Nobel hyvistä aikomuksista

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on luullakseni yllättynyt Nobelin rauhanpalkinnosta. Se myönnetään hänelle enemmän hyvistä aikomuksista kuin jo aikaansaadusta rauhasta – ainakaan Yhdysvaltain keskeisen strategisen huolen kohdealueilla, Israelin ja palestiinalaisten välillä, Irakissa tai Afganistanissa.

Mutta Nobel-komitean perustelujen mukaan palkinnon saakin toivo. "Obama on presidenttinä luonut uuden ilmapiirin kansainväliseen politiikkaan", komitea perustelee. Hän ponnistelee kansainvälisen diplomatian ja yhteistyön vahvistamiseksi, komitea jatkaa ja ehkä tärkeimpänä kiittää "Obaman visiota ja työtä ydinaseettoman maailman hyväksi".

Mitähän Afganistanissa ja Pakistanin rajaseudulla ajatellaan Obaman Nobelista, jos tieto sinne nyt yltää? Yhdysvaltain presidenttinä Obama kuitenkin on ylipäällikkö sodassa, jonka vaiheissa lähes viikoittain koituu "oheistappioita" – sotilaiden peiteilmaus sille, että usein myös naisia, lapsia ja vanhuksia kuolee vaikkapa miehittämättömien lentokoneiden ohjusiskuissa epäiltyihin al-Qaidan tai talebanin asemiin.

Harvoin on rauhannobelin saanut aktiivisesti sotaa käyvä presidentti.

Sotia käyneille, likaisiakin temppuja käyttäneille ja terroristeille on rauhanpalkintoja toki myönnetty. Usein kuitenkin vasta, kun sotimisessa on päästy edes jonkinlaiseen suvantovaiheeseen.

Kun Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger ja Vietnamin kommunistit voittoon vienyt Le Duc Tho 1973 saivat palkinnon, vietnamilaisjohtaja kieltäytyi saapumasta Osloon, koska rauhansopimus oli vielä kesken.

Egyptin Anwar Sadat ja Israelin Menachem Begin olivat jo rauhantekijöitä 1978, kun palkinto tuli.

Kun palestiinalaisterroristi ja PLO:n johtaja Jasser Arafat 1994 sai rauhanpalkinnon Israelin Shimon Peresin ja Jitzhak Rabinin kanssa, oli palkittavina kolme aseidenkalistelijaa – sillä hetkellä rauhaan taipuneina.

Yhdysvaltain presidenteistä vuoden 2002 palkittu Jimmy Carter jää historiaan Israelin ja Egyptin rauhan sovittelusta ja muista hyvistä teoistaan. Kansainliiton perustaja Woodrow Wilson palkittiin 1919 ja Theodore Roosevelt 1906 muun muassa Japanin ja Venäjän rauhan sovittelusta.

Mikä sota nyt on päättynyt presidentti Obaman sovittelutyön tuloksena?

Luulen, että Obamaa nolottaa ennenaikaiselta tuntuva palkintonsa.

Toisaalta, kun hän jo vaalikampanjaansakin lähti toivo edellä, hän ehkä voi tulkita palkinnon kumpuavan samasta lähteestä kuin vaalivoiton.

Niin kipeästi ihmiset eri puolilla tarvitsivat nimenomaan toivoa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi