Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

70-vuotias Raimo Myller ajaa taksia pitkää päivää – ja listaa syyt, miksi muiden ei kannata ryhtyä ammattiin

Melkein viisikymmentä vuotta ajanut kuljettaja kertoo, minkä takia hän ei suosittele ammattiaan muille.

Ura
 
Mika Ranta / HS
Raimo Myller Volvonsa ratissa. Myller ajaa pääasiassa Pohjois-Helsingissä.
Raimo Myller Volvonsa ratissa. Myller ajaa pääasiassa Pohjois-Helsingissä. Kuva: Mika Ranta / HS

Muutin Tuupovaaralta suureen maailmaan, Helsinkiin, vuonna 1963. Ensin olin pari vuotta töissä Helsingin markiisitehtaalla. Autoilu veti puoleensa, ja aloin opetella Helsingin kadunnimiä.

Keväällä 1968 menin suulliseen kuulusteluun Aleksanterinkadun poliisiasemalle. Läpäisin kokeen, ja maaliskuussa aloitin taksinkuljettajana.

Muistan vielä hyvin ensimmäisen kyytini. Nainen matkusti Sihteerintieltä Torpparinmäestä Vallilan työväentalolle, joka sijaitsi Sturenkatu 27:ssa. Työväentalo purettiin 1970-luvulla. Myöhemmin sillä paikalla oli Ravintola Duunari.

Olen ajanut siitä lähtien. Kohta tulee täyteen 48 vuotta tässä ammatissa. Vuonna 1975 minusta tuli taksiautoilija, kun sain oman taksiluvan.

Parasta tässä työssä on vapaus. Voin määritellä aika pitkälti omat työaikani. Nykyään ajan vain päivävuoroa arkisin. Se kestää kymmenen tuntia kello 7–17. Ajelen enimmäkseen laitakaupungilla, Haagassa, Pakilassa, Maunulassa. Ajan vain tolppa-ajoa, en sovittuja kyytejä.

Vuosi sitten totesin, että yöpuoli on nyt nähty. Siihen asti ajoin ajovuorolistan mukaisesti kaikkia vuoroja, aamua, iltaa, öitä, viikonloppuja.

Oman ikäluokan kavereita ei ole enää paljon ratissa. Jotkut tekevät satunnaisia vuoroja.

Olen ollut eläkkeellä jo kuusi vuotta. Tajusin heti, ettei sillä eläkkeellä pärjäisi. Maksoin aikoinaan itselleni liian pientä eläkettä. Jotkut sanoivat jo silloin, että kannattaisi maksaa enemmän. He olivat oikeassa.

Ajan edelleen toimeentulon takia. Ei tässä tienaa hyvin, mutta toimeen tulee, jos on ahkera. Ei minulla ole muutakaan koulutusta.

Raskainta työssä on ollut kolmivuorotyö ja yövuorot. Istuminen käy monen kuljettajan selälle. Itse olen välttynyt ongelmilta, kun liikun niin paljon.

Olen liikkunut lapsesta asti. Rakkaimmat lajit ovat soutu ja hiihto. Harrastan kirkkovenesoutua Soutu- ja kuntoseura Jouteleessa. Kesällä soudamme kolme kertaa viikossa. Talvella harjoittelemme sisäsoutulaitteella.

Kierrämme soutukisoissa ympäri Suomea. Vuonna 2010 voitimme Sulkavalla kirkkovenesoudun maailmanmestaruuden. Olin silloin 65-vuotiaana joukkueen vanhin.

Talvella hiihdän tunnin tai pari illassa. Kotioveltani on kolmesataa metriä Keskuspuiston ladulle. Olen osallistunut taksimiesten hiihtokisoihin. Aikoinaan järjestimme pohjoismaisia mestaruuskisoja, joihin tuli oslolaisia ja tukholmalaisia kuljettajia. Voitin heidät.

Kesällä pidän pari viikkoa lomaa. Sitten pidän muutamia lomia talven aikana. Marraskuussa olen aina viikon hiihtoleirillä Saariselällä. Nyt tammikuussa olimme avopuolisoni kanssa pari viikkoa Thaimaassa.

Tässä ammatissa näkee, millaisia ihmiset ovat oikeasti. Oli sitten julkisuuden henkilö tai tavallinen kansalainen, lopulta olemme kaikki samanlaisia. Kyydissäni on ollut Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ennen kuin heistä tuli presidenttejä.

Pisin keikkani oli vuonna 1973, kun vein laulaja Laila Kinnusen Pietarsaareen esiintymään. Lailasta ja monesta muusta olisi paljonkin juttuja, mutta jätetään kertomatta. Taksilaissakin se nykyään lukee: kuljettaja noudattaa vaitiolovelvollisuutta asiakkaan yksityisyyden turvaamiseksi. Joskus saatamme kertoa taukotuvalla kollegalle jonkun hyvän jutun.

Tykkään keskustella asiakkaiden kanssa, mutta en aloita itse keskustelua. Moni haluaa nykyään tehdä töitä kyydissä. Silloin olen hiljaa enkä häiritse.

Vähän aikaa sitten yksi asiakas kertoi jääneensä juuri eläkkeelle. Kysyin, minkä ikäinen olet. 65, hän vastasi. Olet viisi vuotta minua nuorempi, sanoin. Ei voi olla totta, asiakas totesi.

Minulla on kaksi aikuista tytärtä. Toinen kävi taksikoulutuksen, mutta ei halunnut ammattiin. Hän oli nähnyt, millaista tämä vuorotyö on.

Jos minulta kysytään, en suosittelisi tätä ammattia nuorelle. Neuvoisin, että käy koulut ja hanki turvallisempi ammatti. Tästä ei tiedä, mihin suuntaan se menee.

Uber epäilyttää minua, vaikka en ole kauheasti miettinyt sitä. Se liikkuu harmaan talouden alueella. Ei ole y-tunnuksia, ei yrittäjäeläkkeitä, ei ajovelvoitteita.

Jos voisin itse valita, minua kiinnostaisi nyt puusepän työ. Olen tehnytkin niitä hommia harrastuksenani.

Alalle on tullut paljon maahanmuuttajataustaisia kuljettajia. Heihin suhtaudutaan vähän kaksijakoisesti. Suuri osa kuljettajista suhtautuu positiivisesti, mutta aina on niitäkin, jotka eivät suhtaudu kovin myönteisesti.

Minusta on hyvä, että maahanmuuttajia tulee tähän ammattiin, koska kanta-asukkaita tulee alalle yhä vähemmän.

Kun taksiliikenne täytti vuonna 2006 sata vuotta, siitä tehtiin oma postimerkkisarja. Neljän merkin joukossa yksi edusti nykyaikaa. Olen siinä kuvassa Mersuni kanssa. Kollegat vinoili, että yleensä kuolleet pääsevät postimerkkeihin.

Viime vuonna auton mittariin kertyi 36 000 kilometriä, sellaiset 100–150 kilometriä päivässä. Ajan nyt Volvo V70:lla. Tätä ennen oli kymmenen Mersua, ja niitä ennen Volvo.

Runsaan vuoden päästä aion lopettaa ajamisen.

Tämä auto jää viimeiseksi. Aloitin ja lopetan Volvolla. Kaari umpeutuu.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!