Politiikan kello sanoo tik, sodan kello vastaa tak

"Sodassa suuren kokonaisuuden johtaja on alituisessa aallokossa. Siinä hyökyvät väärät ja oikeat tiedot; pelosta, huolimattomuudesta, hosumisesta johtuneet virheet; oikeasta tai väärästä tilanteen arvioinnista, pahantahtoisuudesta, aidosta tai harhaisesta velvollisuudentunnosta, laiskuudesta tai uupumuksesta aiheutuvat uppiniskaisuuden ilmaukset tai sattumat, joita kukaan ei ole osannut ennakoida."

Näin sanaili preussilainen sotateoreetikko Carl von Clausewitz teoksessaan Sodankäynnistä 1830-luvulla. Luvussaan "Sitkeys" von Clausewitz ennakoi osuvasti Irakin sotaa ja sen vaikutusta Yhdysvaltain poliittiseen ilmapiiriin.

Clausewitz on tuskin outo ajattelija amerikkalaisjoukkoja komentavalle David Petraeukselle, joka esitti arviotaan Irakin tilanteesta kongressissa maanantaina. Petraeus on oppinut mies, filosofian tohtori ja armeijan kenttäkäsikirjan laatija, ja siksi hänestä on rakentunut julkisuuteen kuva suuresta sodan tuntijasta, miehestä, joka pystyy siihen, mihin muut eivät ole pystyneet.

Johtuen oppineisuudestaan, Petraues saattoi tuntea olonsa vaivautuneeksi kongressin edessä. Siellä häneltä odotettiin puolueetonta tilannearviota esimerkiksi siitä, missä määrin vihollinen on alkanut taipua Yhdysvaltain uuden strategian ja lisäjoukkojen paineessa.

Jos Petraeuksella on mielessään maansa etu, hänellä on suuria vaikeuksia puhua totta. Totuus on tunnetusti sodan ensimmäinen uhri, ja sitä pidetään jopa haitallisena sotamenestyksen saavuttamiselle.

Voimme olettaa Petraeuksen lukeneen 2 500 vuotta sitten vaikuttanutta kiinalaista sotafilosofia Sunzia, joka toteaa Sodankäynnin taidossa: "Ylivertainen kenraali selvittää vihollisen asemat ja pitää omansa salassa. Näin hän voi keskittää joukkonsa sinne, missä vihollisen joukot ovat hajallaan" ja lyhyemmin, "sodankäynti perustuu harhaanjohtamisen taitoon".

Menestyksekkääseen sodankäyntiin tarvitaan taistelumenestyksen lisäksi kotirintaman tuki. Siitä oli kyse, kun Petraeus puhui maanantaina.

Hänen piti löytää oikeat sanat pystyäkseen viestimään, että sota on yllätyksiä täynnä, mutta kyllä vain, osa joukoista voidaan pian vetää pois Irakista.

Lisäjoukkojen varsinainen tehtävä – synnyttää tila poliittiselle sovinnolle – ei silti ole ihan vielä toteutunut: tuli sattumia, joita kukaan ei osannut ennakoida.

Kongressin edessä nähtiin Petraeus, joka on uskollinen asevoimien ylipäällikölle, presidentti George W. Bushille ja joka oli tempaistu sodan teatterista hetkeksi keskelle poliittista teatteria. Siellä hänen piti vakuuttaa, että Irakin tilanteessa voidaan jo melko pian – Yhdysvaltain poliittista kalenteria myötäsukivassa aikataulussa – nähdä käänne parempaan.

Heinäkuun alussa äänessä puolestaan oli sotaklassikkonsa lukenut, sodan todellisuutta tunteva ja historiantajuinen kenraali Petraeus. Hän totesi brittiläiselle BBC-televisiolle: "Pohjois-Irlanti opetti, uskoisin, teille sen oikein hyvin [ettei sota ole yhdessä yössä ohi] – en tiedä kestääkö tämä [Irak] vuosikymmeniä, mutta keskimäärin kapinallisvastarinnan kukistamiset ovat vieneet 9–10 vuotta."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi