Pätevyys ja karisma auttavat poliitikkoa skandaalin keskellä

BRYSSEL. Vain pätevillä ja karismaattisilla poliitikoilla on varaa ajautua skandaaliin.

Heille äänestäjät antavat helpommin anteeksi kuin muille.

Jos taas skandaalinkäryisen poliitikon nuhteettomuudessa on jo ennestäänkin toivomisen varaa, äänestäjät ärtyvät. Keskivertojohtajilla on vähemmän varaa lipsahtaa kuin tähtipoliitikoilla.

Tähän tulokseen tuli politiikan tutkija Tereza Capelos toissavuotisessa selvityksessään Feeling the scandal: Emotional reactions as mitigators of scandal harm eli vapaasti: Tunteet skandaalin haittojen lievittäjinä.

Amerikkalaisia ja hollantilaisia poliittisia skandaaleja tutkinut Capelos vaikuttaa nykyään Surreyn yliopistossa Britanniassa. Vaikeuksiin joutuneet poliitikot syyttävät ahdingostaan usein viestimiä. Capelosin mukaan media ei kuitenkaan voi sanella äänestäjille, mitä mieltä he ovat asioista.

Medialla on kuitenkin skandaalivaltaa, koska se määrittelee, mitä äänestäjät pohtivat ja mistä he puhuvat.

Poliittiset skandaalit pitää erottaa korruptio- ja muista väärinkäytöstapauksista.

Skandaaliin ei liity välttämättä rikosta tai väärinkäytöstä. Skandaali on sen sijaan yleisön tietoon tullut shokeeraava tai moraalisesti arveluttava teko, jonka seurauksena tekijä menettää maineensa.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että uutisoinnin globalisoituminen on otollinen kasvualusta poliittisille skandaaleille.

Internetin aikakaudella shokeerava uutinen on kaikkien ulottuvilla silmänräpäyksessä.

Kännykkäkamerat tekevät jokaisesta potentiaalisen paparazzin. Ruotsalaisen valtiosihteerin Ulrika Schenströmin kohutun suutelukuvan nappasi sentään vielä ammattikuvaaja.

Lähihistoria osoittaa, että skandaali ei välttämättä vie poliitikolta työpaikkaa.

Tunnetuin esimerkki on Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton. Suhde Valkoisen talon avustajaan Monica Lewinskyyn ei vienyt karismaattiselta Clintonilta tukijoita.

Toinen suosittu amerikkalaispresidentti Ronald Reagan ei kärsinyt siitä, että hänen hallintokoneistonsa oli erityisen tapaturma-altis.

Euroopassa Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi haikailee yhä huipulle, vaikka on jo monesti ryvettynyt. Kannattajia riittää, koska Berlusconi vetoaa kansaan.

Irlannin pääministeri Bertie Ahern on ollut vallassa yli kymmenen vuotta. Kansanmies Ahernia eivät ole kaataneet edes rahoitussotkut.

Ahern tietää miten kansalle puhutaan – ja nyt häntä puuhataan Irlannissa jo EU:n ensimmäiseksi presidentiksi.

Amerikkalaisten tutkimusten mukaan olennaista ei ole vain se, mitä poliitikko on tehnyt. Yhtä tärkeää on se, mitä hän sanoo kohun alettua.

Blame management pyrkii vahinkojen minimointiin

On yleistä, että skandaali kielletään tai että sitä selitellään. Poliitikon uran kannalta olisi usein parempi, jos hän myöntäisi erehdyksensä, pyytäisi anteeksi ja ottaisi opiksi.

Suhtautuminen poliitikkojen hairahduksiin vaihtelee maasta ja kulttuurista toiseen.

Britanniassa viestimet ja kansa ovat tunnetusti säälimättömiä. Suosittukin poliitikko menettää helposti paikkansa, vaikka mokailisi vain yksityiselämässään.

Esimerkiksi Suomessa ollaan paljon kiltimpiä. Skandaali ei vie töitä keskiverroltakaan.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi