"Samanhintaista kuin pussikaljoittelu"

Helsinkiläinen Joonas (nimi muutettu), 26, kokeili pilveä ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten serkun marihuanasavukkeesta.

Varsinaisesti pilven makuun Joonas pääsi kuitenkin vasta parin vuoden kuluttua matkustellessaan Lähi-idässä. "Siellä se oli niin normaali asia. Eikä juominen ole koskaan ollut minun juttuni, olin aina baarissakin selvin päin."

Joonas on yliopisto-opiskelija, käy töissä ja aina iltaisin – jos ei ole mitään erityisiä menoja – sytyttää marihuanasavukkeen.

Myös baarissa Joonas polttaa avoimesti. "Helsingissä voi poltella missä vain, ei ketään kiinnosta toisten asiat. Jos olen menossa elokuviin, poltan Tennispalatsin edessä, jos salille, poltan siinä salin ovilla."

"Yhden kerran on tultu baarissa sanomaan, että voisitko tehdä tuota ulkona."

Joonaksella on kännykässään puhelinnumeroita ihmisille, joilta hän hankkii kannabista. Jos myyjät eivät ole tavoitettavissa, hän tietää baareja, joissa kauppa käy. "Kalliosta sitä löytyy tosi helposti."

Kannabiksen kotikasvatus on yleistä Helsingissä, joten markkinoilla oleva, kasvin kukinnoista kuivattu marihuana on usein kotimaista. Sen sijaan kannabiksen hartsista valmistettu hasis on tuontitavaraa.

Eurooppalaisnuoret suosivat usein kotikasvatettua marihuanaa, koska eivät halua tukea järjestäytynyttä rikollisuutta ja pitävät hasista kakkoslaadun tavarana.

"Kasvattajat saattavat myydä ruohoa kavereilleen kymmenellä eurolla grammalta. Mutta heti, jos tulee välikäsiä, hinta nousee parilla eurolla. Ja baareissa ulkomaalaiset pyytävät 15–20 euroa grammalta."

"Grammalla viettää mukavan illan. Jos sitä vertaa alkoholin hintaan, niin se tulee samanhintaiseksi kuin pussikaljoittelu."

Joonas pitää pilven polttelusta, mutta ei "pilven hehkuttamisesta ja ihannoinnista".

"Kavahdan sellaisia tyyppejä, joille se on liian suuressa osassa. Itse haluan pitää sen sivuosassa elämässäni."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi