Ruotsissa tasa-arvotyö alkaa jo taaperotasolla

Nacka. Pojat pärjäävät koulussa huonommin kuin tytöt. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Vai onko? Ruotsissa yleistyvä "sukupuolisensitiivinen kasvatusoppi", genus-pedagogiikka, haastaa vakiintuneita käsityksiä jo päiväkotitasolla.

"Joidenkin tutkijoiden mukaan esimerkiksi tyttöjen ja poikien erilaisen koulumenestyksen taustalla on biologisia syitä. Me emme usko siihen, vaan olemme alkaneet pohtia, voisivatko erot johtua siitä, mitä lapsilta odotetaan ja minkälaisia virikkeitä heille tarjotaan", Kristallenin päiväkodin opettaja Gun Gustafsson kertoo.

Tammisaaresta lähtöisin oleva Gustafsson toimii Tukholman kyljessä sijaitsevassa Nackan kunnassa myös niin sanottuna genus-pedagogina. Hän käy kunnan muissa päiväkodeissa kouluttamassa henkilökuntaa kohtaamaan lapset työssään tasa-arvoisesti.

Usein on kyse pienistä asioista, joita voi tehdä toisella tavalla. Gustafsson käyttää esimerkkinä muovihelmiä, joita lapset pistelevät piikkialustaan.

"Ajattelimme, että tytöt tykkäävät näperrellä niitä. Kun meille huomautettiin, että näistä tulee matemaattisia kuvioita, heräsi keskustelua. Miksi emme anna samaa ärsykettä myös pojille?"

Kun opettajia on kuvattu ja äänitetty työssään, tulokset ovat yllättäneet monet. Opettajat antavat tytöille enemmän huomiota, kun taas poikia puhutellaan lyhyemmin lausein ja komennoin, ja heidät jätetään usein keskenään omiin leikkeihinsä.

"Tällöin poikien ryhmiin syntyy monesti hierarkioita. Vahvin poika sanelee käyttäytymismallin, johon muiden on sopeuduttava", Gustafsson sanoo.

Genus-pedagogiikan kasvatusmallin taustalla on Ruotsissa vuosituhannen lopulla julkaistu kansallinen opetussuunnitelma, jonka mukaan stereotyyppisiä sukupuolirooleja ei tule vahvistaa. Maahan on tämän jälkeen levinnyt profiloituneita genus-päiväkoteja, ja esimerkiksi Malmössä jaetaan genus-sertifikaatteja.

Gustafsson ei ole vakuuttunut "leiman" tarpeellisuudesta. Hän tähdentää, että lasta ei ole tarkoitus muuttaa. Muutostyön keskiössä ovat opettajat, joiden tulisi huomioida lapsi kokonaisvaltaisesti ja ymmärtää myös sukupuoli laajemmin kuin vain jakona poikiin ja tyttöihin.

Tehdäänkö tässä nyt tytöistä väkisin jääkiekkoilijoita ja pojista ballerinoja? Ennakkoluulot ovat olleet toisinaan voimakkaita. Epäilijöiden joukkoon liittyi hiljattain myös Ruotsin kristillisdemokraattien puoluejohtaja Göran Hägglund, jonka mukaan genus-sertifikaatit ovat esimerkki todellisuudesta vieraantuneesta kulttuurielitismistä.

"Todellisuudessa suurin osa ihmisistä haluaa muutosta. Eivät vain feministit, vaan monet miehet", Gustafsson sanoo.

Gustafsson ei näe, että tasa-arvo olisi jotain mitä siirretään lapseen kannusta kaatamalla tai viiden minuutin genus-sessiolla. Ajatusmallin on leimattava koko toimintaa läpi päivän ja oikeisiin hetkiin on tartuttava.

"Jos lähdetään ajatuksesta, että mitäs tuo lapsi tarvitsee ollakseen 'kokonainen', silloin nähdään jo puutteita lapsessa, eikä nähdä, mitä hän jo osaa", Gustafsson sanoo.

"Lapsi ei ehkä ole tietyssä tilanteessa empaattinen. Vastaavasti jossain toisessa tilanteessa hän on, ja silloin tietysti kannustamme häntä. Lapsella on oikeus olla mitä hän on. Jos poika haluaa pukeutua mekkoihin, hän saa sen tehdä."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi