NASA: Elämän jäljet Mars-meteoriiteissa lähes varmoja

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on viime aikoina julkistanut uusia tutkimustuloksia, joiden mukaan on lähes varmaa, että Maahan pudonneissa Mars-meteoriiteissa on jälkiä mikrobitason elämästä.

"Emme vielä usko todistaneemme kiistattomasti, että Marsissa on (tai oli) elämää", mutta "uskomme olevamme olevamme hyvin, hyvin lähellä sitä näyttöä", Nasaan kuuluvan Johnsonin avaruuskeskuksen astrobiologian osaston päällikkö David S. McKay sanoo Spaceflight Now -tiedelehdelle.

Lehden mukaan McKayn johtama tutkijaryhmä uskoo ratkaisevien todisteiden saamiseen tämän vuoden kuluessa.

Uudet tulokset perustuvat aiempaa tarkempaan tutkimustekniikkaan ja aiempaa laajempaan näyteaineistoon.

Viimeksi Nasa herätti asiasta todella suuren kohun vuonna 1996 julkistamalla yhtä ainoaa meteoriittia koskevia tuloksia.

Kyseessä oli pari kiloa painava kivenmurikka, koodinimeltä ALH 84001. Se löytyi Etelämantereelta Allan Hills -kukkuloiden kohdalta jäätiköltä vuonna 1984. Koska se oli ensimmäinen näyte laatuaan sinä vuonna, se sai järjestysnumerokseen 001.

Nyt tutkittuja meteoriitteja on nimetty ainakin kolme. Kaksi muuta ovat Etelämantereelta vuonna 2002 löytynyt Yamato 593 ja Egyptin Nakhlaan vuonna 1911 pudonnut avaruuskivi. Kivien koostumuksen tarkka analysointi kertoo, että ne ovat peräisin Marsista.

Näin voidaan sanoa, koska Mars-planeetan kamaran koostumuksesta on saatu riittävästi tietoa punaista planeettaa tutkineiden luotainten ja laskeutujien avulla.

Allan Hillsin meteoriitin kiviaineksen arvioidaan jähmettyneen Marsissa jo noin 3,9 miljardia vuotta sitten, Nakhla ja Yamato 593 ovat noin 1,4 miljardin vuoden ikäisiä. Ne ovat irronneet Marsin pinnasta jonkin voimakkaan meteoriitti-iskun voimasta miljoonia vuosia sitten, matkanneet avaruudessa aikansa, ja osuneet lopuksi Maahan – ALH 84001 noin 13 000 vuotta sitten.

Nasan tutkijat arvioivat nyt, että ensimmäiset mikro-organismit ilmaantuivat Marsin pinnan alle noin miljardin vuoden kuluessa Marsin ja Aurinkokuntamme muiden planeettojen syntymästä.

Mars oli tuolloin paljon kosteampi ja lämpimämpi paikka kuin nykyisin, ja sen kaasukehä oli nykyistä tihempi, tutkijat arvioivat. Samoihin aikoihin ilmaantuivat alkeelliset elämänmuodot maapallolle.

Vuonna 1996 McKayn ryhmän tutkimustulokset torjuttiin väittämällä, että elämään viittaavat rakenteet ALH 84001 -meteoriitissa ovat kooltaan liian pieniä todistaakseen muinaisesta elämästä. Toinen torjuva väite kuului, että jos havaitut pikkuruiset rakenteet ovat eloperäisyyteen viittaavia, ne ovat voineet tarttua meteoriittiin Maassa. Muitakin vastaväitteitä löytyi.

Nyt Nasa iskee uusin asein. Sillä on ollut käytössään tarkka läpäisyelektronimikroskooppi ja uusi menetelmä nimeltä ionisädeporaus, kertoo Markus Hotakainen Tähdet ja avaruus -lehden tammikuun numerossa.

Tulokset ovat eri merkittävyysluokkaa kuin 14 vuotta sitten. Tarkentuneiden löydösten koko ja laatu sopivat hyvin siihen kuvaan minkä mikrobitason elämän jäljistä maapallon kamarastakin saa, Nasan tutkijat sanovat nyt.

Silti täyttä varmistusta ei ole saatu ainakaan toistaiseksi.

Joka tapauksessa näkymät ovat hurjat. Arvioidaan, että meidän kotigalaksissamme Linnunradassa on satoja miljardeja tähtiä, ja galaksimme ulkopuolella muita galakseja satoja miljardeja.

Linnunradasta suhteellisen läheltä Aurinkokuntaamme on paikannettu tähtiä joiden ympärillä on planeettoja. Tähän mennessä sellaisia eksoplaneettoja on löydetty nelisensataa. Se tarkoittaa että maailmankaikkeudessa lienee enemmän kuin miljardeittain paikkoja, joissa mahdollisesti on elämää – siis elämää sellaisena kuin me sen tunnistamme.

Jos elämän varmoja merkkejä löytyy Mars-meteoriiteista, kuten Nasa uskoo, elämän esiintymisen todennäköisyys muuallakin avaruudessa käy yhä ilmeisemmäksi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi