Muslimien tv-ohjelman kättelykohu puhuttaa Ruotsissa

Riita alkoi aivan mitättömästä tilanteesta. Ruotsalaisen Halal-tv-ohjelman juontajakolmikko kävi haastattelemassa tunnettua talouskeskustelijaa Carl Hamiltonia. Ennen haastattelun alkua Hamilton tervehti naisjuontajia, mutta kaksi heistä kieltäytyi kättelystä. Naiset ovat muslimeja, ja heidän vakaumuksensa mukaan musliminainen ei saa koskettaa vierasta miestä. Hamilton raivostui ja kätteli naisia väkisin. SVT:n kuvaustiimi nauhoitti salaa siitä seuranneen ruman sanaharkan.

"Ruotsissa me tervehdimme kätellen. Ongelma emme ole me. Ongelma on, että te tulette tänne, ettekä halua kätellä!" Hamilton raivosi ääninauhalla, joka esitettiin Halal-tv:ssä. SVT:n mukaan hän myös käski naisia painumaan takaisiin Iraniin, jos kättely ei miellytä. Naiset ovat kaikki syntyneet Ruotsissa, eikä kenelläkään ole edes iranilaista syntyperää.

Hamiltonin annettiin ohjelman lopputekstien jälkeen selittää sanomisiaan:

"Hermostuin ja provosoiduin. Koin, että minua sanattomasti syytettiin rasismista sen vuoksi, että halusin kätellä."

Mutta pitääkö Ruotsissa tervehtiä kättelemällä? Aihetta puitiin SVT:n Debatt-ohjelmassa muutama päivä sen jälkeen, kun kättelyriita oli esitetty tv:ssä ja monien lehtien palstoilla.

Tapauksen syntipukki Carl Hamilton puolusti "ruotsalaista yhteisöllisyyttä, joka muodostuu yhdessä sovituista tavoista ja johon kuuluu yhteinen tapa tervehtiä".

Vihreiden juristin ja kunnanvaltuutetun Zaida Catalánin mielestä taas väkisin kätteleminen on ihmisoikeusrikkomus.

Ruotsin muslimineuvoston puheenjohtaja Helena Benaouda julisti, että kättelemisestä kieltäytyminen on Jumalan tahto ja Jumala on suurin.

Kolumnisti Nima Daryamadj väitti, että Ruotsissa pysyvästi asuva ihminen, joka kieltäytyy kättelemästä, osoittaa piittaamattomuutensa yhteiskunnan arvoista. "Silloin herää kysymys, mistä muista arvoista hän vähät välittää", Daryamadj huomautti.

Se on hyvä kysymys, johon Halal-tv tavallaan yrittääkin vastata.

Musliminaisia ei usein näe Ruotsin televisiossa, vaikka muslimeja on maassa arvioiden mukaan 450 000 ja Ruotsia pidetään tasa-arvon edelläkävijänä. Tänä syksynä Ruotsin julkisen palvelun tv-yhtiö SVT päätti korjata asian. Se tuotti kahdeksanosaisen Halal-tv:n, johon haettiin mallia hollantilaisesta Halal Girls -sarjasta.

Halal-tv:ssä kolme hunnutettua toisen polven maahanmuuttajanaista perehtyy yhteiskunnallisiin aiheisiin, keskustelee niistä keskenään ja haastattelee asiantuntijoita. Aiheet ovat suuria: luokkayhteiskunta, tasa-arvo, alkoholi, seksi.

Halal-tv on hyvännäköinen ohjelma. Juontajat, juristi Cherin Awad, 23, hammashoitaja Khadiga El khabiry, 25, ja lääkäriopiskelija Dalia Azzam Kassem, 22, ovat liioitellun iloisia, hyvin pukeutuneita ja kauniisti meikattuja. Heidän värikkäät huivinsa ovat ilmeisesti suoraan huivimuodin huipulta. He puhuvat sointuvaa ruotsiaan kuin papupadat ja väittelevät kärkkäästi keskenään. Ohjelman yksi tarkoitus onkin näyttää, että muslimit eivät ole mikään yksimielinen kollektiivi.

"Miksi sana tasa-arvo liitetään aina kotitöiden jakoon miesten ja naisten välillä?" Khadiga El khabiry kysyy Halal-tv:n tasa-arvojaksossa, kun naiset ovat autossa matkalla haastateltavan luo:

"Minulle tasa-arvo on sitä, että naiset ja miehet saavat yhtä paljon palkkaa, että miehet eivät saa parempia töitä vain siksi että he ovat miehiä, että naiset eivät saa huonompaa terveydenhoitoa, ja niin edelleen. Kotityöt ja muu ovat enemmän parisuhdekysymyksiä."

Dalia Azzam Kassem osallistuu keskusteluun kuljettajan paikalta:

"Kotitöiden jaosta pitää päättää yhdessä. Mutta jotkut naiset pakotetaan tekemään kaikki kotityöt yksin, ja silloin se on tasa-arvokysymys."

Saman tien takapenkki alkaa huutaa yhteen ääneen vastalauseita.

"Jos minä ja mieheni olemme sopineet, että minä hoidan kaikki kotityöt, lapset, vaipanvaihdon ja koko taakan. Jos hän tulee kotiin ja rojahtaa sohvalle, se ei ole tasa-arvokysymys, vaan me olemme sopineet siitä yhdessä!" Cherin Awad sanoo.

Kohtauksen lopuksi naiset nauravat railakkaasti omalle kiihkeydelleen.

Halal-tv ei oikeastaan ole kovin hyvä ohjelma. Se ei tuo tasa-arvo- tai luokkakeskusteluihin mitään uutta. Sen sijaan se on synnyttänyt uuden, tärkeän keskustelun: miten etniset ja uskonnolliset vähemmistöt esitetään mediassa?

Monet ovat kyselleet, miksi SVT valitsi kolme kovan linjan konservatiivia edustamaan maan moniarvoista muslimiväestöä. Suurimman kohun herätti se, että Cherin Awad on viisi vuotta sitten julkisesti kannattanut sharia-lain mukaista kivitystä rangaistukseksi aviorikoksesta. Hän on tosin perunut puheensa myöhemmin.

Ja jos kerran muslimit saavat "oman ohjelman" julkisen palvelun tv-kanavalle, miksi ei sellaista saisi myös vaikkapa pahamaineinen Livets ord -herätysliike tai homoseksuaalisuutta syöväksi kutsunut helluntailaispastori Åke Green?

Toimittaja-kirjailija Dilsa Demirbag-Sten kirjoitti Svenska Dagbladetissa, että vähemmistöjen on toki päästävä ääneen tiedotusvälineissä mutta ohjelmien ja juttujen pitäisi silti olla sitoutumattomien journalistien toimittamia.

Halal-tv:ssä ei esiinny ammattitoimittajia. Juontajat on valittu nimenomaan uskontonsa vuoksi, vaikka juuri tätä he itse vastustavat – sitä että muslimit pääsevät telkkariin vain puolustamaan islamia silloin, kun kritisoidaan huntuja tai tyttöjen ympärileikkausta.

"On hyvä, että muslimiyhteisö problematisoidaan mediassa. Mutta tällä kertaa me emme halunneet puhua alistamisesta, kunniamurhista tai terrorismista vaan muista asioista. Puolentoista miljardin muslimin joukkoon mahtuu muitakin kuin alistettuja naisia ja alistavia miehiä", Cherin Awad kommentoi Svenska Dagbladetille. Hän syyttää Demirbag-Steniä kaksinaismoraalista.

"Dilsan teesin mukaan islam on alistava uskonto, ja sen vuoksi me onnelliset muslimit emme saisi näkyä telkkarissa."

Dalia Azzam Kassem vastasi Demirbag-Stenille Newsmill-debattisivustolla vetoamalla demokratiaan.

"Miksi hän haluaa ryöstää vapauteni? Vapauteni pukeutua kuten haluan ja elää kuten haluan ja vieläpä vapauteni sanoa mielipiteeni. Miksi hänellä pitäisi olla se vapaus ja minulla ei? Mehän elämme kaikki Ruotsissa, haloo? Mitä Dilsa oikeastaan ajattelee demokratiasta?"

Halal-tv:n vastaava tuottaja Joakim Sandberg puolustautuu painottamalla, että se ei ole uutisohjelma vaan dokumenttisarja kolmesta ruotsalaisesta muslimista. Eikä siinä näin ollen ole juontajia vaan "päähenkilöitä". Se sopiikin hyvin, sillä kuusi vuotta sitten SVT linjasi, että uutisohjelman juontaja ei voi käyttää huivia, jotta puolueettomuus ei vaarantuisi.

Ongelma on vain, että tämä ohjelma näyttää aivan toimitetulta ajankohtaisohjelmalta, ei suinkaan dokumentilta.

Suomessa on vain noin 30 000 muslimia. Halal-tv Ylen kanavilla kuulostaa kaukaiselta ajatukselta. Vai kuulostaako?

Ylen ajankohtaisjournalismin osaamiskeskuksen päällikkö Jyrki Richt sanoo, ettei ainakaan heillä ole pohdittu, miten musliminaisia esitetään televisiossa.

"Laajempi probleema on, miten löydettäisiin luonteva ja kiinnostava tapa, jolla maahanmuuttajataustaiset suomalaiset ylipäänsä näkyisivät nykyistä enemmän."

Toistaiseksi hunnutettuja naisia on esiintynyt vain vieraina ohjelmissa.

"Viimeksi tiistaina Ajankohtaisessa kakkosessa oli aiheena tyttöjen ympärileikkaus, ja siinä haastateltiin musliminaisia. Mutta kyllä meillä pitäisi olla maahanmuuttajia myös ohjelmantekijoinä."

Ylen Mundo-projektissa maahanmuuttajat pääsivät ohjelmantekijöiksi, mutta projekti kuopattiin vuosi sitten. Myös maahanmuuttajakysymyksiin erikoistunut Basaari-ohjelma lopetetaan joulukuussa. Basaarissa on ollut toimittajana yksi musliminainen, joka ei käyttänyt huntua.

Miten Ylessä suhtauduttaisiin, jos juontajaksi olisi tarjolla pätevä nainen, joka käyttää huntua? Sitä Richt ei ole pohtinut.

"Yllättävä kysymys. Varmaan asiaa käsiteltäisiin ihan asiallisesti. Henkilökohtaisesti näkisin mielelläni juontajasta ainakin naaman, mutta muuten en pitäisi huntua ongelmana. Se kuuluu hänen henkilöönsä."

Kun Khadiga El khabiry ja Cherin Awad puhuivat Go'kväll-ajankohtaisohjelmassa Halal-tv:stä, lähetys päättyi sääennusteeseen. Säätyttönä toimi El khabiry.

Maan pohjoisosiin on luvassa lumikuuroja, sanoi säätyttö ja viittoi karttaa kohti.

Luultavasti yksikään katsoja ei nähnyt kuuropilviä Norlannissa, kun kaikki tuijottivat säätytön huivia.

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi