Ulkopolitiikan muutosta rajoittaa Irakin sota

Viime heinäkuussa saksalaiseen Stralsundin vanhaan hansakaupunkiin saapui vieras nimeltä George W. Bush. Yhdysvaltain presidentin vierailua liittokansleri Angela Merkelin kotikonnuilla hehkutettiin uutena huipentumisensa Yhdysvaltain ja Saksan nopeasti parantuneissa suhteissa.

Suhteita oli lämmittänyt hyvin inhimillinen asia: vallanpitäjän vaihtuminen Saksassa. Bush ei voinut sietää Merkelin edeltäjää Gerhard Schröderiä, koska hän oli johtanut Irakin sodan vastaista vyörytystä Euroopassa.

Henkilöiden merkitys kansainvälisessä politiikassa on joskus tärkeää ja toisinaan liioiteltua. Mutta nyt voi hyvällä syyllä uskoa, että Euroopassa ollaan tyytyväisiä puolustusministeri Donald Rumsfeldin eroon vaalien jälkimainingeissa.

Rumsfeld jakoi kuuluisassa kommentissaan Euroopan vanhaan ja uuteen sen mukaan, miten maat suhtautuivat Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan. Hänen poistumisensa näyttämöltä ja demokraattien valtaannousu herättää toiveita, että Yhdysvallat ja Eurooppa voisivat toimia enemmän yksissä tuumin.

Suhteiden parantamista Eurooppaan haittaa kuitenkin käytyjen vaalien ykkösteema Irakin sota. Yhdysvallat alkaa vuoden 2008 presidentinvaalien edellä kääntyä yhä enemmän sisäänpäin, ja siksi aikaa Euroopalle jää niukasti.

Ulkopoliittisen instituutin katsauksessa muistutetaan, että Bushin ulkopolitiikka on toisella kaudellaan jo muuttunut monenkeskisemmäksi, ilman vaalejakin. Tämä on näkynyt selvimmin Iranin ja Pohjois-Korean ongelmien ratkomisessa.

Iranin suhteen vastuuta on annettu Euroopalle, Pohjois-Korean diplomatiassa keskeinen rooli on Kiinalla. Demokraattien kongressivalta vahvistanee halua toimia yhdessä muun maailman kanssa.

Yhdysvalloissa odotellaan parhaillaan entisen ulkoministerin James Bakerin komission joulukuussa julkaistavia ehdotuksia Irakin tilanteen muuttamiseksi. Rumsfeldin seuraajaehdokas Robert Gates on yksi komission jäsen.

"Ehdotukset, että demokraatit vaatisivat pikaista joukkojen vetäytymistä Irakista, ovat epärealistisia. Joukkojen nopea kotiuttaminen merkitsisi poliittista itsemurhaa vuoden 2008 vaaleissa", ulkopoliittisen instituutin tutkijat Charly Salonius-Pasternak ja Toby Arche kirjoittavat.

"Seuraavan kahden vuoden aikana presidentti Bushin pitää julistaa voittaneensa Irakissa ja tuoda pääosa sotilaista takaisin kotiin. Demokraateilla ei ole mitään voitettavaa, jos he tätä vastustavat."

Lähi-idän ja Euroopan lisäksi muutkin ilmansuunnat odottavat jännittyneinä, mitä demokraattien voitto merkitsee. Ulkopolitiikkaa johtaa edelleen Bush, mutta senaatilla voi olla tärkeä neuvoa-antava rooli.

Esimerkiksi Kiinassa ja Meksikossa odotetaan, onko demokraattien protektionistisella siivellä mahdollisuus hidastaa kaupankäyntiä. "Demokraateilla ei ole selkeää yhteisymmärrystä protektionismista. Heissä on protektionisteja ja vapaakaupan kannattajia. Minä en usko dramaattiseen muutokseen", totesi American Universityn professori James Thurber.

Eri tavoin ajatteli Slate-verkkolehden päätoimittaja Jacob Weisberg, jonka mukaan "vapaakauppa on todellinen uhri vaalissa".

Hänen mielestään joidenkin demokraattien talousnationalismi voi entisestään heikentää Maailmankaupan järjestön WTO:n mahdollisuuksia vapauttaa kauppaa niin sanotun Dohan kierroksen neuvotteluilla.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi