Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Headhunter kertoo, kuinka huippu­johtajia värvätään: Etsin koko ajan mahdollisia reikiä ehdokkaista

Suomessa arvostetaan yhä insinöörimäisiä johtajia, joilla on näyttöä numero-osaamisesta ja työstä muutosjohtajana. Ruotsissa taas arvostetaan paljon enemmän hyvää ihmisjohtajuutta, sanoo kansainvälisiin rekrytointeihin erikoistunut suorahakukonsultti Christopher Thölix.

Ura
 
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/4ee12812407dccf81129ff5f89cc42ab61feb2c3-vk_tholix.jpg
Headhunter löysi vaimonkin analyyttisella haulla
Huippujohtajia seulova headhunter Christopher Thölix toivoo, että suomalaisten suuryritysten johtoon palkattaisiin enemmän kansainvälisiä osaajia. Analyyttisen hakutyön tuloksena löytyi oma vaimokin - hän on ruotsalainen.
Kuka?

Christopher Thölix

 47-vuotias Hankenilta valmistunut kauppatieteiden maisteri ja suorahakukonsultti. Auttaa yrityksiä ylimmän johdon rekrytoinneissa, arvioi myös hallitusten ja johtoryhmien kokoonpanoja.

 Työskenteli ennen headhunter-uraa pitkään verkkoyhtiö Nortelilla useissa tehtävissä ympäri maailmaa.

 Ihmisten arvioimisesta ja kulttuureista kiinnostuneena halusi alkujaan antropologiksi tai arkeologiksi.

 Helsingissä kasvanut suomenruotsalainen asuu nyt pääosan ajasta Tukholman kupeessa. Käy Helsingissä pari kertaa kuussa.

 Perhe: ruotsalainen vaimo sekä vauva- ja taaperoiässä olevat tyttäret. Löysi vaimon hakupalvelun avulla.

Tuokiokuva 1990-luvun taitteesta: Tuntematon huumeidenkäyttäjä vaatii parikymppiseltä Christopher Thölixiltä rahaa uhaten tätä veitsi kurkulla. On puoliyö New Yorkissa.

Thölix ei panikoidu. Sen sijaan hän kysyy, mihin uhkaaja tarvitsee rahaa. Ja mikä oikeuttaa miestä vaatimaan sitä ohikulkijoilta kadulla veitsi ojossa?

Heppu osoittautuu raiteiltaan suistuneeksi muusikoksi. Veitsi on nyt vedetty pois, ja Thölix tekee ehdotuksen: mennään yhdessä laulamaan ihmisille, se on parempi tapa tienata.

Thölix vakuuttaa ryöstäjän. Kolmessa vartissa pukumiehen ja kerjäläisen duo ansaitsee yössä laulaen kahdeksisen dollaria, sitten he eroavat ystävinä.

Nyt, neljännesvuosisata myöhemmin, Thölix analysoi ihmisiä työkseen: hän on headhunter ja työskentelee kansainvälisiin ylimmän johdon rekrytointeihin erikoistuneena suorahakukonsulttina. Yritys, MPS Executive Search, on Suomen suurimpia suorahakuyrityksiä.

Urapolku huippujohtajia etsiväksi ja seulovaksi konsultiksi on kauppatieteen maisterille luonteva, sillä hän on arvioinut ihmisiä pienestä pitäen.

Suomessa tällaisia suuryritysten ylintä johtoa hakevia headhuntereita on Thölixin mukaan vain tusinan verran, jos sitäkään.

MPS:n toimisto sijaitsee Helsingin Meilahdessa, sopivasti piilossa katseilta. Johtajaehdokkaiden on helppo sujahtaa huomaamattomasti toimistotalon suojiin, kun he tulevat tapaamaan ”paholaisen asianajajaa”.

Paholaisen asianajaja on Thölixin headhuntereista käyttämä leikillinen nimi. Katolisessa kirkossa paholaisen asianajajalla on tarkoitettu kyseenalaistajan tehtävää kirkon tutkimuskomissiossa, ja Thölixin työssä nimi viittaa suorahakukonsultin rooliin.

Headhunter ei vain etsi hyviä johtajaehdokkaita asiakkaalleen vaan myös jatkuvasti haastaa toimeksiantajaa ja tämän näkemyksiä siitä, millainen palkattavan johtajan pitäisi olla.

Tyypillinen suorahakuyrityksen kautta tehtävä ylimmän johdon rekrytointi menee näin: Aluksi headhunter perehtyy kunnolla rekrytoivaan yritykseen – sen toimialaan, taustaan, taloustilanteeseen, arvomaailmaan, strategiaan ja johtamiskulttuuriin.

”Se on tärkein osa rekrytointiprosessia”, Thölix sanoo. Jos konsultti ei ymmärrä kunnolla yrityksen tarpeita, homma menee pieleen.

Sitten headhunter alkaa rakentaa noin 30–50 nimen listaa mahdollisista ehdokkaista. Avustava konsultti seuloo nimiä suorahakuyrityksen tietokannasta, käyttää usein myös sosiaalista mediaa ja hakukoneita.

Olennaisia ovat kuitenkin konsulttien omat verkostot. Sitä kautta he saavat sekä vinkkejä ehdokasnimistä että tiedustelevat suosituksia.

Vasta sitten ehdokkaalle soitetaan. Ensipuhelussa headhunter kartoittaa ehdokkaan elämäntilannetta ja sitä, onko henkilö pohtinut tehtävän vaihtoa.

Jos haku on salainen, ehdokkaalle saatetaan paljastaa tässä vaiheessa vain se, minkälaisesta vastuusta olisi kyse. Yrityksen nimi voidaan kertoa vasta vaitiolosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Pitkä lista lyhenee vähitellen. Lyhentyneellä listalla on usein tusinan verran nimiä.

”Hyvä suorahakukonsultti etsii koko ajan mahdollisia kysymysmerkkejä ja reikiä kandidaatista”, Thölix sanoo.

Ensimmäiseen pitkään syvähaastatteluun pyydetään noin kahdeksan henkilöä. Sen perusteella ainakin kuusi testataan. Ehdokkaat täyttävät itseanalyyseja, jotka voivat olla persoonallisuustestejä, motivaatiotestejä sekä numeerisia, verbaalisia tai kokonaisuuksien hahmottamista selvittäviä kykytestejä.

Loppusuoralle – ”pieneen inkvisitioon– päätyy tyypillisesti neljä finalistia. Rekrytoivan yrityksen johto ja suorahakukonsultti tapaavat ehdokkaat yhden päivän aikana.

Lopullisessa valinnassa ratkaisevia ovat sekä suositukset että ehdokkaiden persoonallisuuserot. Headhunter haastaa asiakasta: Millainen ihminen johtoon parhaiten sopii? Introvertti vai ekstrovertti, analyyttinen vai nopeisiin päätöksiin taipuvainen, kokonaisuuksia vai yksityiskohtia näkevä?

Päätöksen tekee aina rekrytoiva yritys.

”Hyvä suorahakukonsultti ei saa myydä tehtävää kandidaatille. Eikä hän saa myydä kandidaattia työnantajalle”, Thölix korostaa.

Juhani Niiranen / HS
Headhunter Christopher Thölixillä on parhaillaan päällä neljä suorahakua: hän etsii johtajia yhteen Suomen suurimmista pörssiyhtiöistä, yhteen perheyritykseen sekä kahteen pääomasijoittajan omistamaan firmaan.
Headhunter Christopher Thölixillä on parhaillaan päällä neljä suorahakua: hän etsii johtajia yhteen Suomen suurimmista pörssiyhtiöistä, yhteen perheyritykseen sekä kahteen pääomasijoittajan omistamaan firmaan.

Millaisia huippujohtajia Suomessa sitten nyt etsitään?

Sellaisia, joilla on näyttöä numero-osaamisesta ja kovasta työstä muutosjohtajana, vastaa Thölix. Insinöörimäinen johtajuus on arvossaan – yhä.

”Suomessa johtajuuskulttuuria leimaa kärsimättömyys, ja aika on tehokkuuden mitta”, hän jatkaa ja vertaa Suomea länsinaapuriin:

”Ruotsissa taas arvostetaan paljon enemmän hyvää ihmisjohtajuutta. Hyvä johtaja ei vain fokusoi lukuihin vaan saa myös ihmiset toimimaan toivotulla tavalla. Hän rohkaisee ihmisiä ja antaa heille mandaattia toimia.”

Maa- ja kulttuurirajat ylittäviin rekrytointeihin erikoistunut Thölix tietää, mistä puhuu. Hän asuu tällä hetkellä Ruotsissa ja toimii vanhempana osakkaana Ruotsin MPS:ssä. Helsingissä hän käy pari kertaa kuussa muutaman päivän keikoilla.

Syitä naapureiden erilaisiin johtajamalleihin Thölix on etsinyt historiasta. Suomi oli pitkään kahden suurvallan kahlitsema periferia, joka keskittyi selviytymiseen ja kääntyi sisäänpäin. Yli 200 vuotta rauhan aikaa elänyt Ruotsi taas on kohdannut maahanmuuton ja kansainvälisyyden paljon aiemmin, pohtinut enemmän itseään ja imenyt samalla muista kulttuureista parhaita puolia.

”Suomalainen johtaja on enemmän epäilevä pessimisti, realisti ja jopa fatalisti. Ruotsalaisuutta on positiivisuus ja optimismi. Ruotsalainen johtaja haluaa nähdä mahdollisuudet.”

Suomalaispomot pitävät ruotsalaista johtajuutta usein liian pehmeänä. Mutta kun katsoo vaikka nyky-Ruotsin taloustilannetta tai globaaleiksi jäteiksi kasvaneita ruotsalaisyrityksiä, ei suomalainen malli näytä menestyneen ainakaan paremmin. Empaattisempi ihmisjohtajuus onkin vähitellen rantautumassa myös Suomeen.

Thölix kaipaa Suomeen enemmän johtajia ulkomailta, tuomaan johtajuuteen niitä muiden kulttuurien parhaita puolia.

Hissiyhtiö Koneen poikkeuksellista menestystä konsultti selittää sillä, että yhtiö on ulkomailla kasvaessaan ja yrityksiä itseensä sulauttaessaan kunnioittanut muita kulttuureja – tyypillisestä suomalaistavasta poiketen. Suomalaisista johtajista Thölix kehuukin erikseen vain yhtä: Konetta 2005–2014 toimitusjohtajana luotsannutta Matti Alahuhtaa.

”Alahuhta ymmärtää oman harmautensa ja arvostaa sitä osaamista, mitä muut pystyvät palapeliin tuomaan.”

Hyvän johtajan persoonallisuuspiirteitä on Thölixistä kuitenkin mahdoton määrittää.

”Tarpeeksi empaattinen, tarpeeksi kommunikoiva ja rehti”, kuuluvat headhunterin kriteerit.

Toimitusjohtajan on yleensä hyvä hahmottaa kokonaisuuksia, talousjohtajan taas yksityiskohtia ja numeroita.

Mutta vaikka olisi kuinka hyvä johtaja, ei paikka ole taattu. Kvartaalitalouteen kuuluvat omistajamuutokset. Niissä johtajia ei palkita lojaalisuudesta.

Siksi Thölix kehottaa jokaista yrityspomoa valmistautumaan henkisesti potkuihin.

Ja potkut ainakin kerran elämässä tekevät hyvää johtajalle, Thölix pamauttaa. Vastoinkäymiset tuovat perspektiiviä ja opettavat empatiaa.

Yritykset hakevat nyt entistä nuorempia johtajia. Karkeasti ottaen ihanneikä on 35–45 vuotta.

Thölix haastaa tätäkin näkemystä. Hän löysi hiljattain 60-vuotiaan johtajan, jota asiakasyritys alkuun karsasti iän vuoksi. Ikää tärkeämpää on motivaatio.

Thölix uskoo seitsemän vuoden sykleihin. Ihminen tarvitsee työssäkin vähintään seitsemän vuoden välein muutosta – joko uusia tehtäviä samassa organisaatiossa tai työnantajan vaihtoa.

Thölix itse on hypännyt uusiin tehtäviin ja kulttuureihin tiuhaan tahtiin: Shanghaihin, Lontooseen, Tukholmaan, Hongkongiin, Tokioon, New Yorkiin.

Matkatyössä maiden vaihtuessa perhe ei vuosiin mahtunut nopealiikkeisen konsultin kuvioihin.

Kunnes headhunter alkoi etsiä kumppania itselleen. Ystävänsä kehotuksesta hän kokeili kerran seuranhakusivustoa.

”Se meni täysin väärin. Lähdin pohtimaan ammattimaisuuttani. Olenko näin huono arvioimaan ihmisiä”, Thölix nauraa.

Vuotta myöhemmin sama ystävä kehotti kokeilemaan toisen kerran. Olihan Thölix itse aina neuvonut, että kaikkea pitää yrittää vähintään kahdesti.

Lopulta headhunter löysi tarpeeksi analyyttisen sivuston.

”Löytyi henkilö, joka erottui muista. Hänessä oli kuusi prosenttiosuutta enemmän asioita, mitä hain elämänkumppanilta ja mitä itselläni oli.”

Innostunut kehittäjä oli löytänyt tasapainottajan, jolla oli samanlainen arvomaailma. Tästä tasapainottajasta tuli vaimo ja pariskunnan kahden pienen tyttären äiti.

”Se oli oikea ihminen.”

Nyt Thölix arvostaa perhe-elämää. Mutta vaikka puhelin onkin kotona päivällisaikaan äänettömällä, työ vaikuttaa yksityiselämään paljon.

Johtajien metsästys on ympärivuorokautista bisnestä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!