Putin päätti sodasta, Medvedev hieroi rauhaa

Moskova. Kuka päätti Venäjän panssarivaunujen vyörymisestä Georgiaan? Entä kenen tahto vaikuttaa siihen, alkaako luvattu vetäytyminen ja missä aikataulussa? Kuka Moskovassa määrää?

Venäjällä on pohdittu näitä kysymyksiä sen jälkeen, kun Georgian kriisi alkoi puolitoista viikkoa sitten.

Kun Venäjä lähti sotaan, parrasvaloihin nousi pääministeri Vladimir Putin. Hän puolusti interventiota tuoreeltaan keskusteluissaan maailman johtajien kanssa olympialaisten avajaisissa Pekingissä.

Seuraavana päivänä pääministeri lennähti Vladikavkaziin Venäjän Kaukasukselle tapaamaan Georgiaan lähteviä joukkoja.

Vasta kun tuli rauhan rakentamisen vuoro, esiin kaivettiin presidentti Dmitri Medvedev. Hän neuvotteli tulitauosta. Hän on ilmoittanut joukkojen vetämisestä. Putin ei ole kommentoinut rauhanaloitteita.

Suurin osa venäläisistä analyytikoista tuntuu olevan sitä mieltä, että kriisi on vahvistanut käsitystä Putinista maan todellisena johtajana.

"Venäjä sotii ensimmäistä kertaa maansa rajojen ulkopuolella, ja päätöksen tästä teki pääministeri. Kun Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kävi Moskovassa, myös Putin oli läsnä presidenttien tapaamisessa. Vasta kun Putin oli saanut tilanteen hallintaan, Medvedev tuli esiin", sanoo Moskovan Carnegie Centerin tutkija Maria Lipman.

"Medvedev oli paljon televisiossa, mutta tärkeimmät päätökset teki Putin. Kriisi on vahvistanut Putinin vetämää linjaa ja saanut Medvedevin näyttämään hänen politiikkansa kuuliaiselta toteuttajalta", sanoo pietarilaisen viikkolehden Delon varapäätoimittaja Dmitri Travin.

Sodan aikana tuli kuluneeksi sata päivää Medvedevin presidenttikauden alusta. Jo ennen konfliktia heinäkuussa tehdyssä mielipidemittauksessa vain yhdeksän prosenttia piti Medvedeviä maan johtajana.

"Medvedevillä ei ole resursseja itsenäiseen linjaan. Hän on asemastaan velkaa Putinille. Kaikki tärkeimmät vaikutusmekanismit ovat Putinin hallussa. Sekä Kremlissä että muualla hallinnon avainpaikoilla on lähes pelkästään Putinin nimittämiä ihmisiä", sanoo Lipman.

Medvedevin noustessa presidentiksi jotkut Venäjällä odottivat häneltä edeltäjäänsä liberaalimpaa politiikkaa. Eurooppalaisia johtajia miellyttivät Medvedevin Putinia maltillisemmat kannanotot Hanti-Mansiiskin huippukokouksessa kesäkuussa.

Nyt vapaamielinen maine on mennyttä. Medvedev on sotapuheissaan toistanut pitkälti Putinin kovaa retoriikkaa. Myös teot puhuvat puolestaan.

"Medvedevin liberaali imago kärsi kolauksen. Hänen on myös jatkossa vaikeampi muuttaa putinilaista politiikkaa, jonka taakse hän tässä kriisissä asettui ja josta hän on siten vastuussa", sanoo Travin.

Jos Kaukasuksen konflikti johtaa lännen ja Venäjän suhteiden pysyvään huononemiseen ja Venäjän kansainväliseen eristämiseen, maassa voi koittaa tiukemman sisäpolitiikan aika, asiantuntijat uskovat.

"Sotilasoperaatio vahvistaa armeijan, voimaministeriöiden ja 'haukkojen' roolia päätöksenteossa. Lännen reaktio on kuitenkin määräävin. Jos Venäjää ei eristetä, sisäpolitiikkaan ei tule suuria muutoksia", uskoo Lipman.

Yleinen mielipide on Venäjällä ollut vahvasti sotatoimien takana. "Yhteiskunta hyväksyi Kremlin toimet. Myös demokraattisen opposition kannattajat ovat taipuvaisia ajattelemaan, että Venäjä toimi oikein. Pieni voitokas sota on siis vahvistanut valtajärjestelmää", katsoo Travin.

Maria Lipmanin mukaan kyse on negatiivisesta kansan rivien tiivistymisestä, koska se on suuntautunut ulkomaailmaa vastaan.

"En usko, että tällainen lujittuminen auttaa positiivisesti esimerkiksi yhteiskunnan uudistamisessa tai korruption vastaisessa taistelussa," sanoo Maria Lipman.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi