sarkozyn sopimuksen mukaan EU takaa sen, että Georgia ei turvaudu voimatoimiin. Se on havainnollinen esimerkki siitä, että eurooppalaisilla ratkaisuilla voidaan saavuttaa tuloksia. Me haluamme syventää yhteistyötämme EU:n kanssa turvallisuuden alueella. Olen varma, että sillä on edessään hyvä tulevaisuus.

Kaikesta päätellen intohimot ovat hieman laantuneet. Me olemme saaneet viestejä, että EU on valmis jatkamaan yhteistyötä ja hoitamaan asioita "kuten tavallisesti". Me voimme vain tervehtiä ilolla tällaista kehitystä ja ilmoitamme omasta halustamme kääntää uusi lehti ja lisätä yhteistyötä. Joitakin askeleita on jo otettu, esimerkiksi allekirjoitettu sopimus Venäjän osallistumisesta EU:n sotilaalliseen operaatioon Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa.

Me näemme EU:n strategisena partnerina ja haluamme sen kanssa kestävät, pitkäaikaiset ja kiinteät suhteet. Mielestämme tulevaisuus näyttää hyvältä. Meidän puolestamme ei ole mitään esteitä sille, että suhteemme kehittyvät kaikilla alueilla. Toivottavasti EU:n tuleva huippukokous Nizzassa antaa uuden piristysruiskeen suhteidemme kehitykselle. Olen varma, että se on meidän molempien etu.

Suomi Etyjin puheenjohtajana yritti auttaa konfliktin ratkaisemisessa. Kollegani, Suomen ulkoministeri Alexander Stubb osallistui aktiivisesti "sukkuladiplomatiaan". Mutta Etyj itse osoittautui tehottomaksi välineeksi. Se ei pystynyt estämään Georgian barbaarimaista hyökkäystä Etelä-Ossetian asukkaita ja Venäjän rauhanturvaajia vastaan, eikä edes arvioimaan tilannetta oikein. Me kaikki, mukaan lukien puheenjohtajisto, jouduimme tässä tapauksessa Etyjin kriisin ja järjestön kansainvälisen merkityksen marginalisoitumisen "panttivangeiksi". Tämä johtui siitä, että jäsenmailla oli erilaiset näkemykset Etyjin roolista ja tarkoituksesta, sekä instituution rakenteellisesta keskeneräisyydestä, yhtenäisten selkeiden toimintaohjeiden puuttumisesta ja organisaation "hauraudesta".

2. Millaisena näette kansainvälisten, EU:n ja Etyjin tarkkailijoiden toiminnan tulevaisuuden Georgiassa, Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa?

Vastaus: Kansainvälisten tarkkailijoiden toiminnan tehokkuus riippuu yleensä niiden sijoituspaikan tilanteesta ja siitä, miten täsmällisesti ne täyttävät tehtävänsä. Jos niiden läsnäolo perustuu kansainväliseen mandaattiin, ja tarkkailun kohteena oleva maa hyväksyy sen, toiminnan onnistumisessa ei pitäisi olla ongelmia.

YK-tarkkailijoiden toiminta Kaukasiassa on hyvä esimerkki. Kun konfliktin osapuolten välit kiristyivät 1990-luvun alussa ja kesällä 2006 sen jälkeen, kun Georgian joukot valloittivat vastoin voimassa olevia sopimuksia osan Kodorin solasta, YK-tarkkailijat erottivat osapuolet toisistaan ja valvoivat, että voimassa olevia sopimuksia ja tulitaukoa noudatettiin. Jotta heidän toimintansa olisi tehokasta vastakin, heidän toimenkuvaansa alueella on muutettava ja saatettava se vastaamaan uusia kansainvälisoikeudellisia tosiasioita.

EU:n ja Etyjin tarkkailijoiden tulevaisuus riippuu ennen kaikkea lähettäjäorganisaatioista ja siitä, onko niillä poliittista tahtoa tunnustaa uusi tilanne.

Venäjän ja Ranskan presidenttien allekirjoittamassa sopimuksessa määritellään täsmällisesti EU:n vastuu Etelä-Ossetian ja Abhasian lähialueiden turvallisuudesta. Siinä ei kuitenkaan puhuta mitään EU-tarkkailijoiden läsnäolosta Etelä-Ossetian alueella. EU takaa sen, että Georgia ei turvaudu voimatoimiin, ja vuoden mittaiseksi suunnitellun EU:n tarkkailuoperaation aloittaminen Georgiassa oli ensimmäisen askel sen toteuttamiseksi. On tärkeää toteuttaa operaatio käytännössä näiden poliittisten tehtävien mukaisesti ja auttaa Georgiaa täyttämään ne. Näin ollen on valvottava myös sitä, että georgialaiset joukot pysyvät vakituisilla asemapaikoillaan. Lisäksi on valvottava tiukemmin Etelä-Ossetian ja Abhasian ympärillä olevia turvallisuusvyöhykkeitä, joille meidän tietojemme mukaan keskitetään Georgian erikoisjoukkoja, armeijan yksiköitä ja poliiseja. Tilanne on niin jännittynyt, että sen kärjistymistä ei tule sallia.

EU-tarkkailijoiden on pysyttävä konfliktialueella siihen saakka, kunnes Georgian johto ymmärtää sen, että Abhasian ja Etelä-Ossetian kanssa pitää solmia normaalit kansainväliset suhteet ja sellaisista suhteista tulee jokapäiväinen normi.

Toivomme, että Kaukasian turvallisuutta ja vakautta koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa Genevessä pystytään sopimaan mekanismista, joka takaa uusien valtioiden kestävän turvallisuuden.

Mitä tulee Etyjin tarkkailijoihin, niin niillä, kuten EU:nkin tarkkailijoilla, on tärkeä merkitys siinä, että ne estävät Georgian uudet aggressiiviset pyrkimykset. Tietääkseni Etyj ei ole vielä päättänyt tarkkailijoidensa tulevasta toiminnasta. Vuoden loppuun asti voimassa oleva Etyjin mandaatti Georgiassa ei vastaa enää nykyisiä olosuhteita. Sen mukaan yhteisjoukot valvovat rauhaa Georgian ja Etelä-Ossetian konfliktialueella, mutta niitä ei ole enää, koska Tbilisin johtajat rikkoivat sitä koskevan sopimuksen. Siksi mandaatti on määriteltävä uudelleen. Me olemme valmiit jatkamaan Etyjin kanssa neuvotteluja uusien sotilastarkkailijoiden tulosta Etelä-Ossetian ympärillä oleville alueille – niistä on sovittu juuri tässä muodossa niin Etyjissä kuin Dmitri Medvedevin ja Nicolas Sarkozyn välisessä sopimuksessakin. Etyjin ja Etelä-Ossetian suhteista on sovittava niiden välisissä suorissa neuvotteluissa, joiden aloittamista me pyrimme auttamaan.

3. Kysymys: Mitä arvelette, onko ETYJ:n toiminnasta käytännön hyötyä?

Vastaus: Etyjin toiminnasta on tiettyä käytännön hyötyä. Esimerkkinä siitä on Etyjin toiminta valtioiden, liike-elämän ja kansalaisyhteiskunnan välisen yhteistyön lisäämiseksi taistelussa terrorismia vastaan sekä kansainvälisen yhteistyön lisääminen huumeiden vastaisessa taistelussa. Me tuemme kaikin tavoin myös Etyjin toimia voimien yhdistämiseksi oikeiden vastausten löytämiseksi globaaleihin haasteisiin ja uhkiin.

Nämä esimerkit ovat kuitenkin pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Venäjän lisäksi myös monissa muissa maissa kysytään, mikä on Etyjin todellinen "lisäarvo" muihin kansainvälisiin järjestöihin verrattuna. Minä puhuin jo tämän tärkeimmistä syistä. Valitettavasti meidän ehdotuksemme Etyjin uudistamisesta ja Euroopan turvallisuuden avainkysymysten liittämisestä sen päiväjärjestykseen ovat törmänneet vastustukseen. Yhdysvallat käytännöllisesti katsoen yksin jarruttaa Etyjin sääntöjen hyväksymistä ja yrittää estää hyödyllisen aloitteen siitä, että ensi vuonna järjestettäisiin Etyjin konferenssi huumeiden vastaisesta taistelusta. On vaikea ymmärtää tällaisen toiminnan logiikkaa.

Joulukuun alussa Helsingissä järjestettävä Etyjin ulkoministerikokous antaa meille kaikille mahdollisuuden ymmärtää, millaiset tendenssit ovat järjestössä vahvoilla, rakentavat vai hajottavat. Sen näkee siitä, miten valmis Etyj on käsittelemään presidentti Medvedin aloitetta Euroopan turvallisuussopimuksesta.

4. kysymys: Suomi suhtautuu mielenkiinnolla uuteen turvallisuusarkkitehtuuriin, josta presidentti Medvedev on puhunut jo useasti. Mitkä ovat sen periaatteet? Miten Suomi voi osallistua sen luomiseen?

Vastaus: Kansainvälinen yhteisö seurasi pitkään passiivisena globaalin hallintojärjestelmän horjuttamista. Nyt siinä on jo vakavia häiriöitä niin politiikan kuin talouselämänkin puolella. Olemassa oleva Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri on joutunut saman taudin kouriin. Sen toimimattomuus kävi selvästi ilmi Kaukasian kriisin aikana, kun Mihail Saakašvilin sotilaallista seikkailua ei pystytty estämään vaan jopa päinvastoin tapahtumien kulkuun vaikutettiin rohkaisemalla Georgian johtoa poliittisesti ja toimittamalla aseita Georgiaan.

Globaalissa politiikassa on nyt aivan uusi tilanne. Entistä selvemmin ymmärretään se, että blokkeihin linnoittautuminen estää realistiset päätökset ja lisää konfliktien mahdollisuutta.

Blokkiajattelun haitallisuus näkyy myös Venäjän ja Naton suhteissa. Venäjä otti kuusi vuotta sitten strategisen askeleen kohti Natoa allekirjoittamalla Rooman sopimuksen. Sen avulla luotiin pohja yhteistyösuhteille ja perustettiin Venäjä-Nato -neuvosto. Se ei kuitenkaan koskaan toiminut suunnitellulla tavalla. Kun käsiteltiin mitä tahansa tärkeää kysymystä, partnerimme järjestäytyivät totuttuun, blokkiajattelusta johtuvan sisäisen kurin synnyttämään "taistelujärjestykseen". Tilanne johti siihen, että Naton Bukarestin huippukokouksessa emme pystyneet edes hyväksymään yhteistä julkilausumaa, joka olisi vahvistanut sen periaatteen, että kukaan ei saa taata omaa turvallisuuttaan muiden turvallisuuden kustannuksella. Se tuo mieleen monia ajatuksia.

Jos meillä ei ole "tilkkutäkkimäisen" eurooppalaisen arkkitehtuurin vuoksi kollektiivisia toimia vakauden takaamiseksi, törmäämme vastakin kriiseihin ja jopa uhkaan, että syntyy vakavia konflikteja, joilla on globaalit seuraukset.

Presidentti Medvedin ehdottaman uuden, juridisesti sitovan Euroopan turvallisuussopimuksen pohjalla on ehdotus laadullisesti uuden kaiken kattavan turvallisuusjärjestelmän luomisesta. Sen tulee olla tasapuolinen kaikille valtioille, eikä se saa jättää ketään ulkopuolelle. Sen tärkeimpänä periaatteena on monikeskuksisuus, kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen ja YK:n keskeinen rooli. Sellainen järjestelmä voisi yhdistää koko euroatlanttisen maailman yhteisten "pelisääntöjen" pohjalta ja ratkaista turvallisuusongelmat moniksi vuosiksi eteenpäin.

Esitellessään Evianissa venäläisten näkemyksen tulevan sopimuksen avainperiaatteista presidentti Medvedev kutsui kaikkia keskustelemaan niistä turvallisuusjärjestelmän puutteista, jotka koskevat jokaisen maan kansallisia intressejä.

Meiltä kysytään usein, onko meidän tarkoitus tämän aloitteen avulla horjuttaa Natoa ja luopua Helsingin päätösasiakirjaan kirjatusta turvallisuusjärjestelmän kaikenkattavasta luonteesta. Sanon heti, että ei missään tapauksessa. Näkisin mielelläni, että kaikki maat ja järjestöt, jotka toimivat euroatlanttisen alueen turvallisuuden puolesta, tulisivat mukaan laatimaan tätä sopimusta. Kyse ei ole myöskään Etyjin humanitäärisen toiminnan horjuttamisesta. Me olemme vain vakuuttuneet siitä, että sotilaallis-poliittiseen ulottuvuuteen on keräytynyt liian paljon räjähdysalttiita ongelmia, jotka vaativat herkeämätöntä huomiota.

Me ymmärrämme sen, että neuvotteluprosessista ei tule helppo, mutta meillä on riittävästi perusteita aloittaa vakava vuoropuhelu. Sopimuksen laatimista ei vain voi vaan se pitää tehdä ottaen huomioon kaikki ongelmalliset kysymykset: Naton laajeneminen itään, Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmän osien sijoittaminen Itä-Eurooppaan, Euroopan tavanomaisten aseiden rajoittamista koskeva kriisi, Kosovon kysymys, yritys luoda uusia rajalinjoja maanosaamme.

Meillä ei ole tarkoitus määritellä keinotekoisia aikarajoja Euroopan turvallisuusjärjestelmän restauroinnille, mutta emme aio myöskään pitkittää sitä. Me lähdemme siitä, että sopimusneuvottelut itsessään jo auttavat tervehdyttämään ongelmallisia tilanteita.

Mitä tulee Suomen mahdolliseen osallistumiseen uuden turvallisuusarkkitehtuurin luomiseen, niin vastaus on ilmeinen. Asiantuntijana toimiminen, rakentavat ehdotukset tulevan sopimuksen toimeenpanosta, apu kansainvälisen keskustelun aloittamiseksi ja käymiseksi Suomen kaltaisen, arvossa pidetyn eurooppalaisen puolueettoman maan taholta voisi olla tärkeää välttämättömän luovan työn menestykselliseen päätökseen saattamiseksi.

5. kysymys: Miten rahoituskriisi vaikuttaa voimatasapainoon nykymaailmassa?

Vastaus: Syvenevä kansainvälinen rahoituskriisi vahvistaa sen, että yhden talouden ja yhden valuutan hallitsemisen aika on loppumassa. On entistä selvemmin nähtävissä, että nykyinen globaali rahoitusturvallisuusjärjestelmä ei pysty vastaamaan nykyajan haasteisiin vaan vaatii perinpohjaista uudistamista. Maailmanyhteisön kaikkien jäsenten yhteisin ponnistuksin on luotava uusi, entistä oikeudenmukaisempi rahoitus- ja talousjärjestelmä, joka perustuu moninapaisuuteen, lakiin ja keskinäiseen intressien huomioon ottamiseen. Konkreettisesti sanottuna kyse on koko kansainvälisen rahoitusarkkitehtuurin muuttamisesta, olemassa olevien ja luotavien yhteisten päätösten valmistelumekanismien laillisuuden ja tehokkuuden parantamisesta sekä kollektiivisesta vastuusta. Tästä me olemme muuten puhuneet aikaisemminkin.

Riippumatta siitä, miten tämä rahoituskriisi päättyy, on selvää, että maailma on sen jälkeen toisenlainen. Millainen siitä tulee, se meidän kaikkien pitää päättää yhdessä monenvälisten järjestöjen ja mekanismien avulla, esimerkiksi Bretton Woods -järjestelmän, G8-ryhmän, muiden vastaavien järjestöjen ja foorumien mukaan lukien luonnollisesti YK ja sen alaiset organisaatiot. Toivomme, että 15. marraskuuta Washingtonissa kokoontuva huippukokous aloittaa globaalin rahoitusjärjestelmän uudistamisen. Meidän mielestämme sen pitää muuttua monimuotoiseksi ja perustua tiivistä yhteistyötä tekeviin alueellisiin rahoituskeskuksiin. Sen vakauttamisen kannalta olisi oltava alueellisia varavaluuttoja, jotka täydentävät dollaria kansainvälisessä maksuliikenteessä. Sen lisäksi on perustettava uusia rahoituskeskuksia, muun muassa Venäjälle.

6. kysymys: Suomen ulkoministeri Alexander Stubb kannattaa viisumivapautta. Miten se on toteutettavissa, millä ehdoilla ja milloin se olisi mahdollinen?

Vastaus: Lyhyesti sanottuna, heti kun Euroopan unioni on siihen valmis. Me olemme valmiit luopumaan Venäjän ja EU:n kansalaisilta vaadittavista viisumeista vastavuoroisesti Venäjän johtajien moneen kertaan ilmoittaman aikataulun mukaan eli "vaikka huomenna". Ymmärrämme sen, että tämä kysymys kuuluu EU:n toimivallan piiriin, eikä sitä valitettavasti voi ratkaista kahdenkeskisesti esimerkiksi Suomen ja Venäjän välillä.

Siitä huolimatta on ilahduttavaa, että ajatus viisumivapaudesta saa tukea Suomessa, joka on arvostettu EU:n jäsenmaa. Se kertoo siitä, että ymmärretään entistä paremmin tämän askeleen hyödyttävän molempia. On tärkeää, että tällä hetkellä asiantuntijoiden tasolla tehtävä työ nousisi entistä käytännöllisemmälle tasolle ja antaisi mahdollisuuden päästä lähemmäksi lopullista päämäärää eli täysipainoisen viisumivapaan vyöhykkeen luomista Venäjän ja EU:n välille.

Suomennos: Liisa Viitanen

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi