Toteutunut toive

Kolme viikkoa sitten istuin rinteessä sijaitsevalla näköalapaikalla ja katselin Sarajevoa. Näkymä oli hieno.

Kolmella ilmansuunnalla kohoavat vehreät kukkulat. Alhaalla laaksossa joen halkoma vuosisatoja vanha kaupunki. Kauniita punakattoisia omakotitaloja, kirkot ja moskeijat sulassa sovussa.

Syvennyin hetkeksi Sarajevon lähihistoriaa käsittelevään kirjaan. Se kertoi, että tuolla hieman ylempänä, kukkulan huipulla Radovan Karadzicin johtamat serbijoukot olivat asemissa pitäen 1 425 päivän ajan sarajevolaisia vankeina omassa kaupungissaan. Kranaatti-iskut ja tarkka-ampujat tappoivat noin 11 000 siviiliä. Loputonta surua, pelkoa ja puutetta. Apuaan luvanneet länsimaat olivat voimattomia.

Laskeuduin alas kaupunkiin. Ihmisiä arkitoimissaan, kävelykadulla ja ravintoloissa. Merkkiliikkeitä ja vähintäänkin orastavaa hyvinvointia.

Karadzicin hirmutyöt ovat kuitenkin yhä läsnä.

Rakennusmiehillä on vieläkin töitä sortuneiden talojen parissa. Joidenkin talojen seiniin ampumajäljet jäänevät pysyviksi muistoiksi.

Vierailin yhdellä kaupungin monista hautausmaista. Liian monen kuolinpäivä sijoittuu vuosien -92 ja -95 väliin.

Jatkoin matkaa aivan kaupungin keskustassa sijaitsevalle torille, jossa kauppa näytti käyvän erinomaisesti. Vaivihkaa vertasin näkymää kirjani kuvaan. Kyllä, tämä on se Markalen tori. Tänne serbit tekivät huhtikuussa 1995 kranaatti-iskun, joka tappoi 68 siviiliä.

Mieleen tullut ajatus oli hyvin yksinkertainen: Toivottavasti Karadzic saadaan oikeuteen.

Tiesin, että paikalliset toivoivat sitä moninkertaisesti enemmän.

Nyt on erittäin helppo yhtyä heidän riemuunsa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi