Kolme kaverusta kokeili, mitä suljetussa maassa voisi valmistaa

Trendifarkkuja Pohjois-Koreasta

Tukholmalaiset nuorukaiset teettivät kommunistidiktatuurissa mustia farkkuja, koska siniset ovat siellä kiellettyjä.

Tukholma. Joskus ajatusleikki päätyy niin pitkälle, että sitä melkein säikähtää.

Hups, tämähän toteutuu.

Sellainen hetki tuli reilu vuosi sitten vastaan kolmelle tukholmalaiselle kaverukselle Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa.

Parikymppinen kolmikko oli maailman suljetuimmassa valtiossa, ydinaseilla uhittelevassa kommunistisessa diktatuurissa, hieromassa kauppoja ihan mistä tahansa.

He halusivat kokeilla, pystyisivätkö he tuottamaan umpieristetyssä Pohjois-Koreassa jotakin ja tuomaan Ruotsiin.

Vastassa seisoi kaivosyhtiön johtaja, joka sanoi, että sovitaan vain. Kyllä me ompelemme teille farkkuja.

Niin, farkkuja.

Pohjois-Korean markkinat ja talouden rakenne ovat siinä mielessä omalaatuisia, ettei niitä ole.

Ruotsalaispoikien yhteistyökumppaniksi tuli kaivosyhtiö, koska sillä on myös ompelimo. Ja kaivosyhtiötä sattui syystä tai toisesta, luultavasti rahasta, kiinnostamaan hyvin harvinainen tilaisuus kokeilla markkinataloutta.

Nyt projekti on melkein lopussa. Tor Rauden Källstigen, 24, Jacob Åström, 25, ja Jakob Ohlsson, 23, saivat teetettyä Pohjois-Koreassa 1 100 paria mustia farkkuja.

Farkut ovat mustia, sillä siniset eivät ole Pohjois-Koreassa sallittuja. Ne ovat liian amerikkalaisia.

Joulukuussa saapui Ruotsiin lähetys NOKO jeans -farkkuja. NOKO on lyhennys Nord-Koreasta, Pohjois-Koreasta ruotsiksi.

Ja pian nousi kohu: ruotsalainen muotitavaratalo PUB päätti vetää farkut hyllystä ennen kuin myynti ehti edes alkaa. Tavaratalo hoksasi vähän jälkijättöisesti, ettei se halunnut sekaantua politiikkaan.

Koko

projekti on ollut raju kokemus, Källstigen sanoo. "Sarja omituisia etappeja."

Kaikki alkoi siitä, että Källstigen löysi Pohjois-Korean virallisen verkkosivun, jossa kerrottiin mahdollisuuksista kauppasuhteisiin. Pohjois-Korea myisi mieluusti sinkkiä, tankkeja ja traktoreita. Mutta verkkosivulla oli myös maininta pukutehtaasta. Ja sähköpostiosoite.

Alkoi kummallinen tapaamisten järjestäminen, joka kesti toista vuotta.

"Pohjoiskorealaiset ovat koko ajan olleet äärimmäisen ystävällisiä", Källstigen sanoo.

Vuoden järjestelyn jälkeen kolmikko lähti ensimmäiselle vierailulle Pjongjangiin. Pukutehtaan  kanssa ei tärpännyt, kaivosyhtiön kanssa kyllä.

"Laskimme, kuinka monta farkkua meillä oli varaa teettää", Åström kertoo.

Kolmikko kiersi ensin useita farkkutehtaita Kiinassa nähdäkseen tuotanto-olosuhteet. Sisään he pääsivät, kun sanoivat etsivänsä farkuilleen valmistajaa, kuten etsivätkin.

He järkyttyivät. Pahimpia hikipajoja olivat Leen ja Disneyn farkkutehtaat, Åström sanoo. Sen sijaan Pohjois-Koreassa kaivosyhtiön ompelimosssa surruutettiin fleece-pusakoita lempeään tahtiin, kuin hidastetussa elokuvassa.

"Silti maailman pitäisi olla huolissaan ennen kaikkea Kiinasta ja vaikuttaa sen toimiin ja tuotanto-oloihin."

Kolmikko on yrittänyt toimia koko ajan niin eettisesti kuin suinkin. He muun muassa tivasivat tehtaan johtajaa sitoutumaan niihin tuotanto-oloihin, joita kansainvälinen ammattiyhdistysliike vaatii kiinalaisilta vaatetehtailta.

"Johtaja vain nyökytteli, että ahaa, te haluatte näin ja näin, sehän sopii", Källstigen kertoo.

Ja kun farkkujen ompelu alkoi, kolmikko matkasi toisen kerran Pjongjangiin.

"Meidän piti kädestä pitäen näyttää, että malli tehdään näin, ja kaava on tällainen. Eihän siellä ollut mitään laitteita. Tilasimme napitkin Afganistanista."

Jos

oikein kiteyttää, kolmikko halusi näyttää, että maailma muuttuu.

Uusi sukupolvi ei niin vain nielaise sitä, että ainoa keino vaikuttaa diktatuuriin on eristää tavalliset ihmiset. He halusivat omalta osaltaan olla kertomassa pohjoiskorealaisille, että muualla maailmassa toimitaan vähän toisin.

Totta kai projektiin lähdettiin myös siksi, että se oli pirun kiintoisaa. Ja koko homma haluttiin taltioida hyvin.

Kolmikko ei nimittäin ole ihan viaton, he tuntevat markkinoinnin maailman.

Källstigen, Åström ja Ohlsson työskentelevät samassa mainostoimistossa. He tietävät hyvin tarinatalouden jekut.

Silti farkkujen ympärille Ruotsissa noussut kohu yllätti. Arvostelijat sanoivat projektia mauttomaksi leikiksi liian vakavalla asialla.

"Ei tämä ole diktatuurin kannattamista. Halusimme luoda myönteisen yhteyden todella eristettyyn maahan. Näyttää, että se on mahdollista", Källstigen sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi